Kuukkeli-paikkalintu

Suuria odotuksia

Lukurengastettujen kuukkelien määrän kasvaessa aloin innolla odottaa projektista tuloksia. Oletuksena oli, että nuoret kuukkelit hajaantuvat ympäriinsä pitkin poikin tutkimusaluetta ja niitä tapaisi yllättävistä paikoista koko ajan. Toisin kävi. Kuukkeli on totisesti enemmän paikkalintu kuin uskoin. Rengastettuja kuukkeleita on Ylläksen ympäristössä 1601. Niistä on uudelleen havaittu 734 yksilöä vuoden 2015 lopppuun mennessä. Mistä ne on löydetty?

Vastaus on melko lyhyt: rengastuspaikalta tai 1-3 kilometrin päästä, harvoin enää 3-4 kilometrin matkan takaa.

Vain seitsemän kuukkelia on löytynyt yli 5 kilometrin etäisyydeltä, näistä harvinaisista poikkeusyksilöistä on tapausselostukset tässä tekstissä. Edelleen vain kolme rengaskuukkelia oli kulkenut 4-5 km. Loput eli 98,6% kuukkeleista olivat joko paikallaan tai siirtyneet enintään 3-4 kilometriä.

Tuloksen luotettavuus

Alueen reunalta poispäin tutkimusalueelta liikkuneet kuukkelit ovat tietysti kadonneet tavoittamattomiin. Suurimmalla osalla linnuista on silti ollut mahdollisuus tulla havaituksi, vaikka ne olisivat liikkuneet 20-30 km. Yli 5 kilometrin siirtymiä on vain 1% kaikista kontrolleista. Tutkimusalueen ytimessä ei myöskään juuri yli 3 km:n ylityksiä tapahtunut, vaikka sieltä lähdettäessä uudelleen löytyminen oli todennäköistä aina 20 kilometriin saakka. Näin ollen pidän tulosta luotettavana: nuoret kuukkelit jäävät 1-3 kilometrin päähän synnyinreviiristään. Vanhat kuukkelit ovat paikkalintuja. Tätä sääntöä vahvistamaan tarvitaan poikkeus ja sellainen toki ilmeni.

Kuukkelilla ei ole tarvetta vaeltaa

Kuukkelin monipuolinen ruokavalio takaa sen, että ravintoa on aina saatavissa eikä ruuan vuoksi tarvitse asuinaluetta vaihtaa. Ainoat syyt muuttaa paikkaa ovat puolison etsiminen ja oman reviirin valtaaminen. Joskus pesämetsä hakataan alta pois. Tiheän kannan alueella kuukkelin pariutuminen on helppoa. Puoliso löytyy viimeistään 2-3 kilometrin päästä, onhan kaikki ilmansuunnat huomioiden tällä etäisyydellä yleensä 10 muuta reviiriä.  Emojen vaihtuminen (kuolevuus) on suurta, mikä vapauttaa paikkoja nuorille linnuille.
Havainnot eteläisen Suomen harvan kuukkelikannan alueelta viittaavat siellä kuukkelien pidempiin siirtymiin parin löytämiseksi.

Kuvassa vasemmalla on Suomen useimmin luettu kuukkeli UJ7.

Vanha naaras vaihtaa reviiriä

Kolarin Kurtakkoselässä sai kuukkelinaaras renkaan B-132332 lokakuussa 2006. Lintu painoi 82 grammaa, siipimitta oli 138 mm, selvä naaras siis. Sukupuoli varmistui myöhemmin sulasta saadusta DNA-näytteestä. Sen lukurenkaalla Z06 ei ollut myöhemmin juuri käyttöä. Tämä kuukkeli on nimittäin innokas ryntäämään aina katiskaan sisään sen nähdessään. Pyydystinkin sen vuosittain samalta paikalta. Sen paino vaihteli 78-84 gramman välillä eri vuosina. Ruokintapaikka oli ilmeisesti osunut reviirin ytimeen, koska linnut löysivät rasvan aina parissa tunnissa sen esille laitosta.

Elokuussa 2014 rasva jäi paikalla yllättäen koskemattomaksi ja säilyi sellaisena koko syksyn. Tulkitsin emojen kuolleen, mutta olin siinä päätelmässä vain puoliksi oikeassa.
Ylläsjärvi-Kittilä tien varressa Ruottamassa meni  27.9.2014 neljän linnun seurueesta ensimmäisenä katiskaan vanha naaras. Sillä oli renkaat B-132332 ja Z06! En olisi varmaan myöhemmin luottanut havaintooni, jos se olisi jäänyt pelkkään lukurenkaan kiikarointiin. Mutta nyt lintu oli jälleen kädessä, pakko oli uskoa! Kuukkelinaaras oli siirtynyt Kurtakkoselästä 31 km koilliseen Kittilän puolelle. Se on pisin siirtymä kuukkelille tutkimuksissani. Lintu oli pariutunut ennestään renkaattoman koiraan kanssa ja niillä oli kaksi saman kesän poikasta mukanaan.

