lauantai 27. joulukuuta 2014

Kuukkelin ravinto

Kuukkeli on muiden varislintujen tapaan kaikkiruokainen. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki kelpaa ja milloin vain. Mieluisin syötävä maistellaan ensin ja kuljetetaan kätköön.  Ruuan varastointia kuukkelit tekevät ympäri vuoden, aina kun ravintoa on ylimäärin tarjolla.

Varaston teko

Kuukkeli liimaa syljellään sopivan kokoiseksi pyörittämänsä palan korkealle puuhun oksan kärkeen. Kiinnitys tapahtuu useimmiten selällään alaspäin roikkuen, jolloin kätkö syntyy oksan alapinnalle. Oksan kärki (männyn tai kuusen) on niin hento ja taipuisa, ettei isommilla linnuilla ole mitään mahdollisuutta tyhjentää varastoa. Lähinnä muut varislinnut ovat ruokakätköistä kiinnostuneita, mutta joutuvat seuraamaan neuvottomina lopputulosta.

Kuukkelit puronvarressa

Huhtikuussa viimeistään alkaa kuukkelin nälkä helpottaa. Kaikki vanhat varastot ovat vapautuneet lumen ja jään sisältä. Tuhannet kätköt jäävät käyttämättä, koska  äkkiä luonto herää tarjoamaan tuoretta ravintoa. Hyönteisiä alkaa liikkua puissa ja hangen pinnalla.

Pienet purot vapautuvat ja niiden varsilla elämä vilkastuu. Varhaisimmat surviaissääskien lajit nousevat hangelle, tiaisten ja kuukkelien juhlat alkavat.

Maa vapautuu lumipeitteestä vasta toukokuun puoliväliin mennessä. Ruokavalio monipuolistuu silloin nopeasti kohti kesän yltäkylläisyyttä. Madot, toukat ja kaikenlaiset hyönteiset ovat  pesivien lintujen perusravintoa.

Linnunpoikaset

Kuukkeli ei poikkea muista varislinnuista mieltymyksessään ryöstää pikkulintujen pesiä. Yleisimmät lajit ovat luonnollisesti kohteina. Järripeipon ja kuukkelin riitaa olen päässyt todistamaan useimmin. Kerran näin kuukkelin (XJ7 Jauhojärvellä) pyydystävän vihervarpusen lentopoikasen.

Marjat ja sienet

Kaikki kuukkelit syövät mustikoita ja juolukoita. Soiden marjoja en ole nähnyt käytettävän. Ehkä hillat ja karpalot kelpaisivat, ellei samaan aikaan olisi parempia marjoja tarjolla. Syöhän kuukkeli talvella jopa pihlajanmarjoja, joskin hyvin harvoin.  Puolukkaa on runsaasti metsän aukeilla, missä kuukkelit liikkuvat, mutta näyttävät siellä keräävän varpujen seasta pieneliöitä.

Sieniä kuukkelit varastoivat jonkin verran, mutta eivät niistä ole järin innostuneita. Jopa kuiva leipä tarjottuna saa ne heti unohtamaan sienet.  Joskus olen kokeillut ripustaa sieniä rasvaruokinnan verkkoon. Jäävät syömättä, vaikka rasva olisi loppunut.

Hunaja

Äkäslompolon Niliojalla 5.10.2014 ihmettelin, miksi en saa viheltämällä kuukkeleita paikalle polun varteen, kuten aina ennen. Tavoitin ne sitten touhukkaina läheiseltä suolta.  Neljä kuukkelia oli löytänyt ketun auki kaivaman ampiaispesän maasta. Tyhjensivät kennoja hunajasta. Tällä kertaa niiden pyynti ja kontrollien luku ei onnistunut kuin hunajalla, makkara ei kelvannut. Kyseessä oli H91 (+5kv naaras) ja UV3 (3kv koiras) jälkikasvuineen. Lyhenne kv tarkoittaa kalenterivuotta.

