torstai 24. joulukuuta 2015

Kuukkelin elinikä

Miten vanhaksi kuukkeli elää?

Vastaus esitettyyn kysymykseen voi olla moninainen. Suurin osa rengastetuista  kuukkeleista katoaa seurannasta alle kahdessa vuodessa. Siis kuukkeli elää yleisimmin vain 0-1 vuotta. Toinen  vastaus voisi olla 4-6 vuotta. Uudelleen löydetyistä kuukkeleista 28% on elänyt niinkin vanhaksi, kun taas 7-9 vuoden kuluttua olen tavoittanut enää 6,8% (osuus löydetyistä) rengaslinnuista. Suomen ennätysyksilöt ovat luku erikseen: 13-15 vuotiaita. Ne ovat harvinaisuuksia, jollaisia ei välttämättä tulla näkemään Ylläksen tutkimuksessani. Syksyllä 2015 on tavattu elossa vain viisi vuonna 2006 rengastettua lintua 115:sta (9-10 vuotiaita), kts. tekstin lopussa.

Aineiston rajaus

Ikälaskelmiin otin vain vuosina 2006-2010 rengastetut kuukkelit. Näin jokaisella yksilöllä on ollut mahdollisuus tulla uudelleen nähdyksi vielä 5-9 vuoden kuluttua. Tarkimmat tulokset ovat laskettavissa vasta, kun kaikilla linnuilla seurantaa kuluu 10 vuotta. Kuukkelin päätyminen ensi kertaa kontrolloiduksi vasta yli viiden vuoden kuluttua rengastuksesta on poikkeuksellista, joten tulokset eivät juuri muutu tätä 5-9 vuotta pidemmässä seurannassa.
Vuosina 2006-2010 merkkasin tutkimusalueella 740 kuukkelia. Näistä 60% (439) on tavattu uudelleen vähintään kerran.
Koko aineistossa on löydetty 734 yksilöä 1601:stä, vain 46%. Ero johtuu mainitusta vääristymästä: uusimpia rengastuksia ei ole "ehditty" vielä kontrolloida.
Mukaan olen ottanut kaikkiin laskelmiin vain yhden havainnon kustakin rengaslinnusta, viimeisimmän tapaamisen.

Taulukko. Kuukkelikontrollien (n=439) jakaantuminen vuosiluokkiin.



Kuukkelin ensimmäinen vuosi

Pesästä lähdön jälkeen touko-kesäkuussa käy kuukkelipoikueissa melkoinen hävikki. Heinä-elokuussa pariskunta kuljettaa mukanaan enää 1-2 poikasta. Osa "ylijäämäpoikasista" adoptoidaan vieraille pareille, mutta kuolevuus lienee myös suurta. Tässä tutkimuksessa ei ole lukuaineistoa siihen esittää, koska pesiä ei ole etsitty.
Kontrolloiduista kuukkeleista 40 (9,1%) on nähty pelkästään rengastusvuonna. Osuus on pieni, koska yleensä rengastuspaikalle ei palata enää samana vuonna pyyntiin.

Vuosi-kaksi rengastuksesta

Eniten kuukkeliyksilöitä (136) on kontrolloitu viimeisen kerran toisena kalenterivuonna rengastuksesta, 31% kaikista löydetyistä (439). Suuri osuus selittyy osaksi sillä, että nuoret kuukkelit hakeutuvat mielellään vanhempiensa seuraan vielä toisena syksynään. Silloin ne ovat yhä tavoitettavissa alkuperäiseltä rengastuspaikaltaan. Vuotta myöhemmin löydettyjen osuus puolittuu (14,8%). Kuolevuus selittää tästä erosta osan, loput linnut ovat pariutuneet tuntemattomille reviireille. Kadonneiden kuukkeleiden jako-osuudet kuolleisiin ja piilossa oleviin on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Lymyilevien kuukkelien määrää olen minimoinut perustamalla tutkimusalueelle 120 rasvaruokintapaikkaa.




Vanhat kuukkelit

Vuoden 2006 rengastuksista on syksyllä 2015 tavattu elossa viisi kuukkelia

B-132304 (V07) Rengastettu 14.9.2006 Kesängin Keitaalla. Koiraslintu DNA-näytteen perusteella. Ei ole tavattu koskaan muualla. Parinaan on naaras P73, joka on syntynyt v.2006, rengastettu v. 2007, elossa sekin.

B-133011 (P42) Rengastettu 19.11.2006 Ylläksen Kahvikeitaalla. Naaraslintu DNA-näytteen perusteella. On myös syntynyt v. 2006. Ei ole siirtynyt muualle.

B-132332 (Z06) Rengastettu Kurtakkoselässä 8.10.2006. Naaraslintu (DNA). Syntynyt v. 2006. Pisimmälle vaeltanut ja palannut takaisin!

B-131983 (NF7) Rengastettu 28.3.2006 Muonion Äkäsmyllyllä. Naaras koon perusteella. Ei ole tavattu muualla.

B-131955 (V78) Rengastettu 25.2.2006 Ylläksen Tunturijärvellä. Koiras koon perusteella. Ei ole siirtynyt muualle. Viides tutkimuksen alussa renkaan saanut kuukkeli.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kertynyt tutkimusaineisto

1601 rengastettua kuukkelia


Viimeisen tutkimusvuoden lopussa joulukuussa 2015 on rengastettuja kuukkeleita 1601 yksilöä. Tutkimusalue kattaa Yllästä ympäröivät kunnat: Kolari, Kittilä ja Muonio. Muualla Lapissa mainitun rajauksen ulkopuolella olen lisäksi merkinnyt 39 kuukkelia, niitä ei tulosten tarkastelussa käsitellä.
Eniten rengastuksia on Kolarissa, samoin renkaisiin liittyviä tapaamisia, kontrolleja myöhemmin.

Vuosittain ja kunnittain 1601 rengastusta jakautuivat näin:


                             Kolari          Kittilä         Muonio


2006                        74                27               13

2007                        60                46               17

2008                        43                36               17

2009                        77                93               49

2010                        90                63               35

2011                        96                83               23

2012                        44                48               12

2013                        91                71               39

2014                        70                47               14

2015                        86                87               50

_______________________________________________________

yhteensä                  731              601            269


Tasaisia rengastusmääriä


Vuosittaiset erot rengastusmäärissä eivät kuvasta kuukkelikantojen vahvuutta. Syksyisiin pyynteihin käytetty ajallinen panostus, vaihtelu siinä, oli merkittävin tuloksiin vaikuttava tekijä.
Voisi kuvitella, että alussa tulisi eniten rengastuksia, koska tavatuista kuukkeleista kaikki olivat ensin renkaattomia. Määrät sitten putoaisivat koko ajan ennestään renkaallisten lintujen ollessa enemmistönä. Kuten taulukosta näkyy, näin ei suinkaan käynyt. Tärkeämpi rengastusmääriin vaikuttava asia oli uusien reviirien karttuminen aineistoon vuosien mittaan. Vielä viimeisenäkin tutkimusvuonna löytyi jo tunnettujen kuukkeliparien välistä useita uusia reviirejä.
 Syksyllä 2015 käytin aikaa tutkimukseen hieman aikaisempia vuosia enemmän. Tuloksena syntyi helposti ennätys vuositasolla: 223 rengastusta.
Rengastusmäärien korkealla pysymistä auttoi myös kuukkelin lyhyeksi paljastunut keskimääräinen elinikä: suuri lintujen vaihtuvuus toi aina uusia renkaattomia merkattaviksi.

Kontrolleja 3590


Tutkimusalueella kuukkelin rengas on luettu uudelleen 3590 kertaa. Lisäksi kaksi kuukkelia on löytynyt kuolleena, toinen huvilan verannalta hiirenloukusta. Lukurengastus on johtanut suuriin kontrollimääriin. Kuukkelin rengastus pelkällä alumiinirenkaalla ei tuota löytöjä, kuolintapaukset siten, että rengas joutuu ihmisen käsiin, ovat äärimmäisen harvinaisia. Keltaisen renkaan mustan tunnuksen lukeminen kiikarilla tai valokuvasta on usein helppoa melko pelottomalla linnulla.

Kontrollit ja löydöt kunnittain


                           Kolari               Kittilä            Muonio


2006                        4                       4                     2

2007                      94                     38                     8

2008                    133                     29                   20

2009                    255                     62                   44

2010                    244                     54                   89

2011                    267                     76                   62

2012                    267                     55                   26

2013                    501                     72                   40

2014                    419                     49                   26

2015                    538                     76                   38

_____________________________________________________________

yhteensä           2722                    515                 355


Kasvava kontrollimäärä


Alkuvuosina kontrolloituja renkaita oli luonnollisesti vähän, koska rengastettujen lintujen osuus kannasta oli pieni. Vasta toisen tutkimusvuoden syksyllä kävin tunnetut kuukkelireviirit uudelleen läpi, jolloin kontrolleja alkoi kertyä merkittäviä määriä. Samaan aikaan Ylläsjärvellä mökilläni alkoi vierailla säännöllisesti lukurenkaallisia kuukkeleita. Kolarin yliedustus kontrolleissa johtuu tästä: olen päivittäin tilastoinut kaikki havaitut kuukkelit mökin ruokinnalta  vuodesta 2007 lähtien.
 Myös Luosupirtillä kuukkelisukupolvet ovat vuosien mittaan kokonaan vaihtuneet. Vanhin lintu on vuonna 2012 syntynyt naaras. Sen renkaan  UJ7 olen lukenut useimmin: 136 kertaa (eri päivinä) .

Tulevia aiheita


Kertyneen aineiston perusteella näyttää siltä, että jotain pystyn kertomaan kuukkelien liikkuvuudesta ja nuoruuden jälkeisestä levittäytymisestä. Toisena kysymyksenä aion tarkastella kuukkelien elinikää. Molemmat aiheet vaativat kaikkien kontrollien yksityiskohtaista tarkastelua, joten kyse on eniten aikaa vievästä osasta tätä julkaisusarjaa. Mutta eiköhän aika vuodenvaihteen kaamoksessa löydy.


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Hiiripöllö vaeltaa kauas

   Kallosta Siperiaan

Vuoden 2015 toukokuussa laitoin 156 hiiripöllönpoikaselle renkaan nilkkaan siinä toivossa, että niistä joku löytyisi myöhemmin. Lajista on kertynyt toistaiseksi niukasti merkittäviä rengaslöytöjä. Pöllöjen vaellusten koko kuva on kirkastumatta.
Kolarin Ylläslompolossa varttuneesta katraasta yksi poikanen tavattiin kuolleena 28 vrk kuluttua rengastuksesta läheltä pesäpaikkaa. Tämä tieto ei mitenkään sykähdyttänyt eikä sitä Rengastustoimisto luokittele ns. mielenkiintoisiin löytöihin.
Toimiston saama toinen ilmoitus olikin sitten erikoinen: Venäjän Omskin alueella on 26.10.2015 ammuttu hiiripöllö, jolla on rengas HH 06751. Rengastin sen pesäpoikasena Kittilän Kallossa 27.5.2015.
Matkaa löytöpaikalle linnuntietä tuli 2720 km kaakkoon. Tämän matkan poikanen lensi viiden kuukauden aikana. Omskin alue rajoittuu Kazakstaniin, joten  kauas etelään pöllö päätyi.

Eteläisin suomalainen hiiripöllö

Hiiripöllöjen toistaiseksi tunnetut vaellukset ovat olleet hyvin länsi-itä-suuntaisia. Koskaan yhtään rengaspöllöä ei ole tavattu Tanskasta eikä Etelä-Ruotsistakaan. Suomen Rengastusatlas II-kirjan mukaan vain 18 meillä rengastettua hiiripöllöä on tavattu ulkomailla, näistä kahdeksan Norjassa, seitsemän Ruotsissa ja kolme Venäjällä.  Eteläisin Norjassa tavattu ennätys-hiiripöllö on ollut 58. leveyspiirillä. Nyt Kallosta kaakkoon vaeltanut siperialaistunut hiiripöllö löytyi 57. leveyspiiriltä. Koko Kallo meni sekaisin.

Matkaennätys

Hiiripöllöjen taipumus vaeltaa kauas Siperiaan on ollut ennestään tiedossa. Vuoden 1978 rengastukset nimittäin tuottivat kaksi löytöä kaukaa idästä. Ennätys on ja pysyi Kalevi Tunturin Kuivaniemellä merkkaamalla hiiripöllöllä. Se vaelsi suoraan itään 2795 km Ob-joen varrelle Länsi-Siperiaan. Kallolainen hävisi  tälle nyt matkassa vaivaiset 75 km. Kolmas Siperiaan mennyt pöllö oli kulkenut 2659 km.

Ennätyspöllön lapsuus

Renkaan HH 06751 saanut hiiripöllö kuoriutui Kallo-Kaukonen maantien varrella Korkeantörmänmaassa toukokuussa. Pesä oli lajille varta vasten asetetussa pöntössä viiden metrin korkeudella kelon kyljessä.
Hautovan naaraan rengastin jo 26.4.2015. Kuukautta myöhemmin pöntössä oli kahdeksan poikasta. HH 06751 oli sisaruksista keskimmäisiä, se painoi 180 grammaa. Poikueesta löytyi neljä isompaakin. Nuorin poikasista oli vielä liian pieni merkattavaksi, rengas olisi luistanut pois nilkasta. Päätin käydä pöntöllä uudestaan sen takia 10 päivän kuluttua.

Sattumalta selvinneet

Kesäkuun alussa Kittilässä riehui myrsky. Jo maantieltä huomasin, että pesäpuu oli kaatunut, tyvestä laho kelo ei ollut kestänyt tuulen voimaa. Pönttö oli litistynyt rungon ja maan väliin siten, ettei sinne ollut kulkuaukkoa näkyvissä. Emot olivat paikalla syöksyilemässä silmiäni tavoitellen, joten saattoi arvata, että ainakin osa poikasista oli selvinnyt maastoon piiloon ennen puun kaatumista. Pöntöstä löytyi sitten vain yksi kuollut poikanen, juuri se renkaaton nuorimmainen. Oletettavasti kaikki seitsemän muuta olivat elossa.
Jos pöllöemo olisi muninut hiukan myöhemmin tai myrsky olisi tullut viikkoa aikaisemmin, lopputulos olisi ollut murheellinen. Eikä Siperiassa olisi ammuttu pöllöä, jolla on rengas.