Hämmästyttävä oli myös jatko. Seuraavana vuonna 2015 elokuun 12. päivänä meni entisellä paikalla Kurtakkoselässä katiskaan taas tuttu lintu: Z06! Nyt se painoi tasan 80 grammaa, siipimitta oli 140 mm.
Kuukkeli oli palannut vanhalle reviirille 31 km päähän tekemältään vuoden retkeltä. Parinaan sillä oli taas uusi renkaaton koiras ja nyt mukana kulki yksi poikanen.

Pariutuminen kauemmaksi

Kittilän Lainiojokivarressa rengastin 24.10.2010 naaraskuukkelin RN1, joka oli syntynyt edellisenä vuonna. Se kulki siis emojensa mukana vielä toisena syksynään. Paikka oli lähellä Uusi-Raappanan vanhaa taloa. Lainion Lumikylässä sai 18.9.2011 renkaan VA5, saman vuoden koiraspoikanen. Näiden kahden pyyntipaikan väli on linnuntietä vain 1080 metriä, mutta silti ruokailemassa ei ole koskaan käynyt sama seurue molemmissa kohteissa.
RN1 ja VA5 löytyivät pariutuneena 17.3.2013 Villenkämpältä. Tämä hiihtäjien lepopysäkki sijaitsee runsas 6 kilometriä pohjoiseen pitkin Lainiojokivartta kummankin linnun rengastuspaikalta. Kuukkelit perustivat  alueelle oman reviirin: ne on luettu paikalla myös keväinä 2014 ja 2015.

Kalloon etäisyyttä

Vuonna 2011 syntynyt koiraskuukkeli sai lukurenkaan SK5 Kallon länsipuolella Riipisenlehdossa 27.8.2011. Se saapui retkeilijöiden tulille 30.3.2014 kylän itäpuolella 6 kilometrin päässä vanhempiensa reviiriltä. Kallosta on aina ollut hyvä ponnistaa maailmalle.

Toiseksi pisin siirtymä

Kurtakkoselän Raidanlehdossa  rengastin 15.8.2009 kuukkelinaaraan A67. Se asettui valitsemalleen  reviirille Ylläsjärvelle 12,5 km päähän, melkein mökilleni. Hyvä vain, ettei tullut perille asti, muuten olisi saanut epäillä salamatkustusta autossani.
Ensimmäinen jälleennäkeminen oli 31.7.2011 Palokannontievassa ja sen jälkeen lintu on ollut tavattavissa joka syksy samassa paikassa.

Kolmanneksi pisin

Muonion Tiuraselässä 30.8.2013 sai saman vuoden naaraspoikanen lukurenkaan XR0. Sen löysin Kittilän Pyhäjärven laavupaikalta 17.9.2015 ja myöhemmin samalta syksyltä linnusta tuli muitakin yleisöilmoituksia. Tämä kuukkeli on vaihtanut paikkaa 9,5 kilometriä.

Tunturista toiseen

Kuukkelikoiras VF2 syntyi Yllästunturin etelärinteellä Palovaarassa vuonna 2011. Lukurenkaansa se sai 6.11.2011. Tavoitin sen Kesängin laidasta 28.9.2013. Se oli pariutunut siellä paikallisen naaraan kanssa. Kartta näyttää etäisyydeksi 6 kilometriä, mutta välissä on Ylläs huippuineen, kiertomatkaa lienee kertynyt pidemmälti.

Kuukkelin elinikä

Miten vanhaksi kuukkeli elää?

Vastaus esitettyyn kysymykseen voi olla moninainen. Suurin osa rengastetuista  kuukkeleista katoaa seurannasta alle kahdessa vuodessa. Siis kuukkeli elää yleisimmin vain 0-1 vuotta. Toinen  vastaus voisi olla 4-6 vuotta. Uudelleen löydetyistä kuukkeleista 28% on elänyt niinkin vanhaksi, kun taas 7-9 vuoden kuluttua olen tavoittanut enää 6,8% (osuus löydetyistä) rengaslinnuista. Suomen ennätysyksilöt ovat luku erikseen: 13-15 vuotiaita. Ne ovat harvinaisuuksia, jollaisia ei välttämättä tulla näkemään Ylläksen tutkimuksessani. Syksyllä 2015 on tavattu elossa vain viisi vuonna 2006 rengastettua lintua 115:sta (9-10 vuotiaita), kts. tekstin lopussa.

Aineiston rajaus

Ikälaskelmiin otin vain vuosina 2006-2010 rengastetut kuukkelit. Näin jokaisella yksilöllä on ollut mahdollisuus tulla uudelleen nähdyksi vielä 5-9 vuoden kuluttua. Tarkimmat tulokset ovat laskettavissa vasta, kun kaikilla linnuilla seurantaa kuluu 10 vuotta. Kuukkelin päätyminen ensi kertaa kontrolloiduksi vasta yli viiden vuoden kuluttua rengastuksesta on poikkeuksellista, joten tulokset eivät juuri muutu tätä 5-9 vuotta pidemmässä seurannassa.
Vuosina 2006-2010 merkkasin tutkimusalueella 740 kuukkelia. Näistä 60% (439) on tavattu uudelleen vähintään kerran.
Koko aineistossa on löydetty 734 yksilöä 1601:stä, vain 46%. Ero johtuu mainitusta vääristymästä: uusimpia rengastuksia ei ole "ehditty" vielä kontrolloida.
Mukaan olen ottanut kaikkiin laskelmiin vain yhden havainnon kustakin rengaslinnusta, viimeisimmän tapaamisen.

