Sinisuohaukka

Sinisuohaukka on aina ollut kärkisijoilla mukavimpien petolintuhavaintojeni listalla. Vanhan koiraan väritys hivelee silmää. Huhtikuussa talven jälkeen odottaa jo innolla sen ensitapaamista.
Oman viehätyksensä tuo lajin pesän etsimisen haasteellisuus. Suomen petolinnuista sinisuohaukan pesän löytäminen on vaikeinta, ainakin suhteutettuna kantojen vahvuuksiin. Vuonna 2017 Suomessa rengastettiin vain yksi sinisuohaukan poikanen. Tuntemattomasta syystä taantuvana lajina sen näkeminen on koko ajan harvinaisempaa, pesälle osuminen melkein jo mahdottomuus.

Koiras voi pesiä vuoden ikäisenä

Kittilän Isovaarassa pesi vuonna 2015 erikoinen sinisuohaukkapari. Molemmat emot olivat ruskeita! Toisen piti olla siniharmaa, lähes valkoiselta vaikuttava!
Tarkemmin katsottuna sirommalla koiraalla oli kuitenkin vaaleat "luukut" siivissä. Se oli vasta alkanut vaihtaa sulkiaan koiraan asuun.
Pesäpaikka löytyi sattumalta, kuten yleensä. Toukokuussa varsitien reunasta pakeni naaras ja paikalla näkyi paljon sen oleskelumerkkejä. Se oli siis koiraan ruokinnassa valmistautuen munintaan. Heinäkuussa pesä löytyikin vajaan 100 metrin etäisyydeltä metsän sisältä.
 Sinisuohaukan yleinen pesäpaikka on 30-40 vuoden ikäinen sankka sekametsä, jota ei ole ehditty harventaa. Tiheäpuustoinen varvikkoinen räme kelpaa myös usein. Pesä on maassa aivan sattumanvaraisessa  kohdassa. Sen näkee yleensä vasta parin metrin päästä eikä naaraan pakoetäisyyskään ole juuri pidempi.
Linnut pitävät pesän täysin puhtaana saalisjätteistä. Näin se ei paljastu maapedoille hajun perusteella. Samasta syystä poikaset ovat aina äänettömiä.

Koiras oli iästään huolimatta tehokas saalistaja, viisi jälkeläistä on hyvä saavutus.

Sinisuohaukkapoikue. Kittilä Isovaara 2015.

 Tai sittenkin ei?

 Englanninkielinen Wikipedia toteaa sinisuohaukkakoiraan tulevan sukukypsäksi vasta 3-vuotiaana, naaraiden 2-vuotiaana. Jotenkin näin olin itsekin aina kuvitellut asian olevan.

On mahdollista, että asetelma pesällä oli väärin tulkittavissa. Entäpä jos nuori koiras pesällä olikin vain ylimääräinen apulainen?  Sinisuohaukkakoirailla voi toisinaan olla kaksikin naarasta huollettavanaan. Miksipä ei kaksi koirasta samalla reviirillä? 

Nuori koiras oli kaikilla (3) pesällä käynneilläni heti ja koko ajan paikalla kiivaasti varoittelemassa. Normaalisti koiraita harvoin pesillä näkee, käyvät vain pikaisesti tuomassa saaliin naaraalle. Jospa nuorukaisella olikin vain vartijan rooli? 

Sinisuohaukka 2kv koiras pesivänä. Kittilä Isovaara 2015.

Pesintävuosi 2018

Myyräkannat Lapissa pysyivät vielä alamaissa kesällä 2018. Siihen nähden oli yllätys, että poikueita silti löytyi. Tosin sinisuohaukkojen ravintovalikoima on joustava ja pesintä myyrien puuttuessakin onnistuu.
Rovaniemen Patokoskella haukoilla oli vain kaksi poikasta, lisäksi pesässä oli vesimuna ja yksi rikkoontunut tyhjä muna varvikossa. Eli ilmeisesti pesä oli ollut 4-munainen.
Etualan rotevampi uhittelija on naaras, koiraspoikanen takana.