Kuukkelit huokailevat helpotuksesta

Ylläksellä huokuu helpotus  ja hangen alta kuuluu pauketta. Myyräkannat ne siellä vain romahtelevat.
Toistaiseksi ensilumilla näkyy vielä merkit myyrärunsaudesta, mutta siitä huolimatta hiiripöllöjen vaisto on saanut ne vaeltamaan kauas pois. Muutamia pöllöjä näkee vielä siellä täällä, mutta niitä ei ole satamäärin, kuten kesällä isojen poikueiden levittäydyttyä maastoon pesäkoloistaan.
Myyrien loppuessa sydäntalven hiljaisessa lintumaailmassa hiiripöllöjen ruokalistalle joutuu kuukkeli. Muutamien pöllöjen saalistuksen ne kyllä kestävät. Toisin olisi, ellei pöllöihin olisi rakentunut viettiä vaeltaa.

Käsivarressa pöllöruuhka

Kaikki hiiripöllöt eivät vaella itään, länsi tai pohjoinen kelpaa yhtä hyvin. Autoileva seurue laski 23.11.2015 Kilpisjärventien varrella 17 hiiripöllöä (tiira.fi). Lisäksi muutamia päiviä aikaisemmin he olivat nähneet kuusi lintua eri paikoissa. Mistä nämä pöllöt lienevät tulleet? Ne tuskin ovat alueella syntyneitä. Kuukkelin kannalta Enontekiön hiiripöllöt ovat oikeassa paikassa. Käsivarressa kuukkeli on harvinaisuus.


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kuukkelien määrä

Taantuva laji

Kuukkelikannat ovat huvenneet olemattomiin eteläisestä Suomesta viimeisen 50 vuoden aikana. Syynä pidetään metsien nuortumista ja niiden pirstoutumista pieniksi saarekkeiksi. Eteläisimmät elinkykyiset populaatiot sinnittelevät Suupohjassa Närpiö-Vaasa akselilla ja idässä Pohjois-Karjalassa.
Koko Oulun lääni on jo harvan kannan aluetta, samoin Lounais-Lappi Pelloon saakka ja Rovaniemen seutu. Kuusamosta alkaa koko Itä-Lappiin ulottuva vahvan kannan alue. Ylläksen seutu kuuluu myös parhaimpiin Metsä-Lapin vyöhykkeen kuukkelitihentymiin. Utsjoen ylänkömailla ja Käsivarren Lapissa kuukkeli on ilmeisesti aina ollut harvinainen.

 Lintuatlas

Suomen viimeisin lintuatlaskartoitus tehtiin v. 2006-2010. Siihen ja ns. linjalaskentoihin perustuen maamme kuukkelikannan vahvuudeksi arvioitiin 40 000-80 0000 paria. Edellisen lintuatlaksen arvio v. 1986-1989 oli varovaisempi: 30 000-50 000 paria. Viimeisessä atlaksessa kuukkeli tavattiin 1207 eri tutkimusruudussa (koko 10kmx10km). Lapin lääniin mahtuu noin tuhat ruutua.
Laskelmissa on Keski-Lapin osalta päädytty kuukkelitiheyteen 0.7 paria neliökilometrillä. Kuukkeliparin reviirin koko on noin kaksi neliökilometriä, mutta reviirien rajat eivät ole tarkkoja, ovat osittain päällekkäisiä. Reviirin kokoiselle alalle osuisi siis keskimäärin kolme kuukkelia.

Ylläksen kuukkelitiheys

Tarkastelin neljän eniten seuraamani ruudun (400 neliökilometriä) kuukkelimääriä Ylläsjärvi-Äkäslompolo alueella, sijainti on Kolarin ja Kittilän kunnissa. Suurimman osan kuukkeleista olen 10 vuoden aikana tavannut, mutta muutamien katvealueiden määärät jouduin arvioimaan. Lukurengastuksen avulla lintujen yksilöinti oli helppoa. Vuosien välinen kantojen luontainen vaihtelu toi omat haasteensa laskentaan.
Kuukkelikanta pysyi tutkimusjakson aikana vakaana. Ruokintapisteille saapui viime vuosinakin lopulta suunnilleen samat määrät lintuja, kuin 10 vuotta sitten. Toki yksilöt ja sukupolvet ehtivät usein moneen kertaan vaihtua. Osalla paikoista väliaikainen kannan hiipuminen johtui hiiripöllön saalistuksesta.
 Talvikanta tällä neljän ruudun  alalla oli noin 320 yksilöä tutkimuksen viimeisinä vuosina, jolloin todennäköisesti lähes kaikki reviirit olivat löytyneet. Pareiksi muunnettuna kuukkeleita löytyi siis vain 0.4 paria neliökilometrille. Lintuatlaksen päätelmissään käyttämän tiheysluvun korvaaminen 0.4:llä Keski-Lapissa antaa erinäisten laskutoimitusten jälkeen lopputuloksena Suomen kuukkelikannaksi 43 000 paria. Tähän lukuun edelleen mahtuu paljon virhemahdollisuuksia. Oma arvioni on, että viimeisen lintuatlaksen esittämä alaraja 40 000 on lähimpänä oikeaa lukua. Tarkistukset tähän vievät mielestäni arviota mielummin alaspäin.

Suomen kuukkelikanta

Taantuvasta suunnasta huolimatta Suomen kuukkelimäärä on yhä 30 000-40 000 paria. Kanta ilmeisesti edelleen jatkaa harvenemistaan eteläisten populaatioiden osalta. Vahvimman kannan alueella Keski-Lapissa kuukkelien määrä on pysynyt vakaana ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ilmeisesti täälläkin kanta on supistunut 50 vuoden takaiseen verrattuna,  tosin siitä ei ole tarkempia tutkimustuloksia olemassa.
Kuuluisa lintumäärien tutkija Einari Merikallio on aikoinaan esittänyt Suomessa pesineen 1940-50-luvuilla 160 000 kuukkeliparia.




perjantai 29. toukokuuta 2015

Hiiripöllövuosi 2015

Kuukkelitutkijan vapaa-aika

Toukokuulla kuukkelien pesinnän aikaan on tutkimuksessa tauko. Keväällä 2015 ei tarvinnut korvaavaa puuhaa miettiä: hiiripöllöillä oli esiintymisen huippu jälleen! Edellisen kerran vastaavaa saatiin nähdä vuonna 2011. Hiiripöllöjen määrä nousi nyt samoihin  ennätyslukuihin. Myyrätutkijat ennustavat, että neljän vuoden myyräsykli ei ole palautunut pitkäksi aikaa, vaan häviää jälleen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että käsillä oli hiiripöllöhuippu, jollaista ehkä ei taas nähdä vuosikymmeniin.

Virheistä oppii

 Vuoden 2011 pöllöruuhka pääsi yllättämään. Huippuvuodelle on tyypillistä pöllöjen pesinnän varhainen ajankohta verrattuna tavallisiin vuosiin. Myöhästyin pahasti silloin pesintöjen tarkastuksessa.
Poikueita löytyi kolmisenkymmentä, poikasia näissä oli noin 200. Hiiripöllörengastuksia tuli v.2011 silti vain 90, koska suurempi osa poikasista osasi jo lentää löydettäessä. Vuonna 2015 osasin aloittaa pesäpaikkojen etsinnät ajoissa. Maaliskuun puolivälissä jo varhaisimmat pöllöemot lämmittivät pönttöjen pohjia.

Hiiripöllörunsautta 2015

Toukokuussa 2015 löysin Kittilästä ja Kolarista 25 hiiripöllön pesää. Pesiä oli toki tarjolla satoja näissä kunnissa, mutta yhden ihmisen aika ei riitä niiden etsimiseen. Päivä kuluu yllättävän äkkiä, kun etsit ja rengastat vaikkapa neljä pesällistä.
Hiiripöllön esiintymisen painopiste oli nyt selvästi enemmän Kittilässä (21 pesää) kuin Kolarissa (4 pesää). Vuoden 2011 innoittamana laitoin maastoon 100 uutta hiiripöllönpönttöä vuosina 2013-2014. Kolarissa oli useita soidinreviirejä, joilla pesintä ei tuntunut alkavan lainkaan. Ehkä nämä pöllöt vielä innostuvat myöhäiseen  kesäpesintään.
Lähin asuttu pesäpönttö näkyi mökkini ikkunasta Ylläsjärvellä. Tämä pari soidinti myös lähes kilometrin päässä luonnonkololla, mutta päätyi lopulta pesimään pihapiiriin.  Parilla oli pöntössä vain viisi poikasta, pienin näkemäni poikue tänä vuonna.

10 poikasen pesä

Similän Erkki Kaukosesta soitti maaliskuun puolivälissä. Hän oli huomannut pöntössäni Paukavaarassa hiiripöllön hautovan. Rengastuskäynnillä 15.5.2015 odotti pöntössä yllätys: 10 poikasta! Suomessa on vuonna 1978 todettu yhtä iso poikue hiiripöllöllä.
Hiiripöllö munii yhden munan joka toinen päivä ja näin ison pesyeen tehdessään se pitää puolivälissä neljän päivän tauon muninnassa. Teoriassa muninta kestää siis 24 vuorokautta. Haudonta alkaa heti ensimmäisestä munasta. Näin ollen poikasten välillä on kolmen viikon ikäero. Vanhin poikanen ehtii jättää pesän, kun nuorin on vasta kuoriutunut. Oli todella tuuria, että ehdin nähdä pöntössä kaikki poikaset kerralla.
Herkästi löydetyn pesän poikueen tulkitsee kokonaiseksi, vaikka osa jälkikasvusta on jo jättänyt pesän.
Eräälläkin pesällä oli kolossa seitsemän poikasta ja sitten pois lähtiessä peräti 200 metrin päässä kannon nokassa kökötti kahdeksas poikanen. Se oli kävellyt koko tuon matkan, lentämään se oppii vasta 1-2 viikkoa myöhemmin.

Normaalisti 8-9 poikasta

Vuonna 2015 yleisin poikasmäärä hiiripöllöllä oli kahdeksan tai yhdeksän. Se on keskimäärin pari poikasta enemmän, kuin v. 2011, jolloin poikasia oli yleensä 6 tai 7. Yhdellä käynnillä isoja poikueita ei pysty rengastamaan kuin sattumalta.  Aina pesyeen nuorimmat ovat liian pieniä, jotta rengas pysyisi nilkassa. Tai sitten vanhimmat niistä ovat jo karanneet maastoon piiloon. Parilla pöntöllä myöhästyin rengastuksista vain siitä syystä, että kaikki metsäautotiet eivät vielä olleet ajokelpoisia toukokuun puolivälissä.

Pesiä tiheässä

Kittilän  Otusmaassa vuonna 2011 oli kaksi hiiripöllönpesää 330 metrin välein. Pidempi 700 metrin väli  oli usealla  pesäpaikalla Kallossa. Samoihin tiheyksiin päästiin nyt Kittilän Mustavaarassa : metsäautotien varrella neljän kilometrin matkalla oli viisi pesää! Mikähän oli todellinen pesämäärä alueella? Kai laji pesii muuallakin, kuin tienvarressa?

Vaikea pönttölaji

Hiiripöllö ei mielellään pesi pöntössä. Tänä vuonna 18 pesää oli luonnonkolossa ja vain 7 pöntössä. Pönttöjen asutusprosentti jäi 5:een näin huippuvuonnakin. Välivuosina sitä ei tahdo saada pönttöön lainkaan. Lähes kaikki kolopesät olivat palokärjen tekemissä onkaloissa, vain yksi pesä oli tänä vuonna lahon koivupökkelön nokassa syvennyksessä. Yleensä palokärjen kolo on niin vanha, että se on täyttynyt matalaksi. Muutamassa normaalisyvyisessä  kolossa poikueita myös oli. Harvoin hiiripöllö asettuu syvään telkänpönttöön pesimään, kuten Kallon Raatikkavaarassa v. 2011.

Rengastuksia 154

Rengastin toukokuussa 2015 yhteensä 154 hiiripöllöä. Se on saman verran kuin koko rengastajaurallani tähän asti kaikkiaan. Emoja rengastin vain kuusi naarasta. Niiden laajamittaiseen pyyntiin ei taaskaan riittänyt aikaa: oli tehtävä valinta, pyydänkö emoja vai etsinkö saman ajan käyttäen pari uutta pesää. Päädyin jälkimmäiseen. Aikuiset linnut olivat kaikki ennestään renkaattomia. Tuhoutuneita pesiä oli vain yksi: ehkä näätä oli vieraillut kelon kolossa tuhoisin seurauksin pariviikkoisille poikasille.
Vielä on yksi myöhäinen pesintä vasta haudontavaiheessa. Toki niitä tulisi vastaan useampiakin, jos aikaa etsimiseen riittäisi.
Seuraava sesonki onkin sitten maakotkarengastukset kesäkuussa.


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kuukkelikertymät

Lapissa kuukkelit saattavat talvisin kerääntyä yhteiselle ruoka-apajalle laajalta alueelta. Etelämpänä Suomessa ilmiö on tuntematon. Linnut tulevat eri suunnista reviireiltään yleensä 2-3 kilometrin päästä.
Ylläksen elinvoimaisesta kuukkelikannasta riittää lintuja kertymäksi asti, muualla ei välttämättä ole riittävästi tulijoita sopivalta etäisyydeltä. Kaukaa saapuvan ryhmä johtaja muistaa hyvän ruokapaikan. Kuukkeli on saattanut syntyä siinä lähellä. Kerääntyminen on huipussaan aina lopputalvesta. Syynä lienee ruuan hankinnan vaikeutuminen silloin. Myös opittu käytös vaikuttaa: keväällä on eniten turistien tarjoamaa ruokaa.

Kuukkeliparvi?

Parveutumista ei kuukkelien kerääntyessä tapahdu. Linnut hakevat ruokaa näennäisesti yhtenäisenä joukkona, sattumanvaraisesti kukin omaa tahtiaan sitä varastoon kantaen. Ne tunnistavat tarkoin jo kaukaa vieraan ryhmän yksilöt. Kuukkeli voi syöksyä ajamaan pois kilpailijoita ruuan lähteeltä, se kiihdyttää vauhtiin hämmästyttävästi jopa 50 metrin päästä: miten lintujen keskinäinen tunnistus toimii? Näköhavaintoon se keskinäisessä kinastelussa perustuu. Ääntä taas käytetään vain "omien" kokoon kutsumiseen pois lähtiessä. Muut paikalla olevat ryhmät eivät reagoi kutsuääniin, joten linnut tunnistavat toisensa myös äänistä.