Kuukkelit ruokinnalla

Mökkini ruokinnalla olen 15 vuoden aikana testannut kuukkelin mieltymyksiä. Ruoka haetaan seuravassa järjestyksessä:

-raaka liha
-kypsä liha, lihatuotteet
-makkarat
-maksalaatikko
-spagetti , jauhelihakastike ensin
-juustot
-puurot viljasta
-pulla
-rasva, tali
-kypsä riisi, riisipuuro
-pähkinät ja rusinat
-keitetty peruna
-ruisleipä

Ei kelpaa

-auringonkukan siemenet (paitsi kuorittuna jkv)
-porkkanalaatikko
-kauranjyvät

Haaskat

Kuten listaykkönen edellä paljastaa, käyvät kuukkelit hanakasti syömässä haaskoja. Tutkimuksen alkuaikoina vielä porojen teurasjätteitä jätettiin maastoon. Ne olivat takuuvarmoja kuukkelipaikkoja alkutalvella, kunnes paksu lumi peitti maan.
Teillä auton alle jääneet linnut ja jänikset  korjataan nopeasti pois muiden varislintujen toimesta, mutta toisinaan myös kuukkeli ehtii apajalle.

Rekikoirat

Muonion puolella Peurakaltion kämpällä hyöri 16.2.2013 kahdeksan kuukkelia. Paikalla oli silloin rekikoirien tukikohta. Niitä oli ruokittu hangelle kuivamuonalla.  Kuukkelit olivat niin tykästyneet koirien ruokaan, ettei tarjottu makkara kiinnostanut. Pyynti onnistui vasta keräämällä keko kuivamuonaa houkuttimeksi.

Kuukkelit ja suola

Yleissääntö on, ettei linnuille pitäisi tarjota suolaista ruokaa. Kuukkelin kohdalla en ole osannut suolaa varoa jouluna 2007 sattuneen tapauksen jälkeen: Kallontien varressa eräässä taloudessa oli joulun jälkeen laitettu loput harmaasuolatusta kinkusta kuukkeleille. Kuukkelit olivat hetkessä puhdistaneet suolan kyllästämän ihran kinkun pohjanahasta. Arvelin lintujen kuolleen. Mutta ei:  kuukkeliperheen elämä jatkui ennallaan koko kevään 2008.

Tähän tapaukseen peilaten en näe haittaa kerran vuodessa kuukkelille pyyntitilanteessa tarjoamastani makkarasta, sen suolasta.  En varsinkaan, kun talvet turistien tarjoamalla makkaradieetillä juhlivat kuukkelit (P73 ja V07) Kesängin Keitaalla ovat tutkimuksen vanhimmiksi eläneiden joukossa. Ja tuottavat poikasia parhaasta päästä.



tiistai 23. joulukuuta 2014

Kuukkelin elinympäristö

Tunturi-Lapissa kuukkelin elinpiiri on melko erilainen verrattuna eteläisempään Suomeen. Karkeasti jakaen kuusimetsät vaihtuvat mäntymetsiin. Pallas-Yllästunturin puiston vanhat metsät ovat pääosin valoisia mäntykankaita, talousmetsät kansallispuiston ulkopuolella kasvavat nuorta mäntyä.

Mäntykankailla kuukkeli ei toki pesi, vaikka siellä paljon liikkuvat. Kuivien kankaiden reunoilta ja soistuneilta painalteilta löytyy aina sekametsää reviirin ytimeksi, pesäpaikaksi. Usein läheltä löytyy aukea suo. Tunturien välisissä laaksoissa matalakasvuinen kuusi-koivu sekametsä on mieluisinta kuukkelin maastoa.

Tunturista alas valuvat purot kuruineen muodostavat reheviä lehtoja alarinteeseen. Kuusikoiden ja lehtojen osuus koko maa-alasta on niin pieni, ettei niiden varaan tutkimusalueen vahva kuukkelikanta nojaa. Ei myöskään suojeltuihin vanhoihin metsiin. Talousmetsissä löytyy  kuukkeliparin tarvitsemalta parilta neliökilometriltä aina se sopiva suonreunan sekametsä pesäpaikaksi.

