Lukurengastettujen kuukkelien määrän kasvaessa aloin innolla odottaa projektista tuloksia. Oletuksena oli, että nuoret kuukkelit hajaantuvat ympäriinsä pitkin poikin tutkimusaluetta ja niitä tapaisi yllättävistä paikoista koko ajan. Toisin kävi. Kuukkeli on totisesti enemmän paikkalintu kuin uskoin. Rengastettuja kuukkeleita on Ylläksen ympäristössä 1601. Niistä on uudelleen havaittu 734 yksilöä vuoden 2015 lopppuun mennessä. Mistä ne on löydetty?
Vastaus on melko lyhyt: rengastuspaikalta tai 1-3 kilometrin päästä, harvoin enää 3-4 kilometrin matkan takaa.
Vain seitsemän kuukkelia on löytynyt yli 5 kilometrin etäisyydeltä, näistä harvinaisista poikkeusyksilöistä on tapausselostukset tässä tekstissä. Edelleen vain kolme rengaskuukkelia oli kulkenut 4-5 km. Loput eli 98,6% kuukkeleista olivat joko paikallaan tai siirtyneet enintään 3-4 kilometriä.
Tuloksen luotettavuus
Alueen reunalta poispäin tutkimusalueelta liikkuneet kuukkelit ovat tietysti kadonneet tavoittamattomiin. Suurimmalla osalla linnuista on silti ollut mahdollisuus tulla havaituksi, vaikka ne olisivat liikkuneet 20-30 km. Yli 5 kilometrin siirtymiä on vain 1% kaikista kontrolleista. Tutkimusalueen ytimessä ei myöskään juuri yli 3 km:n ylityksiä tapahtunut, vaikka sieltä lähdettäessä uudelleen löytyminen oli todennäköistä aina 20 kilometriin saakka. Näin ollen pidän tulosta luotettavana: nuoret kuukkelit jäävät 1-3 kilometrin päähän synnyinreviiristään. Vanhat kuukkelit ovat paikkalintuja. Tätä sääntöä vahvistamaan tarvitaan poikkeus ja sellainen toki ilmeni.
Kuukkelilla ei ole tarvetta vaeltaa
Kuukkelin monipuolinen ruokavalio takaa sen, että ravintoa on aina saatavissa eikä ruuan vuoksi tarvitse asuinaluetta vaihtaa. Ainoat syyt muuttaa paikkaa ovat puolison etsiminen ja oman reviirin valtaaminen. Joskus pesämetsä hakataan alta pois. Tiheän kannan alueella kuukkelin pariutuminen on helppoa. Puoliso löytyy viimeistään 2-3 kilometrin päästä, onhan kaikki ilmansuunnat huomioiden tällä etäisyydellä yleensä 10 muuta reviiriä. Emojen vaihtuminen (kuolevuus) on suurta, mikä vapauttaa paikkoja nuorille linnuille.
Havainnot eteläisen Suomen harvan kuukkelikannan alueelta viittaavat siellä kuukkelien pidempiin siirtymiin parin löytämiseksi.
 |
| Kuvassa vasemmalla on Suomen useimmin luettu kuukkeli UJ7. |
Vanha naaras vaihtaa reviiriä
Kolarin Kurtakkoselässä sai kuukkelinaaras renkaan B-132332 lokakuussa 2006. Lintu painoi 82 grammaa, siipimitta oli 138 mm, selvä naaras siis. Sukupuoli varmistui myöhemmin sulasta saadusta DNA-näytteestä. Sen lukurenkaalla Z06 ei ollut myöhemmin juuri käyttöä. Tämä kuukkeli on nimittäin innokas ryntäämään aina katiskaan sisään sen nähdessään. Pyydystinkin sen vuosittain samalta paikalta. Sen paino vaihteli 78-84 gramman välillä eri vuosina. Ruokintapaikka oli ilmeisesti osunut reviirin ytimeen, koska linnut löysivät rasvan aina parissa tunnissa sen esille laitosta.
Elokuussa 2014 rasva jäi paikalla yllättäen koskemattomaksi ja säilyi sellaisena koko syksyn. Tulkitsin emojen kuolleen, mutta olin siinä päätelmässä vain puoliksi oikeassa.