Kesängin Keidas

Ylläksen alueen, Lapin ja ehkä koko maailmankaikkeuden paras kuukkelien kertymispaikka sijaitsee Äkäslompolossa Kesänkijärven itäpäässä. Ainakaan mistään muualta ei ole raportoitu 15 nähtyä kuukkelia samalta istumalta päivän aikana. Kohdetta vaihtaen toki voi päivässä lukea usean kymmenen kuukkelin renkaat. Nimensä paikalle on antanut siinä toimiva latukahvila. Heti ensimmäisenä tutkimusvuotena tuli rengastettavaksi ennätysmäärä kuukkeleita. Alkuvuosina lintuja oli enemmänkin kuin 15, rengastamattomaksi jääneitä en noteerannut. Keitaan taika on jonkin verran hiipunut vuosien mittaan.

Keväiden parhaat kuukkelikertymät vuosittain Kesängin Keitaalla:

  • 29.3.2006    15
  • 24.3.2007    15
  • 30.3.2008    13
  •   3.4.2009    13
  • 28.3.2010    12
  • 27.2.2011     7
  • 18.2.2012     9
  • 24.2.2013     8
  •   7.3.2014    12
  •   2.4.2015     7

Keitaan vuosi 2015

Käyntejä Kesänkijärvellä on ollut tänä vuonna tavallista enemmän. Silti vain seitsemän kuukkelia on järven itäpäästä löytynyt. Varmimmin paikalla ovat olleet 9-vuotiaat vanhat emot P73 ja V07. Niiden kesän 2014 koiraspoikasen lukurengas on A5N. Se pariutui maaliskuussa ikäisensä nuoren naaraan A8V kanssa. Tästä linnusta tuli 2.4.2015 Keitaan 50. rengastettu kuukkeli kymmenen vuoden aikana.
Toisessa ryhmässä liikkuvat UP1, vuonna 2012 syntynyt naaras ja koiras H96, joka on syntynyt Kesänginlehdossa vuonna 2010. Niillä on mukanaan kesän 2014 poikanen A3R.

Tunturijärvi

Ylläksen Tunturijärven laavulla on tutkimuksen aikana keväisin näkynyt yleensä 6-10 kuukkelia kerrallaan. Kulunut kevät on ollut poikkeuksellisen hyvä. Parhaimmillaan paikalla oli eväitä kärkkymässä tasan 10 kuukkelia 6.3.2015. Muutamalla käynnillä on näkynyt eri lukurenkailla merkittyjä yksilöitä yhteensä peräti 15, mutta ei samana päivänä kaikkia. Kesängin Keidas on tässä suhteessa historiallisesti parempi paikka. Tällä hetkellä Tunturijärvi on kirinyt ykköseksi. Miten mahtaa aseman jatkossa pitää? Linnuista kahdeksan on ollut uusia, rengastamattomia. Niiden alkuperä on näin ollen tuntematon.

Kuukkelitutkimuksen merkitys

Mitä hyötyä on kuukkelitutkimuksesta? Jos ei muuta, niin ainakin se säästää ihmishenkiä.
Aloitin käynnit Kesängin Keitaalla tänä vuonna 24.1.2015. Pakkasta oli -20 astetta C. Hollantilainen pariskunta oli pudonnut jäihin lumikengät jalassaan. Avunhuutoja tuossa kelissä ei ollut kuulemassa kuin kuukkelitutkijan korvat.





torstai 19. maaliskuuta 2015

Ontuva Eriksson



Vamman tai sairauden seurauksena kuukkeli voi menettää toisen jalkansa. Ilmiö näkyy luonnonlain tapaan läpi koko eläinkunnan. Myös yksijalkaisia ihmisiä on samassa suhteessa. Varislinnuilla (joihin kuukkeli kuuluu) raajan puuttuminen ehtii herättää huomiota useammin verrattuna moneen muuhun lintulajiin. Syynä siihen on kyky selvitä hengissä pidempään raajarikkona ja liikkuminen ihmisten elinpiirillä. Todennäköisesti tällaisen linnun elämä lyhynee, mutta näyttöä siitä ei tässä tutkimuksessa ole. Tapauksia on nimittäin tiedossani vain kaksi.

B-131987 (V54)

Kesängin laidassa Kittilän Latvamajalla  rengastin 29.3.2006 koiraskuukkelin, sai pelkän B-koon alumiinirenkaan oikeaan jalkaansa. Löysin linnun samasta paikasta 21.10.2007, jolloin lisäsin sille keltaisen värirenkaan V54 vasempaan jalkaan. Vuotta myöhemmin 4.10.2008 Latvamajan pihan laavulle tuli yhdellä jalalla pomppien kuukkeli ruokaa noutamaan. Sen oikea jalka oli kuivunut liikkumattomaksi mahan alustaa vasten. Terveessä jalassa oli lukurengas V54.
Samasta linnusta oli syksyn aikana tehty valitus Rengastustoimistoon. "Kuka on laittanut linnulle renkaan niin tiukkaan, että jalka on mennyt kuolioon?" Itse asiassa B-koon rengas on turhan väljä kuukkelille eikä voi nilkkaa puristaa.
Rengastustoimiston ohjeet kieltävät viallisen tai sairaan linnun merkitsemisen. Syynä on juuri tämä väärinkäsityksen mahdollisuus: vamma tai sairaus tulkitaan renkaan aiheuttamaksi.
V54:n elinikä jäi tuntemattomaksi. Viimeisen kerran näin sen 30.12.2008.

Ontuva Eriksson

Kalervo Niskakoski Äkäslompolossa on vuosien mittaan lukenut onnistuneesti useita rengastamiani kuukkeleita ruokinnallaan. Helmikuussa 2013 hän raportoi jalkaviallisesta kuukkelista. Se oli renkaaton. Nimenkin lintu oli saanut: Ontuva Eriksson. Jo keväällä 2012 sen vasen jalka oli ollut vioittunut, siihen kertyi jäämöykky merkkinä verenkierron loppumisesta.

Ontuva Eriksson. Vasen jalka on kuivunut. Kuva: Kalervo Niskakoski

Eriksson hyppi yhdellä jalalla ja ruokaillessaan asettui mielellään mahalleen. Sillä oli etuoikeus ruokailla muita ennen. Ehkä siihen oli syynä vain vanhan linnun auktoriteetti, ainakaan lintu ei syrjintää kokenut vammansa vuoksi.

Sulkavauriot

Aikaisemmin kuukkelin kokoa käsittelevässä blogissa kuvasin kaksi tapausta, joissa linnuilla molempien siipien kärjet olivat poikki. Linnun liitäminen ei silloin onnistu, vaan se joutuu koko ajan räpistelemään pysyäkseen ilmassa. Vasta seuraavana kesänä sulat vaihtuvat uusiin. Sitä ennen riski joutua pedon saaliiksi on  suurempi kuin lajitovereillaan.
Toisinaan kuukkeli on menettänyt pyrstösulkia, joskus puoletkin pyrstöstä. Ilman pyrstöäkin lento onnistuu. Ehkä lintu on ollut saalistuksen kohteena, mutta päässyt karkuun ja vain sulkia on jäänyt pyytäjän käpäliin tai kynsiin. Toinen mahdollisuus on pyrstön jäätyminen kiinni johonkin yöpymispaikassa.
Kokonaisen sulan irrotessa lintu on paremmassa asemassa kuin sen katketessa. Uusi sulka tulee heti tilalle eikä sen kasvatus kestä kuin kuukauden verran.

Terve laji

Kuukkelin terveydentila on erinomainen verrattuna moniin muihin lintulajeihin. Koskaan en ole tavannut sairasta tai edes nälän heikentämää yksilöä. Kuukkelin kyky selvitä kovista jopa 50 pakkasasteen kausista lienee lintumaailmamme paras. Pintaloisia hyöhenpuvusta ei löydä, ehkä pitkä talvi pakkasineen estää sen. Epämuodostumia jaloissa  tai nokassa ei myöskään koskaan näe.  Edes poikkeavaa väritystä en ole tavannut. Albiino olisi hieno tuttavuus.


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kuukkelin iänmääritys

Kuukkelin ikä selviää nopeimmin lähettämällä sen keltaisen lukurenkaan tunnukset netissä Rengastustoimistoon. Jos lintu on merkitty ensimmäisenä elinvuotenaan, saa palautteena tarkan syntymäajan. Aikuisena rengastetusta yksilöstä saa tiedon vain minimi-iästä, esim. yli 5 kalenterivuotta (kv) vanha. Silloin ei oikeaa ikää tiedetä. Kuukkeli vaihtaa kesän mittaan kaikki sulkansa uusiin, joten vuosia ei voi laskea vaihtuneiden sulkien määristä, kuten monilla muilla lajeilla. Näin ollen  rengastajakaan ei pysty erottelemaan kuin  kaksi ikäluokkaa: alle vuoden vanhat (1kv syksyllä, 2kv keväällä) ja sitä vanhemmat kuukkelit (+1kv syksyllä, +2kv keväällä).

Ikä näkyy pyrstösulissa

Rengastajien raamattuna pidetään ruotsalaisen Lars Svenssonin (s.1941) määritysopasta Euroopan varpuslintujen iästä ja sukupuolesta. Kuukkelin osalta informaatio on niukkaa ja valitettavasti harhaanjohtavaa. Tämä on saattanut hämätä satunnaista kuukkelirengastajaa, mutta enemmän lintuja käsittelevä huomaa pian oikeat erot kuukkelien pyrstösulissa.

Lars Svensson:kuukkelin iänmääritys
Svenssonin piirros aikuisen (ad.) linnun uloimmasta pyrstösulasta sopii paremmin alle yksi vuotiaalle kuukkelille. Se on vedetty liian pyöreäksi kärjen muodoltaan, tyypillinen vanhan linnun pyrstösulka on selvästi kulmikas. Oppaan piirroskuva johtaa harhaan sikäli, että alle yksivuotiaalla esiintyy tasapuolisesti kahta eri päätyyppiä pyrstösulan muodossa: kapea suippokärkinen ja leveämpi sulka pyörein muodoin (Svenssonin piirroksen ad ja 1kv tai alla valokuvassa sulat 1. ja 2.).

Yksilöllinen vaihtelu

Koko totuus ei ole näin yksinkertainen. Määritys on helppoa silloin, kun sulka on kapea suippokärkinen (valokuvan 1.) tai leveä kulmikas (valokuvan 3.-4.). Ongelmallinen on nimenomaan välimuoto, pyöristynyt kärki (valokuvan 2. sulka). Niitä näkyy noin 10 prosentilla myös vanhoilla linnuilla. Silloin tosin pyrstön toisen reunan sulka saattaa olla kulmikkaampi. Vaihtelun monimuotoisuutta edustaa vanha lintu, jolla on hyvin kapea pyrstösulka poikasen tapaan, mutta kärjessä näkyy selvä terävä kulma.
Vasta kerran pyrstösulkansa vaihtaneella eli 1-2 vuoden ikäisellä kuukkelilla tavataan usein valokuvan sulka 2.-tyypin pyöreäkärkinen muoto. Ikäryhmänsä määritysperusteeksi tämä ei kuitenkaan kelpaa, koska samanlaista sulkaa nähdään sekä tätä nuoremmilla että vanhemmilla linnuilla.

Kahden alle 1v kuukkelin uloimmat pyrstösulat 1.ja 2. Vanhat linnut 3. ja 4.

 Alula ja pyrstösulan kärjen hapsotus

Siiven pienet peitinhyöhenet ( alula, vrt Svenssonin kuva) on mainittu yhdeksi kuukkelin iänmääritysperusteeksi. Itse en ole huomannut niissä ikään liittyvää eroa, yksilöllistä vaihtelua kärjen terävyydessä tai pyöreydessä toki näkyy. 
Pyrstösulan kärjen hienoinen hapsotus on 1-2kv linnulla yleistä, mutta yhtä usein sitä ei ole lainkaan, kuten ei kuvassa yllä. Näin ollen se kelpaa määritysperusteeksi vain silloin, kun hapsotusta on. Tosin silloin melkein aina sulka on myös kapea ja suippo iän muutenkin paljastaen.

 Iänmääritys maastossa

Poikasen viimeisetkin nuoruuspuvun löysät hyöhenet irtoavat nopeasti ensimmäisen kesän aikana, jolloin ulkonäkö vastaa jo täysin vanhaa lintua. Kuukkeliryhmän käyttäytymistä seuraamalla voi tehdä melko luotettavia päätelmiä lintujen iästä, jos jälkikasvua on mukana.
Nuoret linnut oppivat käytöstapansa vanhempia matkimalla. Samoilla reviireillä tapaa vuodesta toiseen aina joko kesyjä tai arempia kuukkeleita, ryhmän käytös ajan mittaan yhtenäistyy. Aina nuori kuukkeli ei vielä ole ehtinyt omaksua ihmisarkuutta, vaan tulee rohkeasti hakemaan ruokaa emojen pysytellessä taustalla. Hölmöily paljastaa linnun saman vuoden poikaseksi usein muutenkin: se ei aina ymmärrä, mikä on syötävää, tunnustelee ruokaa nokassaan, heittää sitten pois makkaranpalankin liian outona. Sillä on toisinaan vaikeuksia  älytä, miten katiskaan pääsee sisälle, yrittää itsepintaisesti ehjästä verkkoseinästä läpi ruuan houkuttamana.
Poikanen kerjää emoiltaan ruokaa sirisemällä ja samalla värisyttämällä siipiään. Näin se voi tehdä, vaikka seisoisi ruokakeon vieressä, josta emot kantavat  einestä kätköihinsä. Lopulta se joutuu aloittamaan ruokailun omin päin. Emojensa matkaan toisenakin syksynään lyöttäytynyt nuori kuukkeli saattaa edelleen kerjätä satunnaisesti ruokaa, joten tarkaksi iänmääritysperusteeksi ei tämä käytös riitä.