Kuukkeli avoimessa maastossa

Lapissa kuukkeli on sopeutunut liikkumaan myös avoimessa maastossa.  Vaihtoehtoa ei ole ollut. Laji on myös oppinut, ettei siitä ole merkittävää vaaraa. Etelä-Suomessa tilanne on toinen. Petolintujen paine on siellä aivan eri luokkaa. Tämä ero korostuu talvella, jolloin tutkimusalueella ei ole juuri lainkaan kuukkeleita pyydystäviä petoja.
Avomaastossa suoja ilmasta tulevalle uhalle on pienempi, mutta pedot myös havaitaan jo kaukaa, yllätyksiä ei helposti tule.
Elokuussa tunturien rinteiden kuukkelit käyvät mustikoita syömässä tunturissa, puurajan yläpuolella. Mustikat ovat siellä isompia ja makeampia runsaasta valosta johtuen.

Avosoilta kuukkelit keräävät säännöllisesti talveksi varastoravintoa. Suon reunaosassa liikehdintä tapahtuu, sieltä on lyhyt matka lennellä edestakaisin suon ja varastona toimivan puun väliä. Koskaan en ole päässyt käsitykseen, mitä ne suon pinnasta nyppivät, karpaloista tai hilloista ei ole kyse. Jonkin sortin pieneläimiä.
Soistuneilla kohdin Kesänkijärven rantaa näkee toisinaan samanlaista aktiviteettia.

Avohakkuut

Paljaaksi hakatut aukeat 30-40 vuoden takaa kasvavat jo sankkaa nuorta männikköä. Niissä kuukkeli viihtyy hyvin pesintää lukuunottamatta.  Siemenpuuasentoiset  ja säästettyjä puuryhmiä sisältävät pienemmät aukiot ovat nykyaikaa. Näitä metsän aukkopaikkoja kuukkelit eivät väistele reiteillään, vaan usein myös keräävät ruokaa niiltä. Ne on silloin helppo havaita autosta, pysähtyä, rengastaa, jättää vähän ruokaa. Sitten seuraavana syksynä vien rasvaa samaan kohtaan ja linnut ovat heti syömässä. Tämä selittää sen, miksi tutkimuspisteistä iso osa on hakatuilla aukeilla.

Havainnointiani  aukeilla ruokailevista kuukkeleista  ei mitata tunneissa koko tutkimusaika huomioiden, vaan kuukausissa. Silti en ole koskaan nähnyt yhdenkään pedon hätyyttelevän niitä.  Toisinaan kuukkelit  käyvät kuittailemassa lähimpänä istuvalle pedolle parinsadan metrin päässä , mutta jatkavat sitten taas ruokailua.

Hakattu kuukkelimetsä

Puolenkymmentä tutkimuskohteeksi valikoitunutta vanhan metsän pilkkaa on hakattu pois seuranta-aikana. Kahdessa paikassa linnut käyvät syntyneellä aukiolla samassa pisteessä syömässä, kuten ennenkin. Pari hakattua metsää on ilmeisesti sisältänyt myös reviirin ytimen, pesäpaikan. Näiden lintuja en ole sittemmin mistään löytänyt. Muutto 2-3 km päähän jo vie linnut piiloon, kun kaikki ilmansuunnat ovat mahdollisia.

Kuukkeli taajamassa

Lapissakaan kuukkeli ei tule kaupunkiin. Rovaniemellä kuukkelia ei tavata koskaan asutusalueilla, vaikka se ruokailee säännöllisesti eri puolilla kaupungin laitoja metsässä 1-2 km päässä.  Lähes sama pätee kirkonkyliin Kittilässä ja Kolarissa sekä Ylläsjärven ja Äkäslompolon kylien keskustoihin.  Näiden kylien reunamilla talojen ruokinnoille jo kuukkeli uskaltautuu.

Tunturien mökkikylissä tilanne on toinen. Siellä kuukkelit saa lintulautavieraiksi helposti. Talojen rakentaminen on aloitettu metsään ja puustoa on paljon säästetty, mikä eroa selittää. Syystalvella mökkikylät ovat autioita turisteista, jatkuvaa ruokintaa läpi talven ei juuri ole. Satunnaisten kävijöiden laittamille ruokinnoille kuukkeli  silti löytää nopeasti, kun se kerran on paikan oppinut.