Taulukko. Kuukkelikontrollien (n=439) jakaantuminen vuosiluokkiin.

Kuukkelin ensimmäinen vuosi

Pesästä lähdön jälkeen touko-kesäkuussa käy kuukkelipoikueissa melkoinen hävikki. Heinä-elokuussa pariskunta kuljettaa mukanaan enää 1-2 poikasta. Osa "ylijäämäpoikasista" adoptoidaan vieraille pareille, mutta kuolevuus lienee myös suurta. Tässä tutkimuksessa ei ole lukuaineistoa siihen esittää, koska pesiä ei ole etsitty.
Kontrolloiduista kuukkeleista 40 (9,1%) on nähty pelkästään rengastusvuonna. Osuus on pieni, koska yleensä rengastuspaikalle ei palata enää samana vuonna pyyntiin.

Vuosi-kaksi rengastuksesta

Eniten kuukkeliyksilöitä (136) on kontrolloitu viimeisen kerran toisena kalenterivuonna rengastuksesta, 31% kaikista löydetyistä (439). Suuri osuus selittyy osaksi sillä, että nuoret kuukkelit hakeutuvat mielellään vanhempiensa seuraan vielä toisena syksynään. Silloin ne ovat yhä tavoitettavissa alkuperäiseltä rengastuspaikaltaan. Vuotta myöhemmin löydettyjen osuus puolittuu (14,8%). Kuolevuus selittää tästä erosta osan, loput linnut ovat pariutuneet tuntemattomille reviireille. Kadonneiden kuukkeleiden jako-osuudet kuolleisiin ja piilossa oleviin on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Lymyilevien kuukkelien määrää olen minimoinut perustamalla tutkimusalueelle 120 rasvaruokintapaikkaa.




Vanhat kuukkelit

Vuoden 2006 rengastuksista on syksyllä 2015 tavattu elossa viisi kuukkelia

B-132304 (V07) Rengastettu 14.9.2006 Kesängin Keitaalla. Koiraslintu DNA-näytteen perusteella. Ei ole tavattu koskaan muualla. Parinaan on naaras P73, joka on syntynyt v.2006, rengastettu v. 2007, elossa sekin.

B-133011 (P42) Rengastettu 19.11.2006 Ylläksen Kahvikeitaalla. Naaraslintu DNA-näytteen perusteella. On myös syntynyt v. 2006. Ei ole siirtynyt muualle.

B-132332 (Z06) Rengastettu Kurtakkoselässä 8.10.2006. Naaraslintu (DNA). Syntynyt v. 2006. Pisimmälle vaeltanut ja palannut takaisin!

B-131983 (NF7) Rengastettu 28.3.2006 Muonion Äkäsmyllyllä. Naaras koon perusteella. Ei ole tavattu muualla.

B-131955 (V78) Rengastettu 25.2.2006 Ylläksen Tunturijärvellä. Koiras koon perusteella. Ei ole siirtynyt muualle. Viides tutkimuksen alussa renkaan saanut kuukkeli.

Kertynyt tutkimusaineisto

1601 rengastettua kuukkelia

Viimeisen tutkimusvuoden lopussa joulukuussa 2015 on rengastettuja kuukkeleita 1601 yksilöä. Tutkimusalue kattaa Yllästä ympäröivät kunnat: Kolari, Kittilä ja Muonio. Muualla Lapissa mainitun rajauksen ulkopuolella olen lisäksi merkinnyt 39 kuukkelia, niitä ei tulosten tarkastelussa käsitellä.

Eniten rengastuksia on Kolarissa, samoin renkaisiin liittyviä tapaamisia, kontrolleja myöhemmin.

Vuosittain ja kunnittain 1601 rengastusta jakautuivat näin:

                             Kolari          Kittilä         Muonio

2006                        74                27               13

2007                        60                46               17

2008                        43                36               17

2009                        77                93               49

2010                        90                63               35

2011                        96                83               23

2012                        44                48               12

2013                        91                71               39

2014                        70                47               14

2015                        86                87               50

_______________________________________________________

yhteensä                  731              601            269

Tasaisia rengastusmääriä

Vuosittaiset erot rengastusmäärissä eivät kuvasta kuukkelikantojen vahvuutta. Syksyisiin pyynteihin käytetty ajallinen panostus, vaihtelu siinä, oli merkittävin tuloksiin vaikuttava tekijä.

Voisi kuvitella, että alussa tulisi eniten rengastuksia, koska tavatuista kuukkeleista kaikki olivat ensin renkaattomia. Määrät sitten putoaisivat koko ajan ennestään renkaallisten lintujen ollessa enemmistönä. Kuten taulukosta näkyy, näin ei suinkaan käynyt. Tärkeämpi rengastusmääriin vaikuttava asia oli uusien reviirien karttuminen aineistoon vuosien mittaan. Vielä viimeisenäkin tutkimusvuonna löytyi jo tunnettujen kuukkeliparien välistä useita uusia reviirejä.