Kuukkelin kuvat

Aina valokuvia kuukkeleista nähdessäni katson ensimmäiseksi jalat, onko renkaita? Seuraavaksi katse kohdistuu pyrstöön, minkä ikäinen? Kuvista on helppo itse kunkin oppia erottamaan alle yksi vuotiaat vanhemmista linnuista: onko uloin pyrstösulka kapea ja kärjestä suippo vaiko leveä ja kärjestä kulmikas? Näiden tyypillisten muotojen lisäksi on joukko kuukkeleita, joiden määrittely onnistuu kokeneeltakin tutkijalta vain lintu kädessä. Tai ei onnistu sittenkään.




keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kuukkelin koko ja sukupuoli

Kuukkelikoiras on naarasta kookkaampi. Muita ulkoisia eroja ei ole, joten jaottelu sukupuolten välillä joudutaan perustamaan mittauksiin. Kokoero on usein niin pieni, ettei sitä silmämäärin näe. Mittaamallakaan ei läheskään aina jakoa pysty tekemään.
Kuukkelikoiras painaa yleensä 84-95 grammaa, naaras  tavallisesti 74-84 grammaa. Koiraan ns. siipimitta on 141-148 millimetriä, naaraan siipi on 136-144 millimetriä.
Tiede ei ole vielä keksinyt, mihin näitä lukemia tarvitaan, mutta sitä odotellessa kannattaa kaikki kuukkelit mitata, sanovat tutkijat.

1173 mitattua kuukkelia

Virheiden vähentämiseksi otin laskelmiin mukaan kuukkelit vasta vuodesta 2009 lähtien. Kolmen vuoden harjoittelu sitä ennen takaa mittausmenetelmien vakiintumisen aina samanlaiseksi.
Punnituksiin olen käyttänyt Pesolan 100 g:n jousivaakaa, mikä on vaihdettu välillä uuteen, ettei jousi löysty. Millimetrimitta on pysynyt samana.
Vuosina 2009-2014 on vastaan tullut tasan sata kuukkelia, joiden sukupuolta en ole pystynyt mittauksilla toteamaan riittävän luotettavasti. Yleensä kyse on ollut alle vuoden ikäisistä linnuista, joilla nähdään suurta ristiriitaa painon ja siipimitan välillä. Toisen vaikean ryhmän muodostavat keskikoiset kuukkelit (esim. paino 84 g ja siipimitta 143 mm), ne jäävät usein luokittelematta. Niinpä tähän tarkasteluun hyväksyin 1073 kuukkelia, 493 koirasta ja 580 naarasta.

Siipimitta

Siipimitalla tarkoitetaan linnun siiven pisimmän käsisulan mittaa "kyynärtaipeesta" sulan kärkeen. Yleensä mitatuksi tulee  3. tai 4. käsisulka. Kuukkelilla kyseinen linja on suora eikä sulka alustaa vasten painettuna anna juuri isompaa lukemaa, joten mitatuksi tulee aina ns. maksimimitta.
Painot on otettu 1 g tarkkuudella.
Kahdesti siipimittaa ei ole voinut mitata. Kesänkitunturin Tahkokurun laavulla 3.4.2011 tavoitin vanhan kuukkelinaaraan, jolla siipien kärjistä puuttui palat. Sen lukurengasta RU3 ei ole  tiettävästi sittemmin nähty.
Muonion Tiuraselässä 27.9.2013 nuorella (1kv) kuukkelilla oli samaan tapaan  molemmat siivet poikki, noin 3 cm puuttui kärjistä. Lintu pystyi auttavasti lentämään. Toivottavasti tuo ilmeinen naaraskuukkeli ZH9 vielä joskus nähdään uusine siipineen. Mysteeriksi jäi, millaisen tapaturman nämä linnut olivat kohdanneet.

Koiraan koko

Koiraiksi luokittelemani kuukkelit painoivat keskimäärin 88.85 grammaa (n=493). Siipimitta oli 144.48 millimetriä (n=493). Eniten oli 90 g painavia yksilöitä (n=70) ja siipimitta oli yleisimmin 145 mm (n=110). Koiraan painon alarajaksi tekstin alussa ilmoittamani  tasan 84 g saavutti 33 yksilöä, mikä riittää rajan vetämiseen juuri tähän. Sen alle jäi vain  kuusi 82 grammaa painanutta ja yhdeksän 83 grammaista, silti koiraiksi luokiteltua lintua.
Painavin koiras oli 98 g. Seuraavina 97 grammaisia viisi ja 96 grammaisia vain neljä. Näin ollen painon normaali yläraja asettuu 95 grammaan, joita löytyi 10 yksilöä.
Siipimitaltaan 141 mm ja 148 mm oli kumpiakin 18 koiraskuukkelia muodostaen selvät ala- ja ylärajat. Rajoihin eivät mahtuneet 14 ääripäiden lintua:140 mm (n=7) ja 149 mm (n=7).

Naaraan koko

Naaras painoi keskimäärin 80.19 grammaa (n=580). Siipimitta oli 140.05 millimetriä (n=580). Useimmin paino oli 79 g (n=103)  ja toistuvin siipimitta oli 140 mm. (n=145).
Tasan määritellylle alarajalle 74 g ylsi 13 naaraskuukkelia, sen alle 71 grammaisia neljä ja 72 grammaisia kolme.
Painavin naaraaksi arveltu oli 89 g. Melko vähän lintuja löytyi painoluokkiin 88-87-86-85 grammaa, yksilöitä vastaavasti 7-8-13-11. Selvä tavallisen naaraskuukkelin painon yläraja asettui 84 grammaan (n=50).
Siipimitaltaan 136 mm ja 144 mm oli kumpiakin 15 naaraskuukkelia, selvät raja-arvot siinä. Poikkeusyksilöitä edustavat kolme 133 mm:n siipimittaa, neljä 135 mm:n lukemaa sekä ylärajan ohi neljä 145 mm:n siipimittaista naarasta.

Kahvikeitaan kääpiö

Poikkeava luonnonoikku tarvitaan vahvistamaan normaalit raamit. Ylläksen Kahvikeitaalla 18.4.2009 rengastamani kuukkeli (A61) oli silminnähden minikokoa, painoi vain 68 g, vaikka muuten se oli vantterassa kunnossa. Linnun vartalo oli lyhyt, siipimitta sentään oli 135 mm. Kyseessä oli kevään 2008 poikanen. Sen muoto oli niin poikkeava, ettei sukupuolta kannattanut arvuutella. Kääpiötä ei ole sen koommin nähty.
Geenit määräävät kuukkelienkin kokoa. Samoissa ryhmissä tapaa helposti useampia joko tavallista pienempiä tai suurempia sukupuolensa edustajia. Yllämainitut naaraan normikoot alittaneet yksilöt olen mitannut myös Kahvikeitaalla tai sitten Muonion puolella Tiuraselässä. Muualla liian pieniä kuukkeleita ei lennä. Tietääkseni.




torstai 12. helmikuuta 2015

Kuukkelien renkaat

Lintujen rengastus on osa Helsingin Yliopiston Eläinmuseon tutkimustoimintaa. Rengastustoimisto huolehtii renkaiden jakelusta rengastajille ja kertyvän tiedon käsittelystä. Lintujen merkintä on alkanut yli 100 vuotta sitten, v.1913. Aktiivisia rengastusluvan haltijoita on nykyään noin 600. Lapin suojelualueilla rengastukseen tarvitaan lisäksi erillinen lupa Metsähallitukselta.

Kuukkelien rengastus Suomessa

Vuoden 2015 alussa koko maassa on rengastettu 6125 kuukkelia. Ensimmäinen kuukkeli on kihlattu vasta niinkin myöhään kuin v.1954. Mittavaa toiminta on nykyään kolmella alueella: Kuusamo, Suupohja ja Ylläs. Samoissa paikoissa on myös historiallisesti eniten merkitty kuukkeleita. Suomen kunnista Kuusamossa on ennätysmäärä rengastuksia (1221).
Kolme rengastajaa on urakoinut yhteensä 55% kaikista Suomen kuukkelirengastuksista:
  • Pekka Peltoniemi 1417 (Ylläs)
  • Bo-Göran Lillandt 1300 (Suupohja, Kuusamo)
  • Jukka Matero 680 (Kuusamo, Liperi)    
Eniten pesäpoikasrengastuksia näistä on J. Materolla (184), B.-G. Lillandtillakin yli 100.
Aikuisrengastuksia neljänneksi eniten on kertynyt Kuusamon tutkimusperinteiden jatkajalle, Pia Rännäselle : 411 , joista lukurenkailla merkittyjä on 57. Materolla ei ollut vielä värillisiä renkaita käytössään (tutkimusvuosina 1989-2007). Kolmanneksi eniten  kuukkeleita lukurenkaisiin on laittanut Suupohjan rengastusten jatkaja Ismo Nousiainen, 111 lintua.

Metallirenkaat

Ylläksen kuukkeleilla on Eläinmuseon alumiininen metallirengas vasemmassa nilkassaan. Sen juokseva numero on niin pienikokoinen, että lukeminen onnistuu vain linnun ollessa kädessä. Numerosarjan alussa  on tunnus A, mikä kertoo renkaan koon. Tutkimuksen alussa laitoin 150 kuukkelille B-koon renkaat, ne olivat turhan väljiä, A on sopivampi koko.

Pelkillä metallirenkailla merkityistä paikkalinnuista kertyy niukasti tietoja. Kuolleina kuukkeleita ei juuri löydy (kaksi lintua 1400:sta Ylläksellä). Alumiinirenkaita tapaa lähinnä vain samalla alueella kuin missä merkkaus on tehty. Käytännössä rengastaja joutuisi itse ottamaan kuukkelit kiinni vuosittain samalta paikalta, jos mielii niistä kontrolleja saada. Muuten havainnot jäävät lähes nollaan.

Lukurenkaat

Lukurengastuksen Suomessa aloitti Risto Juvaste lokeilla v. 1993. Renkaissa on kirjain-numeroyhdistelmä aina samalla väripohjalla. Osalle lintulajeja on käytössä värirenkaita, niiden lukeminen vaatii värien järjestyksen tarkkaa kirjaamista, usein molemmista jaloista. Kotkille ja muuttohaukoille laitetaan luku- ja värirenkaiden yhdistelmää, jossa kirjain-numerotunnus on yksilöllinen ja renkaan väri kertoo rengastusvuoden.
Risto Juvaste valmistaa itse Suomen (ja maailmalle myös) muoviset lukurenkaat. Niiden laatu on huippuluokkaa: yhtään renkaan irtoamista en ole tavannut ja numeroiden luettavuus ei ole yhdeksän vuoden seurannassa muuttunut.
Lukurengastuksen ansiosta kuukkelien kontrollit ovat nopeasti kymmenkertaistuneet noussen tuhansiin tapaamisiin. Rengas on helppo kiikaroida tai valokuvata 5-10 metrin etäisyydeltä. Kesyltä yksilöltä tunnukset näkyvät parin metrin päästä ilman optiikkaa.
Ylläksellä keltainen rengas on pääsääntöisesti linnun oikeassa nilkassa.

P-sarja

Kuukkelien lukurengastus Suomessa alkoi v.2006 Ylläksellä. Ensimmäiset renkaat Risto Juvaste kaiversi P-tunnuksella (P niin kuin Pekka). Rengas P01 on laitettu Äkäslompolon Niliojalla, P99 omalla mökilläni Ylläsjärvellä.
Riston tekemä värivalinta on loistava: parempaa ei voi helppolukuisuuden kannalta olla kuin musta tunnus keltaisella pohjalla!
Viime vuodesta lähtien käytössä on ollut koodeja, joissa kahden kirjaimen välistä löytyy yksi numero, esim. A2N.


Juvasteen renkaita  lähdössä jakeluun syksyä 2014 varten
Aivan ensimmäisille kuukkeleilleni ei vielä ollut lukurenkaita, mutta olen lisännyt sen niille uuden tapaamisen myötä. Kyse on tällaisesta linnusta, jos lukurengas onkin vasemmassa jalassa.
Jo varhain Suupohjan kuukkelitutkimuksessa B.-G. Lillandt on käyttänyt itse hankkimiaan väriliuskarenkaita kuukkelien tunnistusta helpottamaan. Ongelmana niissä on ollut värien irtoaminen, mikä osittaisenakin johtaa tulkinnan vaikeuteen. Näiden värirenkaiden tietoja ei ole Eläinmuseon Rengastustoimiston käytössä, mikä haittaa nykyisin kontrollien saamista. Tosin noista linnuista viimeiset ovat pian tulossa elinkaarensa päähän.

Lukurenkaiden kiinnitys

Pieni rullalle kierretty muovirengas halkeaa, jos sitä yrittää sellaisenaan avata. Renkaan saa kuumalla vedellä joustavaksi  parin sekunnin ajaksi, jolloin sen ehtii sujauttaa linnun jalkaan. Rulla painetaan kiinni ja sauma liimataan erikoisliimalla. Kovalla pakkasella liima ei toimi kunnolla, silloin kannattaa rengastusta välttää. Tosin olen kontrolloinut muutamia renkaita, joissa limittäiset muovipinnat saumassa ovat olleet liikkuvia (ilman liimautumista siis), mutta renkaat eivät silti ole auenneet.

Renkaan tunnukset luetaan aina alhaalta ylöspäin, linnun varpaiden puolen kirjain ensin. Sitten näkyy kaksi numeroa tai uusimmissa renkaissa numero ja kirjain. Pari kertaa olen tohkeissani pujottanut renkaan väärinpäin, mutta ongelmaa tulkintaan onneksi juuri niissä tunnuksissa ei syntynyt.

Nyt jaossa olevia tunnuksia toivottavasti joku lukee vielä vuonna 2030. Renkaiden kestävyyttä ei tarvitse epäillä, kunhan joku kuukkeleista jaksaa sinne asti sinnitellä. Ja ihmiset vielä silloin ulkoilla.

torstai 5. helmikuuta 2015

Kuukkeliryhmien kokoonpano

Tätä aihetta tarkastellessa pitää nostaa esiin mainio tieteellinen tutkimus vuodelta 2003, toistaiseksi ainoa riittävällä kuukkelimäärällä tehty analyysi ryhmien koosta vertailujani varten. Kyseessä on Bo-Göran Lillandtin Suupohjan kuukkelitutkimuksiin perustuva julkaisu Lundin yliopistosta:

FAMILY STRUCTURE IN THE SIBERIAN JAY AS REVEALED BY MICROSATELLITE ANALYSES       (B-G. Lillandt, S. Bensch, T. von Schantz).

Vaikuttavat tulokset  Lillandtin tutkimuksessa syntyivät järjestelmällisellä dna-näytteiden keruulla vuosina 1974-2000 Suupohjassa. Ylläksen kuukkeleista ehdin kerätä näytteet vertailevaan tutkimukseen 105:stä linnusta, mutta sitten tutkimusrahat loppuivat ja projekti lopahti siihen. Nuo näytteet toki saatiin analysoitua.