Ruoka houkuttaa

Ylläsjärven Luosupirtin mökin hankimme v.1997. Meni kaksi vuotta ensimmäisen kuukkelin tuloon ruokinnalle. Ei siis mikään kuukkelipaikka. Säännöllinen ruuan tarjonta on kuitenkin muuttanut asetelman. Tutkimusaikana paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia ja kaksi muualla rengastettua on käynyt. Ajallisesti tietysti havainnointia mökillä on eniten, mikä tekee paikasta "yhden parhaista ". Tosiasiallisesti mikä tahansa paikka lähes missä vain olisi samalla satsauksella tuonut esiin yhtä monta kuukkelia. Todennäköisesti paljon enemmän, jos paikan olisi valinnut laajasta vanhasta metsästä.





sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Milloin kuukkelit tavoittaa? Ajoitus vuoden ja vuorokauden rytmissä

Elinvoimaisen kuukkelikannan alueella -kuten Ylläksellä - kulkija ei voi olla kohtaamatta lajia, ainakin syksyllä päivän retkellä se on väistämätöntä.  Kauniina syyspäivänä törmää todennäköisesti useampaan seurueeseen.

Vaikeinta kuukkeli on tavoittaa toukokuussa, silloin ne elävät hiljaisinta aikaa pesäpaikalla reviirinsä ytimessä. Joskus  koiras  voi vilahtaa hetkeksi näkyviin metsän sisällä ruuanhakumatkallaan. Toisinaan liikkeellä on pesimätön nuori lintu, silloin näkyvämmin.  Kuukkeli paljastuu yleensä äänestä. Turhaan se ei pesäpaikalla ääntele: vihollinen on paikalla, sille pitää ärhennellä. Tai toisinpäin: koiras ärsyttää ruokaa etsiessään pikkulintua, joka puolustaa pesäänsä, kuukkeli kuittailee äänekkäästi.

Pariskunnan yhteysäänet pesällä ovat lyhyitä,  hiljaisia vihellyksiä, niiden kantama ihmiskorvaan on lyhyt.

Poikaset maastossa touko- kesäkuussa

Pesästä lähteneet poikaset kerjäävät ruokaa äänekkäästi. Mutta vain emojen ollessa paikalla.  Poikue voidaan jättää  odottamaan paikalleen, jolloin kumpikin vanhempi lähtee ruuanhakuun. Tällöin poikaset ovat täysin hiljaa yleensä yhdessä puussa pysyen, kiipeilevät ajankuluksi oksistossa, mutta eivät lentele eivätkä ääntele. Ruuanhakumatka voi kestää kaksikin tuntia.

Heinäkuu

Ylläksellä kesä- ja heinäkuussa kuukkelipoikueet ovat aktiivisimpia yöllä, valoa silloin riittää. Osa seurueista tuntuu olevan liikkeellä vain aamuyöstä.  Mökilläni heinäkuussa ulos jätetyt ruuantähteet kuukkelit hakevat mieluiten klo 04-05.  Ei juuri koskaan päivällä. Näin on ollut aina, vaikka kuukkelisukupolvet ovat vaihtuneet.

Elokuu

Pimentyvän yön tullessa muuttuu kuukkelin rytmi. Liikkeellä ollaan vain valoisana aikana.  Nyt alkaa pyynti rengastusta varten onnistua paremmin. Ruoka on valttia kuukkelien esiin houkuttelussa. Omaan tapaani toteuttaa rasvaruokintaa palaan myöhemmin. Se on ainoa perusta, jonka varaan voi rakentaa isojen kuukkelimäärien rengastukset ja renkaiden kontrollit.

Varmimmin kuukkelit ovat syömässä aamulla. Keskipäivällä on yleensä ruokailussa pitkä tauko. Iltapäivällä ruokailu ja ruuan varastointi taas jatkuu.