 Syksyllä 2015 käytin aikaa tutkimukseen hieman aikaisempia vuosia enemmän. Tuloksena syntyi helposti ennätys vuositasolla: 223 rengastusta.
Rengastusmäärien korkealla pysymistä auttoi myös kuukkelin lyhyeksi paljastunut keskimääräinen elinikä: suuri lintujen vaihtuvuus toi aina uusia renkaattomia merkattaviksi.

Kontrolleja 3590

Tutkimusalueella kuukkelin rengas on luettu uudelleen 3590 kertaa. Lisäksi kaksi kuukkelia on löytynyt kuolleena, toinen huvilan verannalta hiirenloukusta. Lukurengastus on johtanut suuriin kontrollimääriin. Kuukkelin rengastus pelkällä alumiinirenkaalla ei tuota löytöjä, kuolintapaukset siten, että rengas joutuu ihmisen käsiin, ovat äärimmäisen harvinaisia. Keltaisen renkaan mustan tunnuksen lukeminen kiikarilla tai valokuvasta on usein helppoa melko pelottomalla linnulla.

Kontrollit ja löydöt kunnittain

                           Kolari               Kittilä            Muonio

2006                        4                       4                     2

2007                      94                     38                     8

2008                    133                     29                   20

2009                    255                     62                   44

2010                    244                     54                   89

2011                    267                     76                   62

2012                    267                     55                   26

2013                    501                     72                   40

2014                    419                     49                   26

2015                    538                     76                   38

_____________________________________________________________

yhteensä           2722                    515                 355

Kasvava kontrollimäärä

Alkuvuosina kontrolloituja renkaita oli luonnollisesti vähän, koska rengastettujen lintujen osuus kannasta oli pieni. Vasta toisen tutkimusvuoden syksyllä kävin tunnetut kuukkelireviirit uudelleen läpi, jolloin kontrolleja alkoi kertyä merkittäviä määriä. Samaan aikaan Ylläsjärvellä mökilläni alkoi vierailla säännöllisesti lukurenkaallisia kuukkeleita. Kolarin yliedustus kontrolleissa johtuu tästä: olen päivittäin tilastoinut kaikki havaitut kuukkelit mökin ruokinnalta  vuodesta 2007 lähtien.

 Myös Luosupirtillä kuukkelisukupolvet ovat vuosien mittaan kokonaan vaihtuneet. Vanhin lintu on vuonna 2012 syntynyt naaras. Sen renkaan  UJ7 olen lukenut useimmin: 136 kertaa (eri päivinä) .

Tulevia aiheita

Kertyneen aineiston perusteella näyttää siltä, että jotain pystyn kertomaan kuukkelien liikkuvuudesta ja nuoruuden jälkeisestä levittäytymisestä. Toisena kysymyksenä aion tarkastella kuukkelien elinikää. Molemmat aiheet vaativat kaikkien kontrollien yksityiskohtaista tarkastelua, joten kyse on eniten aikaa vievästä osasta tätä julkaisusarjaa. Mutta eiköhän aika vuodenvaihteen kaamoksessa löydy.

Hiiripöllö vaeltaa kauas

   Kallosta Siperiaan

Vuoden 2015 toukokuussa laitoin 156 hiiripöllönpoikaselle renkaan nilkkaan siinä toivossa, että niistä joku löytyisi myöhemmin. Lajista on kertynyt toistaiseksi niukasti merkittäviä rengaslöytöjä. Pöllöjen vaellusten koko kuva on kirkastumatta.
Kolarin Ylläslompolossa varttuneesta katraasta yksi poikanen tavattiin kuolleena 28 vrk kuluttua rengastuksesta läheltä pesäpaikkaa. Tämä tieto ei mitenkään sykähdyttänyt eikä sitä Rengastustoimisto luokittele ns. mielenkiintoisiin löytöihin.
Toimiston saama toinen ilmoitus olikin sitten erikoinen: Venäjän Omskin alueella on 26.10.2015 ammuttu hiiripöllö, jolla on rengas HH 06751. Rengastin sen pesäpoikasena Kittilän Kallossa 27.5.2015.
Matkaa löytöpaikalle linnuntietä tuli 2720 km kaakkoon. Tämän matkan poikanen lensi viiden kuukauden aikana. Omskin alue rajoittuu Kazakstaniin, joten  kauas etelään pöllö päätyi.

Eteläisin suomalainen hiiripöllö

Hiiripöllöjen toistaiseksi tunnetut vaellukset ovat olleet hyvin länsi-itä-suuntaisia. Koskaan yhtään rengaspöllöä ei ole tavattu Tanskasta eikä Etelä-Ruotsistakaan. Suomen Rengastusatlas II-kirjan mukaan vain 18 meillä rengastettua hiiripöllöä on tavattu ulkomailla, näistä kahdeksan Norjassa, seitsemän Ruotsissa ja kolme Venäjällä.  Eteläisin Norjassa tavattu ennätys-hiiripöllö on ollut 58. leveyspiirillä. Nyt Kallosta kaakkoon vaeltanut siperialaistunut hiiripöllö löytyi 57. leveyspiiriltä. Koko Kallo meni sekaisin.