Adoptio-ilmiö

Virkistetäänpä kaikkien muistia Lillandtin tutkimuksen keskeisimmistä tuloksista: Tutkittuja perhekuntia, joissa oli mukana emojen lisäksi muita yksilöitä, oli kaikkiaan 301. Kukin ryhmä laskettiin mukaan vain kerran vuodessa. Ydinperheitä näistä oli 74%, tarkoittaen sitä, että poikaset olivat vanhempiensa jälkeläisiä. Peräti 26% ryhmistä sisälsi poikasia, jotka eivät olleet jälkeläisiä. Näistä 70% ei edes ollut sukua kummallekaan vanhoista linnuista. Adoptoiduista 82 poikasesta 91% sijoittui pariskunnille, joilla ei ollut kyseisenä vuonna lainkaan muita poikasia.

Pääsin seuraamaan mökilläni kesällä 2014 adoptio-prosessia läheltä. Juhannuksena UJ1 ja UJ7 toivat kolme poikasta katsastamaan ruokintapaikkaa. Yhtä niistä emot ajoivat toistuvasti pois, sitä ei päästetty syömään. Sinnikkäästi poikanen (A7C) roikkui päivästä toiseen mukana. Heinäkuun alussa paikalla kävi  vanha pariskunta (RV4 ja XH1), jolla ei ollut jälkikasvua. A7C kävi syömässä ensin yksin, kunnes se kohtasi tämän pariskunnan. Se hyväksyttiin mukaan ja on ryhmässä edelleen helmikuussa 2015.

Ryhmän koko

Ylläksen kuukkelitutkimuksessa laskin 850 kuukkeliryhmän koot vuosilta 2006-2015. Mukana ovat myös  1 tai 2 yksilön dokumentoinnit. Kukin ryhmä on tässäkin laskettu vain kerran vuodessa Lillandtin tapaan. Suupohjan tutkimuksessa analysoituja ryhmiä oli kaikkiaan 563.

Tulos: Lapissa kuukkeliryhmässä on yksi lintu enemmän kuin Suupohjassa. Vrt. taulukko.

                                    RYHMÄN KOKO                                                          YHT. RYHMIÄ

 YKSILÖITÄ                 1               2               3              4              5               6

SUUPOHJA                24             238            206           91             4              -           563

YLLÄS                        4             202            307          240            68            29          850


Ylläksellä yleisin ryhmäkoko oli kolme kuukkelia (36%), toiseksi eniten tapasin neljän yksilön seurueita (28%). Suupohjassa vastaavat luvut olivat : useimmiten kaksi kuukkelia (42%), toiseksi eniten ryhmissä oli kolme lintua (36%).
Ero kuvastanee kuukkelikannan elinvoimaisuutta Ylläksen hyväksi.
Omassa aineistossani mahdollinen virhe on liian pienen ryhmäkoon suuntaan: useimmiten en pystynyt erittelemään ryhmiä tai erittely puuttui muistiinpanoista silloin, kun paikalla oli ollut samanaikaisesti 7-15 kuukkelia. Näiden laskuista pois jätettyjen mukana kulki todennäköisemmin isoja kuin pieniä ryhmiä.

 Yksi kuukkeli

Kuukkelit elävät ryhmissä. Yksin ei voi perustaa ryhmää. Yksittäisiä kuukkeleita ei siis ole. Tämä kehäpäätelmä sattuu pitämään melko hyvin yhtä myös todellisuuden kanssa. Tiheän kannan alueella kuukkeli löytää seuransa helposti.
Usein näkee yksinäisen linnun ylittämässä tietä tai polkua. Kyseessä on tavallisesti muista mielellään vähän erillään liikkuva koiras, muu seurue löytyy viimeistään 500 m:n päästä, jos ehdit ja jaksat juosta metsässä etenevän linnun perässä.
Ruokintapaikoilla liikkuu toisinaan yksinäisiä saman vuoden poikasia. Ne ovat jättäytyneet tai jätetty paikalle muiden jatkettua matkaa. Seuraavan kerran ryhmän palatessa syömään nuori liittyy taas mukaan, se voi tapahtua tunnin kuluttua tai vasta seuraavana päivänä.
Hetkellisesti yksittäisiä kuukkeleita täytyy olla muulloinkin, vaikka harvoin niitä näkee. Esim. puolison kuoltua lintu joutuu etsimään uutta paria ja usein elinaluettakin.  Keväällä parittomat  nuoret linnut ovat samalla asialla. Hylätyt poikaset ennen adoptiota ovat vaihtelevan ajan yksin.

 Kaksi kuukkelia

Kuukkeliparin koostumus on tavallisimmin vanha koiras ja naaras. Esim. Lillandtin aineistossa näin oli 200 tapausta 238:sta. Kahden kuukkelin ryhmiä Ylläksen tutkimuksessa oli 202, noin joka neljäs (24%), kun Suupohjassa niitä oli lähes puolet tutkituista (42%).
Aina ei ole kyse vanhasta heteroparista. Muutamissa pariskunnissa lintujen yhtenevä koko viittaa samaan sukupuoleen, mikä Suupohjan aineistossa on kuudessa tapauksessa dna:lla varmistettu.
Vähän yleisemmin jälkeläisten puuttuminen ryhmästä johtuu toisen emolinnun nuoruudesta. Toinen lintu on tällöin alle vuoden ikäinen. Ylläksellä osa tutkimuksesta ajoittuu kevättalveen, jolloin on jo muodostunut nuorten lintujen pareja. Myöhään keväällä tavattu vanha pari on jo ehtinyt karistaa jälkikasvunsa pois kintereiltä valmistautuessaan uuteen pesintään. Liikkeellä voi olla myös yksi emolintu poikasensa kanssa, silloin toinen vanhempi lienee kuollut. Useimmiten syy jälkikasvun puuttumiseen jää kuitenkin epäselväksi.

Kolme kuukkelia

Kolme on Lapin kuukkelien yleisin ryhmäkoko, Suupohjassa toiseksi yleisin, molemmissa 36%:n osuudella kaikista seurueista. Kokoonpanona on vanha koiras+naaras yhden poikasen kera, oma tai adoptoitu. Noin joka kymmenes kolmen ryhmä  on muodostunut toisin: Kaikki linnut ovat vanhoja, useimmiten mukana on 2-3kv ikäinen oma jälkeläinen tai adoptoitu. Taas voi vanha lintu olla kuollut, jolloin yksi emo kuljettaa mukanaan kahta poikasta.

Neljä kuukkelia

Ylläksellä tapaa todennäköisemmin kuukkeli-kvartetin kuin kaksi lintua, 28% vs. 24% kaikista ryhmistä. Suupohjassa neljää kuukkelia on tavattu harvemmin, vain 16% seurueista.
Yleinen kokoonpano on jälleen vanha pari, nyt kaksine poikasineen (omia, adoptoituja tai molempia). Parilla voi olla mukana kaksi poikasta eri vuosilta, jolloin vanhoja lintuja on kolme. Yhtä usein kaikki linnut ovat vanhoja, mukana on jälkeläisiä edellisiltä vuosilta. Keväisillä ruokinnoilla näkee hetken, miten kolmen ryhmään tulee neljäs hyväksytty jäsen, nuori lintu on pariutunut.

Viisi kuukkelia

Kuukkeliparilla ei ole kolmea poikasta mukanaan. Johtopäätös on syntynyt näiden kahden tutkimuksen aineistosta, jossa tarkasteltuja kuukkeliryhmiä on yhteensä 1413, niistä viiden ryhmiä on 72. Suupohjassa tosin viiden ryhmä on harvinaisuus, vain neljä tapaamiskertaa. Ylläksen tutkimuksessa viiden linnun seurueita on 68.
Pesänsä jättänyt kuukkelipoikue supistuu enintään kahteen poikaseen kesä-heinäkuun aikana. Yli jääneet adoptoidaan muille pareille, kuten edellä on kerrottu.
Olen toki rengastanut viiden kuukkelin ryhmästä kolme saman vuoden poikasta puolenkymmentä kertaa, mutta aina yksi poikasista on ollut "hylkiö". Sitä ajetaan pois ruokintapaikalta, se livahtaa salaa syömään ja rengastettavaksi vasta, kun muut ovat poistumassa.
Viiden ryhmässä on yleisimmin vain yksi nuori lintu ja neljä vanhaa. Toiseksi yleisimmin vanhoja on kolme ja nuoria kaksi. Vanhat linnut ovat sukulaisia alenevassa polvessa.

Kuusi kuukkelia

Lapissa voi tavata sopuisan kuuden kuukkelin ryhmän eikä se edes ole aivan harvinaista, omassa aineistossani on 29 tapaamiskertaa. Yleisin kokoonpano on neljä vanhaa lintua, kaksi nuorta. Linnut ovat jälleen lähisukulaisia.  Kolmea poikasta ei näihinkään ryhmiin ole sattunut.

Kuukkelikertymät

Lapissa keväisellä ruokintapaikalla voi päivän aikana lukea jopa 15-20 kuukkelin renkaat. Ne kerääntyvät eri ilmansuunnista reviireiltään, kaukaisimmat jopa 3 km päästä. Silloin voi nähdä vaikkapa 10 kuukkelia ylittämässä peräkkäin tietä tai muuta aukeaa. Ne eivät ole ryhmä, niillä on vain muuten sama kulkusuunta, päämääränä usein juuri ruokintapaikka tai haaska. Ryhmät erottuvat sitten, kun taistelu ruuasta alkaa, kilpailijat yritetään ajaa pois.
Usein 7-15 linnun ollessa yht'aikaa koolla, ryhmiä ei voi määritellä tarkasti. Toisinaan seurueet saapuvat tai poistuvat paikalta eri aikaan, jolloin erittely onnistuu. Tavallisimmin seitsemän kuukkelia muodostuu kahdesta ryhmästä, joiden koot ovat kolme ja neljä.
Suupohjassa B.-G.Lillandt ei ole koskaan tavannut kuukkelien kerääntymistä (tiedonanto s-postilla v.2008).







torstai 29. tammikuuta 2015

Kuukkelien pyynti. Tekniikka ja taktiikka

Tässä tekstissä tarkastelen yksityiskohtia, joilla on merkitystä lähinnä vain lintujen rengastajille. Ehkä joku muukin on kiinnostunut siitä, miten kuukkelit on saatu merkittyä. Satunnaiselle kuukkelirengastajalle ei myöskään ole väliä millä ja miten linnut ottaa kiinni. Tilanne on toinen, kun pyydettävää on paljon ja aikaa on rajoitetusti, silloin kysytään tehokkuutta.

Verkkopyynti

Lintuverkolla pyynnin hylkäsin jo ensimmäisen kevään 2006 kokeilujen jälkeen monestakin syystä. Ensinnäkin verkkojen viritys ja pois keräily vie liiaksi aikaa. Toiseksi pyyntitapa on ristiriidassa lukurengastuksen idean kanssa: sen tavoite on, että lintu pyydystetään vain kerran elämässään, muuten se tunnistetaan etälukuna. Verkko ei valikoi kiinni jääviä yksilöitä, mikä muissa pyyntitavoissa on mahdollista. Pieni riski linnun loukkaantumiseen verkossa on olemassa, muulla tavoin kiinni otettuna sitä vaaraa ei ole.

Pyynti käsin

Kirjaimellisesti pelkin käsin pyydystettyjä yksilöitä on vain kymmenkunta. Kämmenelle syömään jääneen linnun jalkoihin tartutaan kevyellä sormiotteella. Käsin pyydetyiksi luetaan myös haavilla poimitut kuukkelit. Menetelmä toimii näin: Maahan jätetään niin iso makkaranpala, ettei lintu pysty viemään sitä mukanaan, vaan joutuu jäämään nokkimaan. Viiden metrin päästä kiikarilla on helppo lukea renkaiden tunnukset. Kun kaikki merkit on nähty ja kirjattu, alkaa renkaattomien pyynti. Kyykistyen asetetaan metrin vartinen haavi pystyyn  makkaran viereen. Vanhat linnut usein uskaltavat syödä verkon vieressä, vaikka ovat kerran jääneet kiinni. Poikaslinnut lennähtävät jopa haavin varrelle istumaan, kunnes hyppäävät syömään. Haavi käännetään nopealla liikkeellä linnun päälle, jos se on renkaaton.
Nuorena (1-2kv) pyydetty kuukkeli ei pahastu rengastuksesta, vaan on heti valmis tulemaan haavin alle uudestaan syömään. Pidin pitkään lyömättömänä ennätyksenä Hangaskurun laavulla syksyllä 2008 rengastamaani lintua: se tuli takaisin syömään kädestä 20 minuutin kuluttua vapautuksesta. Paremmaksi laittoi kuitenkin kuukkeli A2N (kevään 2014 poikanen) Tunturijärven laavulla 17.1.2015. Se söi haavin katveessa vain 10 minuutin kuluttua!
Vanhana rengastettu kuukkeli närkästyy enemmän. Se komentaa joukkonsa pois paikalta usein ainakin kahden tunnin ajaksi. Myöhemmin seuraavina vuosinakin se suhtautuu vähän epäillen pyydykseen, haaviin tai katiskaan.

Katiska

Katiska on toinen nopea tapa pyytää kuukkelit rengastusta varten. Sen nielua on muutettu siten, että alareunassa on vain yksi holvimainen sisäänmenoaukko, josta lintu mahtuu kävelemään. Kuukkeli ei löydä tietä takaisin. Aukon suulle laitetaan ruokaa maahan, syödessään lintu näkee käytävän päässä keskellä katiskaa olevan lisää ruokaa.
Jälleen liikennettä pystyy valvomaan: Renkaat ehtii lukea kuukkelien pyöriessä katiskan ympärillä. Jos luettu merkitty lintu pyrkii sisään, voi sille heittää ison makaranpalan, jolloin se pysyy poissa pitkään eikä häiritse renkaattomien pyyntiä. Arempien yksilöiden kohdalla riittää, kun astuu lähemmäksi katiskaa, jolloin väärä yksilö ei uskalla mennä sisään, renkaattoman tullessa väistytään taas kauemmaksi.
 Pieni osa kuukkeleista on niin varovaisia, että pyynti onnistuu vain autosta tai muusta piilosta tarkkaillen. Katiskaa ei saa jättää hetkeksikään ilman valvontaa. Lintu saattaa nokkia metallisia verkonsilmiä ulos pyrkiessään, mikä voi vaurioittaa nokan tyveä.
Muutenkin parhaaksi taktiikaksi on muotoutunut tapa poistaa katiskaan mennyt lintu välittömästi. Sen rengastamisen aikana sitten seuraava menee sisään jne. Katiska kyllä pyytäisi useamman linnun kerralla uumeniinsa, mutta ei läheskään aina kaikkia. Vanhat linnut ovat älykkäämpiä löytämään katiskasta aukon pujahtaa sisään, usein nuoret seuraavat mallia. Jos kuitenkin poikaset ovat katiskassa ensin, saattavat vanhat linnut alkaa varovaisiksi. Tyhjä katiska pyytää vanhat yksilöt herkemmin.
Linnun poisto katiskasta kannattaa tehdä silloin, kun muut ovat kätkemässä ruokaa. Usein kuitenkin riittää, kun asettuu itse näköesteeksi, selkä lähipuussa odottavaan kuukkeliin päin.