Syyskuu

Syyskuu on paras aika tutkimukselle. Uudet poikueet ovat liikkeellä ahkerasti. Ruokintapaikat löytyvät ja otetaan käyttöön herkimmin. Kuukkelin into varastoida ruokaa kiihtyy.  Harvoin ruokinnalla joutuu yli kahta tuntia lintuja odottamaan, jos ruokaa on syömättä.  Jos ruoka on päässyt loppumaan, niitä on turha odottaa saapuviksi. Seuraavana aamuna jo taas ovat paikalla.

Loka-marraskuu

Kuukkelit käyvät yhä ahkerasti ruokinnalla, mutta eivät enää marraskuulla etsi uusia ruokapaikkoja.Vanhan tutun ruokapaikan toki katsastavat satunnaisesti.

Lyhenevä päivä auttaa tutkimusta: on parempi mahdollisuus osua paikalle yhtä aikaa lintujen kanssa. Joka paikkaan kun ei ehdi aamulla.  Muuten olosuhteet alkavat olla vastaan.  Kylmyys, sateet, pimeys lisääntyvät. Lukurengasta ei voi liimata kovalla pakkasella.
Tutkimukseni olen yleensä lopetellut marraskuun alussa.

Joulukuu-tammikuu

Kuukkeli on vetäytynyt talvilepoon. Se oleskelee muutaman puun ryhmässä keräämiensä varastojen turvin. Paikallaan ollen energian tarve on vähäistä.
Osa varsinkin nuorista kuukkeleista voi kulkea ruokintapaikalla myös läpi  kaamosajan. Silloin hyvää ravintoa pitää olla tarjolla koko ajan.

Helmikuu

Helmikuulla kuukkelit alkavat virkistyä. Auringon alkaessa valaista puunlatvoja, ne nousevat niihin näkyvästi lämmittelemään. Tulevat mielellään varsinkin kutsuttuna hakemaan ruokaa kulkijalta.

Maalis-huhtikuu

Hiihtokelit ovat parhaimmillaan, nyt tavoittaa helpommin tiettömien maastojen kuukkelit. Ylläksen latuverkossa parhaille taukopaikoille  turistien ruokittavaksi kerääntyy jopa 15-20 kuukkelia. Tosin näyttää siltä, että lintuja on  vain 5-8 , mutta lukurengastus paljastaa lintujen vaihtuvan päivän mittaan.
Parhaalla paikalla Kesängin Keitaalla olen rengastanut  48 kuukkelia yhdeksässä vuodessa.

Ruoka kuukkelien varastoissa käy vähiin. Mökilläni käy syömässä sellaisia yksilöitä, joita ei koskaan muulloin vuodenkierrossa tapaa.  Ne tulevat kaukaa, tuskin kuitenkaan yli kolmen kilometrin päästä.

Koiraat laulavat latvustoissa innolla ruokailun lomassa, vaikka pesäpaikka onkin kaukana.
Vanhat linnut katoavat huhtikuussa pesäpaikoilleen. Nuoria lintuja tapaa ladunvarsilla vielä vappuna. Vanhemmistaan vieroitetut ja paria etsivät linnut liikkuvat reviirejä laajemmalla alueella. Uusi pari valitsee reviirinsä.

 Pesimäaika

Pesimäajaksi  kuukkelitutkimus taukoaa.  Pesiä en ole koskaan ehtinyt aktiivisesti etsiä. Poikasten rengastus pesiin ei muutenkaan ole mielekästä: hävikki poikueissa on niin iso ja eloon jääneet  saa kiinni pienemmällä työllä myöhemmin.

Näin ainakin itselleni olen uskotellut. Että ehtisi  maakotkatkin  rengastaa....


lauantai 20. joulukuuta 2014

Tutkimuksen alku ja kulku

Lintuharrastukseni aloitusvuosi on 1969.  Suopöllö on se laji,  joka sysäsi harrastuksen pariin. Pohjanmaan pelloilla nähtiin silloin näiden salaperäisten lintujen massaesiintyminen. Pesien etsiminen ja   varsinkin löytäminen oli jännittävää puuhaa pikkupojalle.

Mentiin sitten aina vuoteen 1987,  jolloin vasta opiskeluvuosien jälkeen hankin rengastusluvan, lähinnä petolinnuille. Samana vuonna muutimme Lappiin.