Sinisuohaukan poikaset. Rovaniemi Patokoski 16.7.2018.

Kittilän Rovaselässä haukoilla oli pesänsä tiheässä sekametsässä.  Neljä poikasta. Lisäksi löytyi yksi vesimuna.  Rengastuskäynnillä 19.7.2018 kumpikaan emo ei näyttäytynyt, olivat saalistelemassa.  Pesälle osuminen olisikin ollut mahdotonta, ellei se olisi tullut tietoon jo viikkoa aikaisemmin naaraan käytöksen perusteella.
Poikasista kaksi oli koirasta, kaksi naarasta.

Kaikkiaan 58 sinisuohaukkaa on saanut laittamani renkaan. Vaatimaton määrä kuvastaa pesän etsimisen vaikeutta.  Helppoa se ei ole ollut koskaan muillekaan: luku on kolmantena Suomen rengastajien kautta aikojen tilastossa henkilökohtaisissa määrissä.

Sinisuohaukkapoikue. Kittilä Rovaselkä 19.7.2018.

Muuttohaukoilla hyvä kesä

  Kerrasssaan mainio hellejakso osui nyt muuttohaukkojen pesätarkastuksien aikaan. Suolla rämpiessä harvemmin kuumuudesta nauttii, varsinkin kun pilveilevät paarmat ovat riesana. Ja syvä jano. Vanhasta kokemuksesta tuli nopeasti siirryttyä yövuoroon: aamu neljältä liikkeelle ja puoliltapäivin onkin jo valmista.
Poikasia on löytynyt kahdeksasta pesästä 24, kolmen keskiarvo on selvästi normaalia vuotta parempi.
Vielä on 10 reviiriä tarkastamatta. Viimeksi näin hyvä vuosi on Kittilä-Kolari alueella ollut vuonna 2011. Uusia pareja ei ole ilmaantunut, mutta kaikki pesinnät näyttävät onnistuvan, kiitos hienon toukokuun.

Muuttohaukkojen renkaat

Haukkoja on ahkerasti rengastettu koko Lapissa nelisenkymmentä vuotta ja toki sitä ennenkin jonkin verran. Luulisi siis, että kaikilla emoilla olisi renkaat. Pitkään on haaveiltu helposta keinosta lukea pesivien haukkojen renkaat niiden alkuperän selvittämiseksi. Lennosta emojen kuvaaminen riitävän tarkasti on osoittautunut jokamiehelle liian vaikeaksi.
Kehittyneet riistakamerat näyttävät tuovan ongelmaan ratkaisun. Itse yllätyin kuvien tarkkuudesta, suorastaan järkytyin. Olisipa tämä keksitty jo aikaisemmin!

Kokeilu

Yritykseni kuvata haukkojen renkaat epäonnistui sikäli, että molemmat emot olivat renkaattomia.
Tärkeää oli kuitenkin huomata, että teknisesti ei enää estettä onnistumiseen ole.
Kuvien kellonajoista voi todeta, että haukat ovat valoisina kesäöinä aktiivisia.
Helle vie sen verran voimia, että en taida jaksaa muille pesille tänä vuonna kameraa asentaa. Yhtään helposti tavoitettavaa poikaspesää ei ole, kuvaus edellyttäisi vähintään kahta ylimääräistä reissua pesälle. Ensi vuonna sitten tuorein voimin ja etukäteen suunniteltuna paremmin...? Kannattanee ensin varmistaa, että haukoilla on ylipäätään renkaat.





Äkkiä tuhansia kuvia

Kameran lämpötila näyttää keskipäivällä  +38 ast C ! Poikaset ovat hajaantuneet varvikkoon suojaan paahtavalta auringolta. Emo tuo saaliin pesäkuopalle, jossa sen paloittelu  ja jako tapahtuu. Sitten taas nopeasti varjoon.
Muuttohaukkojen perhe-elämä tuli kerralla hyvin dokumentoitua. Kamera lähetti viidessä päivässä yli 2000 kuvaa! Se ei ollut tarkoitus. Pitää seuraavalla kerralla säätää laitteen asetuksia tarkemmin.