Taktikointia

Kuten edellä jo kävi ilmi, kannattaa nuoret linnut pyydystää ensin. Kiinni otettu vanha lintu osaa vapauduttuaan viedä seurueensa pois, jolloin poikasia voi jäädä renkaitta. Se ei pysty kommunikoimaan muille paikalla oleville ryhmille, niiden pyynti voi jatkua normaalisti. Noin joka toinen kuukkeli päästää rengastuksen jälkeen lentoon päästessään varoitusäänen, mikä saattaa vaikeuttaa toimintaa. Jos hälytyksen tekee poikaslintu, ei sillä ole suurta merkitystä, siltä puuttuu uskottavuus. Tavakseni on tullut siirtää valmis yksilö sadan metrin päähän, varmuuden vuoksi. Jos vanha kuukkeli pääsee varoittamaan pyyntipaikalla, saa rengastukset siltä päivältä unohtaa. Vapautus 200 metrin päässä auttaa usein, antaa ainakin vähän lisäaikaa.

Nuoruus ja tyhmyys

Rohkean kuukkelinuorukaisen pyynti on helppoa haavilla. Katiskaan saman kesän poikanen voi mennä parin päivän aikana 10 kertaa. Näin kävi kesällä 2014 mökilläni, kun jatkoin katiskapyyntiä myös närhien rengastamiseksi. Vaikeaa oli, sama kuukkeli oli koko ajan katiskassa. Aivan kuin se olisi oppinut, että kiinni jäänti ei haittaa, vapautus tulee pian, syödään ensin. Toisinaan tapaa heikkolahjaisia poikasia, jotka tunninkin ajan pyrkivät katiskaan aukkoa löytämättä.
Kädestä syömään tulevat poikaset oppivat tavan vanhemmilta, käyttäytymisen malli siirtyy seuraaviin sukupolviin. Rohkeus on usein silkkaa tyhmyyttä: kerran helmikuun pakkasilla Kittilän Sumupuljussa viheltelyn kutsumina tuli neljä kuukkelia syömään; emot lensivät varovaisina puihin parinkymmen metrin päähän, toinen poikanen laskeutui suksisauvani päähän kädelle, toinen jäi roikkumaan takin rinnuksiin.
Metsässä etenevän kuukkeliparven saa pysähtymään syömään vain, jos tavoittaa ensin kärjessä kulkevat vanhat linnut. Peräpään nuori lintu ei ymmärrä, että heitetty ruokapala on syötävää. Jos lintu vahingossa ruokaa osaa ottaa mukaansa, se ei osaa löydöstään viestittää muille. Tai sitä ei uskota.
Nuori kuukkeli hahmottaa rengastuksen kuuluvan elämään, se ei kiinnitä renkaisiinsa juuri mitään huomiota. Vanha lintu saattaa tutkia jalkojaan lähipuussa tunninkin ajan, vasta sitten palaa syömään.
Vanhalle kuukkelille jää helposti epäluulo pyyntilaitteisiin, nuorena kiinni otettu ei samaa varovaisuutta opi.




torstai 22. tammikuuta 2015

Parhaat kuukkelipaikat

Top-10-lista Ylläksen seudun vilkkaimmista kuukkelikohteista olisi voinut muotoutua erilaiseksi, kuin mitä nyt on esittää. Sattumalla on iso osuus listalle pääsyssä. Lähes mikä vain muukin paikka olisi voinut tulla mukaan, jos ruokintaa ja seurantaa olisi ollut saman veroisesti.
Puolet kohteista (5) on sellaisia, joissa turistit olivat ruokkineet kuukkeleita jo ennen tutkimuksen alkua. Neljä paikkaa on metsään perustamillani ruokinnoilla, lisäksi oma mökki on listalla korkealla, koska siellä kuukkeli-liikenteen seuranta on jatkuvaa ja ruokinta on ympärivuotista (kesällä ruuantähteet).

1. KESÄNGIN KEIDAS. Kolari Äkäslompolo. Koordinaatit 7503888 / 3383496.
 Paikalla olen rengastanut 49 kuukkelia. Lisäksi eri suunnista (Kesänginlehto, Latvamaja) kahden kilometrin päästä on vierailijoina käynyt 8 muuta lintua. Sijainti Ylläs- ja Kesänkitunturien välisessä solassa tekee paikasta vilkasliikenteisen linnustollisesti. Lisäksi Kesänkijärvi ohjaa molemmilta rannoiltaan vaeltajia järven itäpäähän, keitaalle. Paikalla on pitkät perinteet kuukkelien ruokinnassa latukahvilan pihassa ja läheisellä laavulla. Alkuperäisen laavun paikka on vähän muuttunut tutkimuksen aikana. Alussa latukahvilan pihan nuotiopaikka oli suositumpi ja kuukkelit hakivat ruokaa terassien pöydistä. Uuden laavun myötä kuukkeleita liikkuu nyt enemmän sen ympärillä metsän laidassa. Välimatka näillä tulisijoilla on vain 120 metriä näköetäisyydellä, joten linnut vaihtavat paikkaa ruokatarjoilua vertaillen.
Ensimmäiset neljä kuukkelia rengastin Keitaalla 18.3.2006. Viimeksi olen merkinnyt kesän 2014 poikasen laavulla 4.10.2014. Parhaina kevätpäivinä paikalla voi lukea yli 15 kuukkelin renkaat. Missä muut ovat? Viittaan kuukkelin keskimääräisesti lyhyeen elinikään, palataan siihen joskus.
Lähimmältä autotieltä (Kesänkijärven länsipää) on paikalle matkaa 2 km kävellen tai hiihtäen.

 2. HYYVEROVA. Kolari Luosu. 7496000 / 3378550. Ylläsjärvi-Hannukainen maantie.
 Paikalla olen rengastanut 46 kuukkelia. Ruokintaa kohteessa ei ole muuten,  kuin syksyisin hetken lintujen kontrolloinnin ajan. Ympäristö on mäntykankainen vaaranrinne talousmetsässä. Lähin kuukkelien ruokintapaikka on Luosujärven rannan latukahvilan pihassa, mutta siellä asioivat linnut eivät ole samoja  paria poikkeusta lukuunottamatta. Luosun kylän ympäristö on erinomaista kuukkeliseutua: järven rannassa ja Niesakeron tien varressa alle 2 km:n etäisyydellä olen rengastanut 33 muuta kuukkelia.
Vanhimmat rengaslinnut Hyyverovassa on merkitty 30.9.2006, uusimmat viisi yksilöä 8.8.2014.

3. KAHVIKEIDAS. Kolari Yllästunturi. 7499750 / 3384199. Laavu Iso-Ylläksen laskettelukeskuksesta (2km) lähtevän ladun/retkeilyreitin varrella.
Paikalla olen rengastanut 43 kuukkelia. Retkeilijöiden tarjoamaa ruokaa lienee ympärivuotisesti, mutta varmimmin kuukkelit ovat laavulla maalis-huhtikuussa. Puuraja tunturissa on lähellä, linnut tulevat ilmeisesti keväisin melko kaukaa laaksosta. Moni kuukkeli tulee syömään kädestä. Kaikki 43 yksilöä olen poiminut käsin rengastettavaksi.
Koko tutkimuksen kuukkeli nro 2:n otin kiinni Kahvikeitaalla 11.2.2006. Keväällä 2014 paikalla näkyi vain rengastettuja kuukkeleita (5).

4. TUNTURIJÄRVI. Kolari Yllästunturi. 7499135 / 3379000. Laavu ladun varressa, Ylläs-Äkäslompolo laskettelukeskuksesta on matkaa noin 4 km.
Paikalla olen rengastanut 42 kuukkelia, eniten tutkimuksen alkuvuosina. Sitten Uuttu-Kallen myyntikioski lopetettiin ja kuukkeli-liikenne alkoi hiipua, ruuan tarjonta väheni. Nyt laavun vieressä on uusi myyntipiste, mikä hyödyttänee jatkossa lintujakin. Syksyllä 2014 en tavoittanut  alueen kuukkeleita lainkaan, mutta nyt alkuvuoden 2015  tulilla on käynyt viisi kuukkelia.

5. LUOSUPIRTTI. Kolari Luosujänkäntie. 7490106 / 3381893. Oma mökki Ylläsjärvi-Kurtakko tieltä 1km oikealle Luosujänkänsaajoon.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Lisäksi muita vierailee satunnaisesti, ne on merkitty maantien varrella alle 2 km päässä. Luettuja lukurenkaita (kontrolleja) kertyy luonnollisesti eniten täällä ympärivuotisen tarkkailun myötä. Kaikki havainnointi käy ikkunalasin läpi, joten mökkini kuukkelit eivät ole päässeet kesyyntymään, lentävät kauemmaksi ruuan lisäyksen ajaksi.
Kuukkelit ovat poissa vain pesimisajan. Juhannuksen tienoilla emot tuovat yöllä poikasensa opiskelemaan ruokintapaikalla asiointia.
Ensimmäinen rengastus mökillä oli 24.3.2007, jolloin kuukkelikoiras P24 maantien varrelta Palokannontievasta toi uuden parinsa ruokinnalle. Naaras sai lukurenkaan P65. Tuoreimmat renkaat ovat kesältä 2014, jolloin mökille tuotiin kolme poikasta.
Vuoden 2015 alussa syömässä kulkee seitsemän kuukkelia kahdessa eri seurueessa. Mukana ovat nuo kolme sisarusta, mutta eri vanhempien mukana. Kuukkelipari ei kesän jälkeen kuljeta mukanaan kuin enintään kahta poikasta. Palaan aiheeseen tarkemmin joskus.

6. TIURASELKÄ. Muonio. 7512100 / 3379300 . Äkäslompolosta Tiurajärvelle kulkeva tie.
 Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Satunnaisesti tien varrelle perustetulla rasvaruokinnalla on  yllättävän paljon kuukkeleita. Syynä lienee vanha poroerotusaita, jonka teurasjätteiden houkuttamina kuukkelit ovat alunperin tottuneet tulemaan kankaalle.
Muualla rengastettuja en ole tässä tavannut, mutta Tiuraselässä rengastettuja kuukkeleita voi nähdä läheisessä Elämanluukun latukahvilassa.
Vanhin rengastus on 26.11.2006 ja uusimmat 4.10.2014, jolloin paikalle tuli viisi kuukkelia viheltämällä eikä ruokintaa tarvinnut laittaa.

7. PEURAKALTIO. Muonio. 7516446 / 3380017. Tiurajärveltä kohti Kittilää johtava tie Aakenustunturin pohjoispuolella.
Paikalla olen rengastanut 36 kuukkelia. Latukahvilan pihassa on toisinaan ruokintaa linnuille, mutta varmemmin kuukkeleita tulee paikalle vasta, kun rasvaa on ollut tarjolla muutaman päivän.  Keväisin lintuja tapaa helpoimmin, 30.3.2014 oli 10 kuukkelia paikalla. Viimeisin rengastus on 30.8.2014, jolloin kämpällä oli neljä lintua.

8. NIESAKERONTIE. Kolari.  7494880 / 3376852.  Luosujärveltä kohti etelää lähtevä metsäautotie.
Paikalla olen rengastanut 27 kuukkelia. Luosun kylän itäpuolelta Hyyverovasta (vrt.edellä) ei yksikään kuukkeli ole tähän osunut. Luoteen suunnassa Luosuvaarassa  (1,5 km) rengastetuista on kaksi lintua käynyt tässä. Alue on hakattuja tai nuoria männiköitä. Kuukkelien ruokintaa ei paikalla ole kuin pyyntitilanteessa.
Tuorein rengastus on 17.8.2014,  kuukkeleita oli seitsemän kahdessa eri ryhmässä. Mukana oli vanha koiras P16, silloin +9kv (yli 9 kalenterivuotta vanha , 15.10.2006 rengastettu).

9. ÄKÄSMYLLY. Muonio. 7519920 / 3377139. Tiurajärveltä pohjoiseen johtava tie. Paikalla olen rengastanut 24 kuukkelia. Laavu ja latukahvila. Turistien suosima tutustumiskohde. Autotie kulkee lähes perille asti. Pysyvämmin ei lintujen ruokintaa ole, mutta kuukkelit tulevat herkästi katsastamaan retkeilijöiden eväät. Lähialueilla en ole muualla kuukkeleita rengastanut, joten vain samalla paikalla merkattuja tapaa.
Ensimmäinen rengastus oli 28.3.2006, naaras NF7, joka lienee elossa vieläkin. Viimeisin havaintoni on 8.3.2014, jolloin neljän vanhan kuukkelin mukana oli kolme kesän 2013 poikasta.

10. LATVAMAJA. Kittilä. 7503828 / 3385294. Kesänkitunturin itälaita. Kesänkijärven länsipäästä tulee hiihtomatkaa 5 km. Latukahvila.
 Paikalla olen rengastanut 21 kuukkelia. Alkuaikoina pihassa oli myös laavu, jonka tulilta kuukkelit hakivat evästä hiihtäjiltä. Laavu ja tulipaikka on sittemmin hävitetty, kuukkelia ei enää yhtä helposti kohtaa turistien ruokailun siirryttyä täysin sisätiloihin.
Vanhin rengastus oli 12.3.2006, viimeisin 4.10.2014, jolloin kolme kuukkelia tuli viheltäessä pihaan.

Muut kuukkelipaikat

Tutkimusalueella näillä 10 parhaalla paikalla olen rengastanut 26% kuukkeleistani. Kaikkiaan listalla on 125 eri pyyntipistettä, hyviä ovat ne muutkin. Satsaus tutkimukseen on ollut vähäistä reviireillä, joilla on kertynyt vain pari rengastusta. Seuraavina listalla ovat kohteet, joissa olen merkinnyt 20 kuukkelia. Niitä näyttää olevan kuusi. Mutta Top-10 riittäköön esittelyksi.


torstai 15. tammikuuta 2015

Närhi ei ole kuukkelin kilpailija

Toistuvasti saa eri lähteistä lukea, miten närhi kilpailee kuukkelin kanssa. Jopa spekuloidaan närhen syrjäyttävän kuukkeleita elinpiiriltään. Näissä heitoissa ei esitetä mitään faktoja. Olenkin omien havaintojeni pohjalta tullut siihen tulokseen, että kyse on vilkkaasta mielikuvituksesta.