Lapissa rengastelin edelleen lähinnä petolintuja, maakotkat ja muuttohaukat  tulivat päälajeiksi v.1990 alkaen. Löytämäni maakotkat olemme rengastaneet ystäväni Kari Ketolan kanssa yhdessä. Niitä on kertynyt nimiini 102, Kari on merkinnyt  82.  Muuttohaukkojen pesille olen kahlannut Kittilän ja Kolarin soilla yksin. Poikasia renkaisiin on tullut laitettua 456.

Lapissa kesä ja rengastussesonki etenkin hujahtavat nopeasti ohi.  Piti keksiä uusi, ympärivuotinen harrastus.  Kuukkeli.  Paikkalintu.  Aina tavoitettavissa lyhyttä pesimisaikaa lukuunottamatta. Ihanteellinen tutkimuskohde.

Tutkimus käynnistyy

Ensimmäisen kuukkelini pyydystin 28.1.2006 Kittilässä Kallontien varrella. Ylläksellä oli helppo jatkaa: latuverkoston taukopaikoilla valmiiksi ruuan hakuun opetetut kuukkelit istuivat odottamassa. Nämä linnut olivat lisäksi kesyimpiä, helpoimmin kiinni otettavissa.
Rengastin ensimmäisenä keväänä Ylläksellä 50 kuukkelia.  Yllästunturi osuu kolmen kunnan rajalle,  Kolari, Kittilä ja Muonio.  Nämä muodostavat  varsinaisen tutkimusalueen.

1417 kuukkelia

Vuoden 2015 alkaessa on rengastettuna 1417 kuukkelia,  joista tutkimusalueella  1378 yksilöä, muualla Lapissa 39 lintua (lähinnä Rovaniemellä ).

Jokaisella  kuukkelilla on vasemmassa jalassaan Helsingin Eläinmuseon Rengastustoimiston alumiininen numeroitu rengas. Oikeassa jalassa on keltainen ns. lukurengas,  jossa musta kirjain-numero-yhdistelmä on helposti kiikarilla tai valokuvasta luettavissa.

3000 lukukertaa

Rengastamani kuukkeli on tähän mennessä  luettu noin 3000 kertaa.  Kuolleina kuukkeleita ei juuri maastosta löydetä. Vain kaksi tapausta on ilmoitettu vuosien mittaan, toinen oli mennyt hiirenloukkuun mökin verannalla Kukasjärvellä.

Lukuhavainnot keskittyvät samoille paikoille ja yksilöille pysyvimmillä ruokintapaikoilla. Samoja lintuja on tavattu kymmeniä kertoja. Omia kontrolleja on kertynyt 2630 ,  muiden lukemia on noin 300 kertaa. Muutamat Ylläksen vakiokävijät ovat ottaneet harrastuksekseen lukea tai kuvata kuukkelien renkaita.

 Uutta tietoa

Kertyneen aineiston laajuus mahdollistaa melko luotettavien johtopäätösten teon kuukkelien elämästä.
Monia virheellisiä tulkintoja näkee esitettävän satunnaisissa kuukkelihavainnoissa. Myös kuukkelien suhteesta muihin metsän asukkaisiin olen saanut vähän aavistusta parempaa tietoa.

Esimerkki:  Viiden kuukkelin seurue liikeellä syksyllä. Emot ja kolme poikasta? Ei. Ei koskaan.

Tutkimuksen tulokset

Tavoitteeni on vuoden 2015 aikana tässä blogissa  esittää vähitellen kaikki kertynyt tieto.  Foorumi tuntuu sopivalta, koska aineistoa on liian paljon yksittäisessä artikkelissa missään lehdessä julkaistavaksi. Toisaalta kaiken tietämykseni esiin tuonti tarkoittaa  melkoista rönsyilyä aiheen sisällä, mikä sopii blogeihin jaettavaksi.

kuukkelitutkimus.blogspot

Julkaisujen aikataulua en vielä tiedä.  Sillä ei liene merkitystä, koska mennee pitkä aika, ennen kuin kukaan näitä tekstejä löytää.  Joku asiasta kiinnostunut  toivottavasti ilokseen näihin joskus osuu.