Matkaennätys

Hiiripöllöjen taipumus vaeltaa kauas Siperiaan on ollut ennestään tiedossa. Vuoden 1978 rengastukset nimittäin tuottivat kaksi löytöä kaukaa idästä. Ennätys on ja pysyi Kalevi Tunturin Kuivaniemellä merkkaamalla hiiripöllöllä. Se vaelsi suoraan itään 2795 km Ob-joen varrelle Länsi-Siperiaan. Kallolainen hävisi  tälle nyt matkassa vaivaiset 75 km. Kolmas Siperiaan mennyt pöllö oli kulkenut 2659 km.

Ennätyspöllön lapsuus

Renkaan HH 06751 saanut hiiripöllö kuoriutui Kallo-Kaukonen maantien varrella Korkeantörmänmaassa toukokuussa. Pesä oli lajille varta vasten asetetussa pöntössä viiden metrin korkeudella kelon kyljessä.
Hautovan naaraan rengastin jo 26.4.2015. Kuukautta myöhemmin pöntössä oli kahdeksan poikasta. HH 06751 oli sisaruksista keskimmäisiä, se painoi 180 grammaa. Poikueesta löytyi neljä isompaakin. Nuorin poikasista oli vielä liian pieni merkattavaksi, rengas olisi luistanut pois nilkasta. Päätin käydä pöntöllä uudestaan sen takia 10 päivän kuluttua.

Sattumalta selvinneet

Kesäkuun alussa Kittilässä riehui myrsky. Jo maantieltä huomasin, että pesäpuu oli kaatunut, tyvestä laho kelo ei ollut kestänyt tuulen voimaa. Pönttö oli litistynyt rungon ja maan väliin siten, ettei sinne ollut kulkuaukkoa näkyvissä. Emot olivat paikalla syöksyilemässä silmiäni tavoitellen, joten saattoi arvata, että ainakin osa poikasista oli selvinnyt maastoon piiloon ennen puun kaatumista. Pöntöstä löytyi sitten vain yksi kuollut poikanen, juuri se renkaaton nuorimmainen. Oletettavasti kaikki seitsemän muuta olivat elossa.
Jos pöllöemo olisi muninut hiukan myöhemmin tai myrsky olisi tullut viikkoa aikaisemmin, lopputulos olisi ollut murheellinen. Eikä Siperiassa olisi ammuttu pöllöä, jolla on rengas.

Kuukkelit huokailevat helpotuksesta

Ylläksellä huokuu helpotus  ja hangen alta kuuluu pauketta. Myyräkannat ne siellä vain romahtelevat.
Toistaiseksi ensilumilla näkyy vielä merkit myyrärunsaudesta, mutta siitä huolimatta hiiripöllöjen vaisto on saanut ne vaeltamaan kauas pois. Muutamia pöllöjä näkee vielä siellä täällä, mutta niitä ei ole satamäärin, kuten kesällä isojen poikueiden levittäydyttyä maastoon pesäkoloistaan.
Myyrien loppuessa sydäntalven hiljaisessa lintumaailmassa hiiripöllöjen ruokalistalle joutuu kuukkeli. Muutamien pöllöjen saalistuksen ne kyllä kestävät. Toisin olisi, ellei pöllöihin olisi rakentunut viettiä vaeltaa.

Käsivarressa pöllöruuhka

Kaikki hiiripöllöt eivät vaella itään, länsi tai pohjoinen kelpaa yhtä hyvin. Autoileva seurue laski 23.11.2015 Kilpisjärventien varrella 17 hiiripöllöä (tiira.fi). Lisäksi muutamia päiviä aikaisemmin he olivat nähneet kuusi lintua eri paikoissa. Mistä nämä pöllöt lienevät tulleet? Ne tuskin ovat alueella syntyneitä. Kuukkelin kannalta Enontekiön hiiripöllöt ovat oikeassa paikassa. Käsivarressa kuukkeli on harvinaisuus.

Kuukkelien määrä

Taantuva laji

Kuukkelikannat ovat huvenneet olemattomiin eteläisestä Suomesta viimeisen 50 vuoden aikana. Syynä pidetään metsien nuortumista ja niiden pirstoutumista pieniksi saarekkeiksi. Eteläisimmät elinkykyiset populaatiot sinnittelevät Suupohjassa Närpiö-Vaasa akselilla ja idässä Pohjois-Karjalassa.
Koko Oulun lääni on jo harvan kannan aluetta, samoin Lounais-Lappi Pelloon saakka ja Rovaniemen seutu. Kuusamosta alkaa koko Itä-Lappiin ulottuva vahvan kannan alue. Ylläksen seutu kuuluu myös parhaimpiin Metsä-Lapin vyöhykkeen kuukkelitihentymiin. Utsjoen ylänkömailla ja Käsivarren Lapissa kuukkeli on ilmeisesti aina ollut harvinainen.