Närhi ja kuukkeli eivät ekologisessa mielessä ole toistensa kilpailijoita. Eivät varis ja harakkakaan ole, vaikka mielellään nappaavat ruokapalan toistensa nokan edestä. Varislintujen keskinäiset suhteet ovat kaikki varsin neutraaleja eikä närhi/kuukkeli-pari tee tässä poikkeusta.
Etelä-Suomessa närhet ovat asuttaneet kuukkelireviireitä vuosisatojen ajan, kuukkelit hävisivät vasta, kun metsät pirstottiin pieniksi saarekkeiksi.

Närhi kuukkelin oppipoikana

Närhet kulkevat syksyisin ja talvisin mielellään kuukkelien matkassa. Lapissa närhi on nopeasti yleistynyt ruokintapaikoilla viimeisen 10 vuoden aikana. Usein lajit saapuvat ruokinnalle samanaikaisesti, mikä kertoo yhdessä liikkumisesta. Närhet tosin arempina jäävät usein taustalle tarkkailemaan tilannetta kuukkelien ruokaillessa, jos ihminen on paikalla. Metsämaastossa rasvaruokinnoilla kuukkeleita rengastettaessa  närhet tyytyvät rääkkymään näkymättömissä kauempana.
Kuukkeli tuntee reviirinsä ruokapaikat perinpohjaisesti, närhi näyttää tietävän tämän ja siksi seuraa mukana. Osa närhistä on syksyisiä vaeltajia, joilla ei ole minkäänlaista paikallistuntemusta.

Närhet ruokavarastoilla

Molemmat lajit keräävät varastoja ruokintapaikoilta ja haaskoilta. Närhi kätkee ruokaa puiden alaosaan, rungon koloihin, oksien hankaan ja usein maahan puun tyvelle. Kuukkeli pyörittelee sylkensä avulla ruuasta pallon, minkä se kiinnittää korkealle puuhun, oksan viimeisen vuosikasvun kärkeen, usein sen alapinnalle.  Närhi painaa 100 g kuukkelia enemmän. Hento oksankärki taipuu liikaa sen alla eikä närhi pysty tasapainoilemaan siinä niin kauaa, että  saisi herkkupalan ryövättyä. Kaikki näkemäni yritykset ovat olleet toivottomia.
Usein kuukkeli lähtee kuljettamaan liian suurta annosta kerralla. Silloin närhi syöksyy perään. Se odottaa palan putoavaksi, kuten usein käykin, jolloin se nopeasti ehtii napata saaliin itselleen. Närhi ei  häiritse kuljetusta enempää, se ei lennä päin kuukkelia eikä väkivalloin yritä ryöstöä.
Närhen agressiivista käytöstä kuukkelia kohtaan en ole koskaan nähnyt. Toisinaan närhi änkeää pyyntitilanteessa ahtaaseen katiskaan kuukkelin kanssa. Edes silloin ahdistuneena närhi ei koske kuukkeliin. Isoa kokoaan hyödyntäen närhi toki hätistelee kuukkelit pois ruokapalan päältä. Kuukkeli väistää vain vähän osoittaen, ettei sinänsä pelkää närheä.

Alistuva närhi

Mökkini ruokinnalla alkuaikoina kuukkeli väistyi sivuun rasvapötköltä närhen lentäessä kohti. Kovana pakkastalvena kuukkelit oppivat säästämään energiaa. Närhen syöksyessä päin,  ne painautuivat tiukasti kiinni rasvapalaan, närhi joutui viime hetkessä kiepsauttamaan itsensä maahan. Kuukkelit söivät sitten ensin kyllästymiseen asti, vasta sitten sai närhi vuoron. Kerran opittuaan närhen väistämisen olevan turhaa, kuukkelit eivät enää ole päästäneet närhiä etuilemaan. Joskus ne mahtuvat ruokailemaan yht´aikaa rasvapalan molemmin puolin.

Närhi ja kuukkelin poikastuotto

Vertailin tutkimusaineistostani närhien matkassa ja ilman niitä liikkuvien kuukkelien poikastuottoa. Mukaan otin ne ruokintapaikat, joilta olen rengastanut 130 närheä. Vertailuryhmän kuukkelireviireillä en ole kuullut edes närhien ääniä.  Syksyinen kuukkelien poikasmäärä (1kv) oli  ryhmillä keskimäärin sama.
Närhi ei hävitä kuukkelin pesiä. Kuten ei variskaan harakanpesiä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kuukkeli ja hiiripöllö

Lapin kuukkelit pitävät päävihollisenaan hiiripöllöä. Yleisenä ja päivällä aktiivisena pöllönä lajien kohtaamisia on useimmin. Muutkin pöllöt voivat iskeä kuukkeliin, toisinaan kuulee kuvauksia piskuisen varpuspöllön saalistuksesta pihapiirissä. Harvoin pääsee todistamaan hiiripöllön hyökkäystä. Yleensä näiden lajien kohdatessa kuukkelit hätistelevät joukkovoimalla pöllöä kauemmaksi.

Hiiripöllövuosi 2011

Lapissa koettiin ennätysmäinen hiiripöllöjen esiintyminen neljä vuotta sitten. Vuodesta 2015 odotetaan samankaltaista pöllövuotta. Myyriä, hiiriä ja sopuleita hyvinä vuosina riittää. Silloin pöllöt eivät lintuja pyydystä. Kävin v.2011 tutkimusalueella 30:lla hiiripöllön pesäpaikalla, missään ei näkynyt jäänteitä saalistetuista linnuista.
Tiheäksi noussut myyräkanta aina myös romahtaa alas. Näin kävi talvella 2011-2012. Ravinnon huvetessa suurin osa pöllöistä vaelsi muualle. Osa jäi nälkätalveksi sinnittelemään. Nyt kelpasi vaikkapa kuukkeli hengenpitimeksi.
Itse olen päässyt vain kerran näkemään hiiripöllön pyydystävän kuukkelia kevättalvella 2012 Kesängin laidassa. Sen syöksy kuukkeliparveen käy salamannopeasti. Tiira-havaintojärjestelmässä näkee usein merkintöjä hiiripöllöstä kuukkelia jahtaamassa.

Kuukkelikato

Hangaskurun laavu Muonion puolella oli tutkimuksen alussa parhaita kuukkelipaikkoja. Siellä saattoi keväisin lukea jopa 12 kuukkelia päivässä. Hiiripöllöpari asettui paikalle pesimään v.2009 ja kasvatti poikasensa poikkeuksellisesti kolme vuotta peräkkäin samalla reviirillä. Seurauksena oli kuukkelien täydellinen häviäminen lähes kilometrin säteeltä. Muualtakaan näitä lintuja (20 rengastettua) en ole tavoittanut, lienevät tulleet syödyiksi. Joko v.2015 kuukkeli pystyy palaamaan laavulle turistien iloksi?
Yleensä hiiripöllö pesii vain kerran samalla paikalla. Silti niiden vaikutus näkyi heti keväällä 2012 monin paikoin, eniten kuukkeleita katosi seurannasta juuri silloin.

Hiiripöllö ruokinnalla

Kuukkeli ei pysty ruokailemaan, jos hiiripöllö istuu lähellä. Se on ensin ajettava pois. Varoituskiljaisut ja rähisevät karheat äänet paljastavat syyn ruokailun keskeytymiseen. Toisin kuin haukat, pöllö päästää ihmisen aivan viereen katsomaan esitystä. Kuukkelit syöksyilevät ärhennellen aivan pöllön pään vierestä tai istuvat viereisellä oksalla rääkkymässä.
Toisinaan soisi käräjien jo päättyvän, jotta kuukkelit pääsevät syömään ja näyttämään renkaansa. Silloin hätistelen itsekin pöllöä loitommaksi. Lopulta hiiripöllö vaihtaa paikkaa yli 200 metrin päähän, jolloin kuukkelit rauhoittuvat ja palaavat ruokinnalle.

Muut petolinnut

Kotkille kuukkeli on liian pieni ja vaikeasti kiinni otettava kohde. Sitä ei koskaan näy saalistähteissä.
Kanahaukalle teoriassa sopisi, mutta käytännössä ei.  Kanahaukkakanta on tutkimusalueelta romahtanut lähes olemattomiin 2000-luvulle tultaessa. Talvella muutamat jäljelle jääneet yksilöt hakeutuvat asutuskeskuksiin helpomman ravinnon houkuttamina. Kesällä haukoille riittää muuta evästä. Myöskään kanahaukan pesällä (379 rengastusta) en ole koskaan kuukkelia saaliina nähnyt. Ilmeisesti lajit ovat hyvin sopeutuneet rinnakkaiseloon samoissa metsiköissä.
Varpushaukan kanta on luontaisesti hyvin harva. Syksyisin niitä satunnaisesti näkee kuukkelien härnättävänä.
Piekana on puuttunut tutkimusaikana alueelta kokonaan, vasta viime vuonna tuli muutamia pesintäyrityksiä. Sinisuohaukka on myös ollut vähitellen häviävä laji. Ampuhaukka saalistaa lintuja avomailla, mutta ei näy itsensä kokoisesta kuukkelista kiinnostuvan. Tuulihaukka runsastuu koko ajan, mutta on taitava löytämään pikkujyrsijöitä huonoinakin myyrävuosina.
Muuttohaukka (456 rengastusta) ei ole koskaan kuukkelia pesälleen kiikuttanut, vaikka niitä monin paikoin suon reunassa muutaman sadan metrin päässä asustaa.

Hiiripöllövuosi 2015

Hiiripöllöjen joukot ovat palanneet takaisin Lappiin kesästä 2014 lähtien nousevien myyräkantojen myötä. Keväällä 2015 on odotettavissa runsaasti pesiviä pöllöjä. Niistä ei silloin, eikä liene vielä syksylläkään vaaraa kuukkeleille. Seuraavat tosi taistelut henkiin jäämisestä nähdään vasta myyräkantojen romahtaessa talvella 2016.


torstai 8. tammikuuta 2015

Kuukkelin äänet

Sävelkorvani lähentelee absoluuttista. Nollapistettä nimittäin. Se ei kuitenkaan ole ollut este oppia kuukkelien kieltä. Niiden äänimaailma on sen verran omalaatuista, ettei sitä juuri kukaan pysty sekoittamaan muihin metsän ilmavärähtelyihin. No, aivan ummikko metsässä voi kuukkelin naukaisun sekoittaa jopa kissaan. Toteama pätee myös kuukkelin matkiessa muita lintuja, mikä perustuu näiden äänien heikkoon voimaan. Mieluusti jäljitellään itseä isompia lajeja.

Kuukkelin laulu

Kuukkeli laulaa kauniisti. Vai oliko liikaa sanottu? Tietysti vähemmän kauniisti verrattuna satakieleen. Sukunsa varisten keskuudessa se vie ylivoimaisen voiton. Närhi on tosin joskus monipuolisempi lurituksissaan, mutta kauneudesta puhuttaessa...
Laulu koostuu solisevista liverryksistä, värisevistä pulinoista, huilumaisista vihellyksistä, maiskahduksista, naukaisuista ja hiljaisesta rupattelusta. Koiras esittää laulunsa yleensä hyvin näkyvällä paikalla, tavallisesti kuusen latvassa. Vilkkain laulu-aika on helmi-huhtikuussa, mutta se saattaa innostua lyhyeen säkeeseen myös kauniissa syysauringon paisteessa. Yleensä kuukkeli laulaa vain pari minuuttia kerrallaan, puuhailee välillä muuta, esiintyy jälleen tovin kuluttua. Koiras ei laula pelkästään reviirin ytimessä, pesällä, vaan aivan yleisesti muuallakin reviirillään. Laulu on hiljainen verrattuna kuukkelin moniin muihin ääniin, sitä ei kuule enää 100 metrin päästä.

Yhteys- ja kutsuäänet

Käytetyin yhteysääni on hiljainen, lyhyt yksitavuinen äännähdys. Sitä tarvitaan pitämään ryhmä koossa, kun metsässä edetään ja ollaan lähekkäin. Samaa vihellystä käytetään sitten 2-3 tavuisena, kun halutaan huomiota ja ääneen tarvitaan lisää intensiteettiä. Vanhat linnut määräävät metsässä ryhmän kulkusuunnan ja etenevät kärjessä. Koiras kulkee mielellään yksin vähän erillään muista. Silloin se saattaa antaa komentoja kaukaa: yksi kova vihellys, "tulkaa tänne". Tai sama vihellys haukkuen tiheästi  voimalla 2-5 kertaa, " tänne, tämä on käsky eikä pyyntö". Vanha lintu voi ilmaista olinpaikkansa muille vihellyksellä, jossa on pitkä värisevä loppu. Sen kummempaa merkitystä en ole keksinyt myöskään pitkälle naukuvalle äänelle. Näillä äänillä kuukkeli usein myös vastaa ihmisen viheltelyyn.

Syömään!

Hyvän ruokapaikan löytäessään-vaikkapa syksyn ensimmäisen rasva-aterian- kuukkeli ensin tutkii sen, ottaa koemaistiaiset, lennähtää pois. Takaisin tullessaan se päästää sitten lennossa riemukkaan, visertelevän, nopeatempoisen pulinan muutaman metrin etäisyydellä kohteesta. Muut ruuasta "jyvälle" päässeet kuukkelit yhtyvät kuoroon. Tämä viimeistään viestittää muille ryhmän jäsenille "nyt ei kannata lähteä pois, nyt syödään".
Saman kesän poikaset leikkivät emon vieressä avutonta, kerjäävät ruokaa sirisemällä ja värisyttävät siipiään. Harvoin ruokintapaikalla emo vastaa pyyntöön, näkyy tietävän, että "osaa tuo itsekin syödä".
Poikasella voi ruuankerjuurefleksi laueta vielä ainakin 1,5 vuotiaana, kun emolla sattuu olemaan sopiva herkkupala nokassa.