 Lintuatlas

Suomen viimeisin lintuatlaskartoitus tehtiin v. 2006-2010. Siihen ja ns. linjalaskentoihin perustuen maamme kuukkelikannan vahvuudeksi arvioitiin 40 000-80 0000 paria. Edellisen lintuatlaksen arvio v. 1986-1989 oli varovaisempi: 30 000-50 000 paria. Viimeisessä atlaksessa kuukkeli tavattiin 1207 eri tutkimusruudussa (koko 10kmx10km). Lapin lääniin mahtuu noin tuhat ruutua.
Laskelmissa on Keski-Lapin osalta päädytty kuukkelitiheyteen 0.7 paria neliökilometrillä. Kuukkeliparin reviirin koko on noin kaksi neliökilometriä, mutta reviirien rajat eivät ole tarkkoja, ovat osittain päällekkäisiä. Reviirin kokoiselle alalle osuisi siis keskimäärin kolme kuukkelia.

Ylläksen kuukkelitiheys

Tarkastelin neljän eniten seuraamani ruudun (400 neliökilometriä) kuukkelimääriä Ylläsjärvi-Äkäslompolo alueella, sijainti on Kolarin ja Kittilän kunnissa. Suurimman osan kuukkeleista olen 10 vuoden aikana tavannut, mutta muutamien katvealueiden määärät jouduin arvioimaan. Lukurengastuksen avulla lintujen yksilöinti oli helppoa. Vuosien välinen kantojen luontainen vaihtelu toi omat haasteensa laskentaan.
Kuukkelikanta pysyi tutkimusjakson aikana vakaana. Ruokintapisteille saapui viime vuosinakin lopulta suunnilleen samat määrät lintuja, kuin 10 vuotta sitten. Toki yksilöt ja sukupolvet ehtivät usein moneen kertaan vaihtua. Osalla paikoista väliaikainen kannan hiipuminen johtui hiiripöllön saalistuksesta.
 Talvikanta tällä neljän ruudun  alalla oli noin 320 yksilöä tutkimuksen viimeisinä vuosina, jolloin todennäköisesti lähes kaikki reviirit olivat löytyneet. Pareiksi muunnettuna kuukkeleita löytyi siis vain 0.4 paria neliökilometrille. Lintuatlaksen päätelmissään käyttämän tiheysluvun korvaaminen 0.4:llä Keski-Lapissa antaa erinäisten laskutoimitusten jälkeen lopputuloksena Suomen kuukkelikannaksi 43 000 paria. Tähän lukuun edelleen mahtuu paljon virhemahdollisuuksia. Oma arvioni on, että viimeisen lintuatlaksen esittämä alaraja 40 000 on lähimpänä oikeaa lukua. Tarkistukset tähän vievät mielestäni arviota mielummin alaspäin.

Suomen kuukkelikanta

Taantuvasta suunnasta huolimatta Suomen kuukkelimäärä on yhä 30 000-40 000 paria. Kanta ilmeisesti edelleen jatkaa harvenemistaan eteläisten populaatioiden osalta. Vahvimman kannan alueella Keski-Lapissa kuukkelien määrä on pysynyt vakaana ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ilmeisesti täälläkin kanta on supistunut 50 vuoden takaiseen verrattuna,  tosin siitä ei ole tarkempia tutkimustuloksia olemassa.
Kuuluisa lintumäärien tutkija Einari Merikallio on aikoinaan esittänyt Suomessa pesineen 1940-50-luvuilla 160 000 kuukkeliparia.

Hiiripöllövuosi 2015

Kuukkelitutkijan vapaa-aika

Toukokuulla kuukkelien pesinnän aikaan on tutkimuksessa tauko. Keväällä 2015 ei tarvinnut korvaavaa puuhaa miettiä: hiiripöllöillä oli esiintymisen huippu jälleen! Edellisen kerran vastaavaa saatiin nähdä vuonna 2011. Hiiripöllöjen määrä nousi nyt samoihin  ennätyslukuihin. Myyrätutkijat ennustavat, että neljän vuoden myyräsykli ei ole palautunut pitkäksi aikaa, vaan häviää jälleen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että käsillä oli hiiripöllöhuippu, jollaista ehkä ei taas nähdä vuosikymmeniin.

Virheistä oppii

 Vuoden 2011 pöllöruuhka pääsi yllättämään. Huippuvuodelle on tyypillistä pöllöjen pesinnän varhainen ajankohta verrattuna tavallisiin vuosiin. Myöhästyin pahasti silloin pesintöjen tarkastuksessa.
Poikueita löytyi kolmisenkymmentä, poikasia näissä oli noin 200. Hiiripöllörengastuksia tuli v.2011 silti vain 90, koska suurempi osa poikasista osasi jo lentää löydettäessä. Vuonna 2015 osasin aloittaa pesäpaikkojen etsinnät ajoissa. Maaliskuun puolivälissä jo varhaisimmat pöllöemot lämmittivät pönttöjen pohjia.

Hiiripöllörunsautta 2015

Toukokuussa 2015 löysin Kittilästä ja Kolarista 25 hiiripöllön pesää. Pesiä oli toki tarjolla satoja näissä kunnissa, mutta yhden ihmisen aika ei riitä niiden etsimiseen. Päivä kuluu yllättävän äkkiä, kun etsit ja rengastat vaikkapa neljä pesällistä.
Hiiripöllön esiintymisen painopiste oli nyt selvästi enemmän Kittilässä (21 pesää) kuin Kolarissa (4 pesää). Vuoden 2011 innoittamana laitoin maastoon 100 uutta hiiripöllönpönttöä vuosina 2013-2014. Kolarissa oli useita soidinreviirejä, joilla pesintä ei tuntunut alkavan lainkaan. Ehkä nämä pöllöt vielä innostuvat myöhäiseen  kesäpesintään.
Lähin asuttu pesäpönttö näkyi mökkini ikkunasta Ylläsjärvellä. Tämä pari soidinti myös lähes kilometrin päässä luonnonkololla, mutta päätyi lopulta pesimään pihapiiriin.  Parilla oli pöntössä vain viisi poikasta, pienin näkemäni poikue tänä vuonna.

10 poikasen pesä

Similän Erkki Kaukosesta soitti maaliskuun puolivälissä. Hän oli huomannut pöntössäni Paukavaarassa hiiripöllön hautovan. Rengastuskäynnillä 15.5.2015 odotti pöntössä yllätys: 10 poikasta! Suomessa on vuonna 1978 todettu yhtä iso poikue hiiripöllöllä.
Hiiripöllö munii yhden munan joka toinen päivä ja näin ison pesyeen tehdessään se pitää puolivälissä neljän päivän tauon muninnassa. Teoriassa muninta kestää siis 24 vuorokautta. Haudonta alkaa heti ensimmäisestä munasta. Näin ollen poikasten välillä on kolmen viikon ikäero. Vanhin poikanen ehtii jättää pesän, kun nuorin on vasta kuoriutunut. Oli todella tuuria, että ehdin nähdä pöntössä kaikki poikaset kerralla.
Herkästi löydetyn pesän poikueen tulkitsee kokonaiseksi, vaikka osa jälkikasvusta on jo jättänyt pesän.
Eräälläkin pesällä oli kolossa seitsemän poikasta ja sitten pois lähtiessä peräti 200 metrin päässä kannon nokassa kökötti kahdeksas poikanen. Se oli kävellyt koko tuon matkan, lentämään se oppii vasta 1-2 viikkoa myöhemmin.

Normaalisti 8-9 poikasta

Vuonna 2015 yleisin poikasmäärä hiiripöllöllä oli kahdeksan tai yhdeksän. Se on keskimäärin pari poikasta enemmän, kuin v. 2011, jolloin poikasia oli yleensä 6 tai 7. Yhdellä käynnillä isoja poikueita ei pysty rengastamaan kuin sattumalta.  Aina pesyeen nuorimmat ovat liian pieniä, jotta rengas pysyisi nilkassa. Tai sitten vanhimmat niistä ovat jo karanneet maastoon piiloon. Parilla pöntöllä myöhästyin rengastuksista vain siitä syystä, että kaikki metsäautotiet eivät vielä olleet ajokelpoisia toukokuun puolivälissä.

Pesiä tiheässä

Kittilän  Otusmaassa vuonna 2011 oli kaksi hiiripöllönpesää 330 metrin välein. Pidempi 700 metrin väli  oli usealla  pesäpaikalla Kallossa. Samoihin tiheyksiin päästiin nyt Kittilän Mustavaarassa : metsäautotien varrella neljän kilometrin matkalla oli viisi pesää! Mikähän oli todellinen pesämäärä alueella? Kai laji pesii muuallakin, kuin tienvarressa?

Vaikea pönttölaji

Hiiripöllö ei mielellään pesi pöntössä. Tänä vuonna 18 pesää oli luonnonkolossa ja vain 7 pöntössä. Pönttöjen asutusprosentti jäi 5:een näin huippuvuonnakin. Välivuosina sitä ei tahdo saada pönttöön lainkaan. Lähes kaikki kolopesät olivat palokärjen tekemissä onkaloissa, vain yksi pesä oli tänä vuonna lahon koivupökkelön nokassa syvennyksessä. Yleensä palokärjen kolo on niin vanha, että se on täyttynyt matalaksi. Muutamassa normaalisyvyisessä  kolossa poikueita myös oli. Harvoin hiiripöllö asettuu syvään telkänpönttöön pesimään, kuten Kallon Raatikkavaarassa v. 2011.

Rengastuksia 154

Rengastin toukokuussa 2015 yhteensä 154 hiiripöllöä. Se on saman verran kuin koko rengastajaurallani tähän asti kaikkiaan. Emoja rengastin vain kuusi naarasta. Niiden laajamittaiseen pyyntiin ei taaskaan riittänyt aikaa: oli tehtävä valinta, pyydänkö emoja vai etsinkö saman ajan käyttäen pari uutta pesää. Päädyin jälkimmäiseen. Aikuiset linnut olivat kaikki ennestään renkaattomia. Tuhoutuneita pesiä oli vain yksi: ehkä näätä oli vieraillut kelon kolossa tuhoisin seurauksin pariviikkoisille poikasille.
Vielä on yksi myöhäinen pesintä vasta haudontavaiheessa. Toki niitä tulisi vastaan useampiakin, jos aikaa etsimiseen riittäisi.
Seuraava sesonki onkin sitten maakotkarengastukset kesäkuussa.