Varoitusäänet

Kuukkeli varoittaa lajitovereitaan paritavuisella kiljahtelulla. Poikaset osaavat jo syksyllä saman äänen, mutta niiltä puuttuu uskottavuus: "mitä tyhjää huutelet, nyt syödään". Tällä on iso merkitys rengastustilanteessa, palaan siihen joskus.
Ilmatilassa olevaan uhkaan kuukkeli reagoi jähmettymällä paikalleen katse taivaalle käännettynä. Kun vaara on muille ilmoitettu ja se on lähellä, siirrytään joukolla ärhentelemään kohteelle, petolinnusta on yleensä kyse. Nämä äänet ovat karheita ärähtelyjä ja rääkäisyjä. En ole näissä äänissä huomannut eroa, oli sitten kohteena maakotka, minkki tai kettu. Jopa pesäänsä puolustavalle järripeipolle ärhennellään samoin sen hyökkäillessä. Tarun mukaan kuukkelilla olisi erilainen ääni kaikille metsän vaaroille. Minun sävelkorvani ei sitä erota.

Rengastus

Kuukkeli on haavissa, katiskassa ja käteen otettuna äänetön ja rauhallinen. Toisinaan joku yksilö päästää lyhyttä yhteysääntä. Poikkeus tähän sääntöön sattuu noin yhdelle 200:sta rengastuksesta: lintu alkaakin kädessä rääkkyä pahanpäiväisesti. Ympärille kerääntyvät heti kaikki kuulolla olevat kuukkelit protestoimaan äänekkäästi. Silloin on paras luovuttaa ja palata asiaan toisena päivänä.
Saman ilmiön olen havainnut harakoilla. Pinteeseen joutunut yksilö kerää paikalle kaikki kylän harakat neuvonpitoon.
Närhi pitää herkemmin kovan metelin jouduttuaan pyydystetyksi. Kuukkeli ei ymmärrä närhen varoitusääntä. Niiden ruokailu jatkuu, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuukkeli matkijana

Kuukkeli oppii jäljittelemään samassa metsässä asuvien päiväpetolintujen ääniä. Miksi se niitä matkii? Ilmeisesti vain huvikseen. Mikä muu tarkoitus voi olla kuukkelilla, joka kiljuu kotkanpoikasen ruuankerjuuääntä pitkin päivää? Entä kana- tai varpushaukan soidinäänillä? Välittömässä läheisyydessä petolinnut eivät tilanteissa ole, ei ole kyse mitenkään varoituksista.
Kerran Kittilässä kuukkeli haki minut ennestään tuntemattomalle kotkanpesälle kilometrin päästä, kotkanpoikasen äänellä koko ajan kerjäten. Pesässä kökötti iso poikanen hiljaisena. Kyse ei ollut poikkeuksellisesta ilmiöstä, sittemmin olen kuullut kuukkelin matkivan kotkanpoikasta useammassa pesävaarassa.

Närhen matkiessa haukkoja saa olla tarkkana, ettei mene lankaan. Kuukkelin osalta tätä vaaraa ei ole, ääni on aina hennompi, hiljaisempi ja tulee läheltä, jolloin sen lähde heti paljastuu.

Varashälytin

Kittilän Aakenuksen Pyhäjärven parkkipaikalla oli lokakuussa 2009 jonkun auton varashälytin mennyt päälle. Kova yhtämittainen ääni  kantoi kauas. Auton ympärillä pyöri levoton kuukkeliparvi, kuin hädissään. Sittemmin olen huomannut minkä tahansa korkean äänen kutsuvan kuukkeleita paikalle.

Tutkimuksen alussa käytin atrappia. Kutsu- ja yhteysääniä soittamalla sain kuukkelit vastaamaan. Pian huomasin, että viheltelemällä sai saman tuloksen. Lopuksi olen päätynyt siihen, että on aivan sama mitä viheltelee, kunhan ääni on kovaa ja korkeaa.
Kunpa oppisin jonain päivänä ujeltamaan kuin varashälytin!

Muista viheltää!

Viheltelyyn reagoi herkimmin koiras. Usein se tulee yksin katsomaan äänilähdettä. Ruokaa saatuaan se kutsuu muut syömään. Jos koko seurue tulee paikalle kerralla, menee siihen yleensä enemmän aikaa, linnut saattavat ilmaantua vasta 5-10 minuutin kuluttua. Pian kuukkeli oppii, että vihellys tarkoittaa ruokaa. Silloin ne tulevat aina heti paikalle, jos ovat kuuloetäisyydellä.

Kuukkeli ilmeisesti oppii erottamaan ihmiset vihellystyylistä. Kesängin Keitaalla olen joskus seurannut turistien viheltelyä. Kuukkelit tulevat paikalle lähipuihin tarkkailemaan ja uskaltautuvat vasta sitten syömään kädestä. Kun itse vihellän, näkyy suon yli ensin kohti tuleva suureneva piste, sitten kuukkeli P73 (naaras, syntynyt v.2006) laskeutuu suoraan kämmenelle.











keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kuukkelin rasvaruokinta

Kuukkeli syö mielellään kaikki ihmisiltä yli jääneet ruuantähteet. Närhen ja harakan avustuksella tarjottu ruoka yleensä loppuu nopeasti. Jos haluat kuukkelista vakituisen ruokintapaikan asiakkaan, on kätevintä käyttää rasvaa. Sitä eivät linnut pysty viemään saman tien pois, vaan etenkin talvella talipötkö riittää jopa useaksi viikoksi.

Mitä rasvaa

Syksyllä elo-lokakuussa olen tutkimuksessa käyttänyt kasvisrasvasekoitusta:  Raision Sunnuntai munkinpaistorasvaa. Se sisältää kookos-, palmu- ja rypsiöljyjä,  rasvaa 100% ilman mitään lisäaineita. Sopiva kiinteys on sen etu, vastaavat muut tuotteet sulavat auringon  lämmössä liian helposti. Valkoinen väri on myös etu, näkyy kauas syksyisessä metsässä. Hintakehitys tuotteella on ollut ikävä. Sitä sai v. 2006 tarjouksesta yhdellä eurolla paketin (500 g), nyt kilohinta on 5.18 - 6.10 kaupasta riippuen.
Talvella kannattaa käyttää esim. Tintin rasvasiemensekoitusta. Sen kilohinta on 4.19 euroa. Mukana on sopiva verkkopussi, johon pötkön voi sujauttaa. Muovinen verkko sopii vain pihapiirissä käytettäväksi( myöhemmin esittämistäni syistä). Rasvan mukana olevia auringonkukan siemeniä kuukkeli ei syö, mutta talvella tangolla käy aina muita lintuja, joten ne eivät hukkaan mene. Varhaissyksyllä kuukkeli on usein ainoa rasvaa hyödyntävä lintu, munkinpaistorasvaa silloin suosittelen.

Rasva tutkimuskäytössä

Rasvaruokinta on tehokas tapa saada kuukkelit esiin metsän kätköistä. Tutkimuksen tarkoitus ei ole ruokkia kuukkeleita muutamaa vakiopaikkaa lukuunottamatta.  Riittää niiden houkuttelu esiin kerran vuodessa kullakin tutkimuspisteellä. Näitä paikkoja on kertynyt seurattavaksi noin 120.  Rasvaa siis kuluu kaudessa 60 kg?  Ei sentään. Noin 10 kg on riittänyt hyvin. Selitän kohta tarkemmin.

Tutkimuspisteet

Syksyllä 2006 aloin jakaa rasvaa teiden varsille noin kilometrin välein riippumatta metsän laadusta.  Maastokohdat,  joissa kuukkeleita näkyi tai olin joskus tavannut, tulivat järjestään myös mukaan. Näin monin paikoin rasvapisteitä on jopa 500m:n välein. Silti pääsääntöisesti kuukkeliseurue käyttää vain yhtä paikkaa. Vain parissa kohteessa  rasva on jäänyt koskemattomaksi, vaikka kuukkeleita lähellä liikkuu.  Kaikki linnut eivät opi tarjotun ruuan käyttäjiksi.
Talvisin kuukkelikontrollit ja rengastukset siirtyvät Ylläksen alueen laajaan latuverkostoon. Taukopaikoilla rasvaruokintaa ei tarvita, linnut ovat paikalla muutenkin turistien eväitä pyytämässä.

Merkkausnauhat

Alusta pitäen olen kouluttanut kuukkelit tunnistamaan ruokintapaikat. Jokaisella ruokintaverkolla on paperinen merkkausnauha, punainen ja keltainen, noin 30 cm suikaleet. Uteliaana lintuna kuukkeli tutkii kaikkea uutta ja liehuvat nauhat herättävät sen huomion. Kerran opittuaan merkkauksen lupaavan ruokaa, se varmasti tutkii kaikki nauhat niitä nähdessään. Usein linnut löytävät uudet ruokintani käsittämättömän nopeasti. Selitys löytyy,  kun yhdellä niistä on ennestään lukurengas: se tunnisti opasteet ja toi muut paikalle. Käytäntö lisää mahdollisuutta tavoittaa uudelle reviirille asettuneet nuoret kuukkelit.

Tali metalliverkkoon

Loppukesästä ja alkusyksystä rasva ei yleensä kiinnosta muita eläimiä, muuta ruokaa on vielä hyvin tarjolla. Silloin muovinen verkkopussi toimii riittävän hyvin rasvan annostelussa. Talven alkaessa tilanne muuttuu. Kettu kiinnostuu helposta ruokapalasta. Se haistaa talin kaukaa. Pohjasta auki revitty, tyhjätty verkko on useimmiten ketun tekosia.  Myös korpit pystyvät tekemään saman, joskus harakkakin, närhi harvemmin.  Kettu tyhjää pussin aina uudestaan ja on yllättävän taitava kiipeilemään puissa. Puun hajustaminen ei nälkäistä kettua pidättele. Metalliverkko rasvan suojaksi auttaa täysin lintuja vastaan, mutta toisinaan kettu puree silloinkin pohjan auki.

Rasvan annostelu ja säästely

Puolen kilon kasvisrasvapaketista saa jaettua 3 tai 4 annosta verkkoihin. Se riittää viikonlopun tarpeisiin: perjantai-iltana jako, rengastukset lauantaina ja sunnuntaina. Kuukkeli tarkastaa paikan kerran vuorokaudessa läpi kesän ja syksyn. Yhteen viikonloppuun ei kannata ladata 10 verkkoa enempää, niitä ei muuten ehdi kunnolla käydä läpi. Liian pientä rasvapalaa ei kannata laittaa: jos ruoka on verkosta loppunut,  linnut tulevat paikalle uudelleen usein vasta seuraavana aamuna.  Ongelmana ajankäytössä on osua yhtä aikaa ruokinnalle kuukkelien kanssa. Aikaa menee odotteluun.

Vanhoilla tutkimuspisteillä vihellän kuukkelit paikalle, jolloin rasvaa ei kulu ollenkaan. Tämä onnistuu vain noin joka neljännellä paikalla, sattumanvaraisesti vuosittain eri reviireillä.  Kun renkaalliset on luettu ja renkaattomat kihlattu, voi vakiintuneella paikalla rasvapalan ottaa mukaan ja käyttää seuraavaan paikkaan. Uudehkolla pisteellä jätän sen syötäväksi, jotta linnut oppivat paikan.

Muut linnut rasvaa syömässä

Närhi on syksyllä yleisin kuukkelin seuralainen rasvaruokinnalla. Sen isomman nokanjäljen oppii pian erottamaan pehmeästä kasvisrasvasta. Taliin pitää tulla myös kuukkelin tekemiä koloja, ennen kuin niitä kannattaa jäädä odottamaan. Riesaksi asti närhistä ei ruokinnoilla ole. Lopulta vain muutamat närhet ovat oppineet syömään rasvaa  kesällä ja alkusyksyllä. Makkarasyötillä kuukkeleita pyydystettäessä närhet ovat ahnaasti kärkkymässä osuuttaan. Olen tutkimuksen ohessa rengastanut 133 närheä ruokintapaikoilta.

Harakka on varovainen lintu. Yleisyyteensä nähden se on harvinainen rasvarosvo. Ilmeisesti se luontaisesti pelkää verkkoa nauhoineen,  epäilee sitä ansaksi.  Usein on hankala tunnistaa kävijä,  jos se on harakka:  verkko on aina tyhjä eikä lintu näyttäydy eikä tule paikalle ihmisen ollessa läsnä, vaikka ruokaa lisää. Joskus on kokonainen päivä mennyt turhaan odotteluun, kun olen luullut kuukkelien olleen asialla.

Korpit tyhjentävät samoin hyvin harvoin rasvapusseja. Ilmeisesti harakan tapaan varovaisuus  on syynä. Tarkkanäköisinä lintuina niiltä ei voi jäädä ruokinnat huomaamatta. Korppi repii verkon kyljen auki ja vie koko rasvapalan pois kerralla.

Käpytikka  on yleinen rasvalla kävijä. Sen nokanjälki näyttää samalta kuin kuukkelilla, mutta muuten se on helppo erottaa:  nokkaisuja on vain muutamia ja ne ovat  aina rasvapalan alapinnalla.

Tiaisten hennot nokanjäljet rasvassa tunnistaa helposti. Tali-, hömö- ja lapintiainen ovat yleisimmät lajit. Niiden into syödä rasvaa riippuu ilman lämpötilasta. Pitkinä kylminä sadekausina jo elo-syyskuussa tiaiset saattavat kerääntyä ruokinnalle. Joskus iso parvi voi nopeasti kuluttaa verkon tyhjäksi, jolloin joutuu arvuuttelemaan, onko paikalla vielä ollut kuukkeleita.

Tutkimuksen kattavuudesta

Rasvalla saa hyvin tehokkaasti ja kattavasti lähes kaikki kuukkelit tutkimuksen piiriin.  Näin teoriassa, mutta käytännössä tulee äkkiä ongelmia vastaan. Kohteiden lisääntyessä joutuu tinkimään ajankäytöstä per tutkimuspiste. Läpi talven jatkuvilla ruokinnoilla näkee, miten siellä käy useita eri kuukkeliryhmiä.
Samoin varmaan kävisi useimmilla paikoilla, jos ruokinta olisi jatkuvaa. Nyt on ollut tyytyminen yhteen tavoitettuun seurueeseen ja sitten olen jo kiirehtinyt seuraavalle pisteelle. Tutkimuksen 10 vuoden kesto paikkaa puutetta osaksi: jonakin vuonna osuu se harvemmin ruokinnalla käyväkin kuukkeliryhmä kohdalle.

P.S.  Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, vältän tietoisesti käyttämästä sanaa "kuukkeliperhe". Siihen on syynsä, joihin palaan erikseen omassa kirjoitelmassaan myöhemmin tänä vuonna.





,