Kuukkelikertymät

Lapissa kuukkelit saattavat talvisin kerääntyä yhteiselle ruoka-apajalle laajalta alueelta. Etelämpänä Suomessa ilmiö on tuntematon. Linnut tulevat eri suunnista reviireiltään yleensä 2-3 kilometrin päästä.
Ylläksen elinvoimaisesta kuukkelikannasta riittää lintuja kertymäksi asti, muualla ei välttämättä ole riittävästi tulijoita sopivalta etäisyydeltä. Kaukaa saapuvan ryhmä johtaja muistaa hyvän ruokapaikan. Kuukkeli on saattanut syntyä siinä lähellä. Kerääntyminen on huipussaan aina lopputalvesta. Syynä lienee ruuan hankinnan vaikeutuminen silloin. Myös opittu käytös vaikuttaa: keväällä on eniten turistien tarjoamaa ruokaa.

Kuukkeliparvi?

Parveutumista ei kuukkelien kerääntyessä tapahdu. Linnut hakevat ruokaa näennäisesti yhtenäisenä joukkona, sattumanvaraisesti kukin omaa tahtiaan sitä varastoon kantaen. Ne tunnistavat tarkoin jo kaukaa vieraan ryhmän yksilöt. Kuukkeli voi syöksyä ajamaan pois kilpailijoita ruuan lähteeltä, se kiihdyttää vauhtiin hämmästyttävästi jopa 50 metrin päästä: miten lintujen keskinäinen tunnistus toimii? Näköhavaintoon se keskinäisessä kinastelussa perustuu. Ääntä taas käytetään vain "omien" kokoon kutsumiseen pois lähtiessä. Muut paikalla olevat ryhmät eivät reagoi kutsuääniin, joten linnut tunnistavat toisensa myös äänistä.

Kesängin Keidas

Ylläksen alueen, Lapin ja ehkä koko maailmankaikkeuden paras kuukkelien kertymispaikka sijaitsee Äkäslompolossa Kesänkijärven itäpäässä. Ainakaan mistään muualta ei ole raportoitu 15 nähtyä kuukkelia samalta istumalta päivän aikana. Kohdetta vaihtaen toki voi päivässä lukea usean kymmenen kuukkelin renkaat. Nimensä paikalle on antanut siinä toimiva latukahvila. Heti ensimmäisenä tutkimusvuotena tuli rengastettavaksi ennätysmäärä kuukkeleita. Alkuvuosina lintuja oli enemmänkin kuin 15, rengastamattomaksi jääneitä en noteerannut. Keitaan taika on jonkin verran hiipunut vuosien mittaan.

Keväiden parhaat kuukkelikertymät vuosittain Kesängin Keitaalla:

• 29.3.2006    15
• 24.3.2007    15
• 30.3.2008    13
•   3.4.2009    13
• 28.3.2010    12
• 27.2.2011     7
• 18.2.2012     9
• 24.2.2013     8
•   7.3.2014    12
•   2.4.2015     7

Keitaan vuosi 2015

Käyntejä Kesänkijärvellä on ollut tänä vuonna tavallista enemmän. Silti vain seitsemän kuukkelia on järven itäpäästä löytynyt. Varmimmin paikalla ovat olleet 9-vuotiaat vanhat emot P73 ja V07. Niiden kesän 2014 koiraspoikasen lukurengas on A5N. Se pariutui maaliskuussa ikäisensä nuoren naaraan A8V kanssa. Tästä linnusta tuli 2.4.2015 Keitaan 50. rengastettu kuukkeli kymmenen vuoden aikana.
Toisessa ryhmässä liikkuvat UP1, vuonna 2012 syntynyt naaras ja koiras H96, joka on syntynyt Kesänginlehdossa vuonna 2010. Niillä on mukanaan kesän 2014 poikanen A3R.

Tunturijärvi

Ylläksen Tunturijärven laavulla on tutkimuksen aikana keväisin näkynyt yleensä 6-10 kuukkelia kerrallaan. Kulunut kevät on ollut poikkeuksellisen hyvä. Parhaimmillaan paikalla oli eväitä kärkkymässä tasan 10 kuukkelia 6.3.2015. Muutamalla käynnillä on näkynyt eri lukurenkailla merkittyjä yksilöitä yhteensä peräti 15, mutta ei samana päivänä kaikkia. Kesängin Keidas on tässä suhteessa historiallisesti parempi paikka. Tällä hetkellä Tunturijärvi on kirinyt ykköseksi. Miten mahtaa aseman jatkossa pitää? Linnuista kahdeksan on ollut uusia, rengastamattomia. Niiden alkuperä on näin ollen tuntematon.

Kuukkelitutkimuksen merkitys

Mitä hyötyä on kuukkelitutkimuksesta? Jos ei muuta, niin ainakin se säästää ihmishenkiä.
Aloitin käynnit Kesängin Keitaalla tänä vuonna 24.1.2015. Pakkasta oli -20 astetta C. Hollantilainen pariskunta oli pudonnut jäihin lumikengät jalassaan. Avunhuutoja tuossa kelissä ei ollut kuulemassa kuin kuukkelitutkijan korvat.