Ylläsjärvi-Kittilä tien varressa Ruottamassa meni 27.9.2014 neljän linnun seurueesta ensimmäisenä katiskaan vanha naaras. Sillä oli renkaat B-132332 ja Z06! En olisi varmaan myöhemmin luottanut havaintooni, jos se olisi jäänyt pelkkään lukurenkaan kiikarointiin. Mutta nyt lintu oli jälleen kädessä, pakko oli uskoa! Kuukkelinaaras oli siirtynyt Kurtakkoselästä 31 km koilliseen Kittilän puolelle. Se on pisin siirtymä kuukkelille tutkimuksissani. Lintu oli pariutunut ennestään renkaattoman koiraan kanssa ja niillä oli kaksi saman kesän poikasta mukanaan.
Hämmästyttävä oli myös jatko. Seuraavana vuonna 2015 elokuun 12. päivänä meni entisellä paikalla Kurtakkoselässä katiskaan taas tuttu lintu: Z06! Nyt se painoi tasan 80 grammaa, siipimitta oli 140 mm.
Kuukkeli oli palannut vanhalle reviirille 31 km päähän tekemältään vuoden retkeltä. Parinaan sillä oli taas uusi renkaaton koiras ja nyt mukana kulki yksi poikanen.
Pariutuminen kauemmaksi
Kittilän Lainiojokivarressa rengastin 24.10.2010 naaraskuukkelin RN1, joka oli syntynyt edellisenä vuonna. Se kulki siis emojensa mukana vielä toisena syksynään. Paikka oli lähellä Uusi-Raappanan vanhaa taloa. Lainion Lumikylässä sai 18.9.2011 renkaan VA5, saman vuoden koiraspoikanen. Näiden kahden pyyntipaikan väli on linnuntietä vain 1080 metriä, mutta silti ruokailemassa ei ole koskaan käynyt sama seurue molemmissa kohteissa.
RN1 ja VA5 löytyivät pariutuneena 17.3.2013 Villenkämpältä. Tämä hiihtäjien lepopysäkki sijaitsee runsas 6 kilometriä pohjoiseen pitkin Lainiojokivartta kummankin linnun rengastuspaikalta. Kuukkelit perustivat alueelle oman reviirin: ne on luettu paikalla myös keväinä 2014 ja 2015.
Kalloon etäisyyttä
Vuonna 2011 syntynyt koiraskuukkeli sai lukurenkaan SK5 Kallon länsipuolella Riipisenlehdossa 27.8.2011. Se saapui retkeilijöiden tulille 30.3.2014 kylän itäpuolella 6 kilometrin päässä vanhempiensa reviiriltä. Kallosta on aina ollut hyvä ponnistaa maailmalle.
Toiseksi pisin siirtymä
Kurtakkoselän Raidanlehdossa rengastin 15.8.2009 kuukkelinaaraan A67. Se asettui valitsemalleen reviirille Ylläsjärvelle 12,5 km päähän, melkein mökilleni. Hyvä vain, ettei tullut perille asti, muuten olisi saanut epäillä salamatkustusta autossani.
Ensimmäinen jälleennäkeminen oli 31.7.2011 Palokannontievassa ja sen jälkeen lintu on ollut tavattavissa joka syksy samassa paikassa.
Kolmanneksi pisin
Muonion Tiuraselässä 30.8.2013 sai saman vuoden naaraspoikanen lukurenkaan XR0. Sen löysin Kittilän Pyhäjärven laavupaikalta 17.9.2015 ja myöhemmin samalta syksyltä linnusta tuli muitakin yleisöilmoituksia. Tämä kuukkeli on vaihtanut paikkaa 9,5 kilometriä.
Tunturista toiseen
Kuukkelikoiras VF2 syntyi Yllästunturin etelärinteellä Palovaarassa vuonna 2011. Lukurenkaansa se sai 6.11.2011. Tavoitin sen Kesängin laidasta 28.9.2013. Se oli pariutunut siellä paikallisen naaraan kanssa. Kartta näyttää etäisyydeksi 6 kilometriä, mutta välissä on Ylläs huippuineen, kiertomatkaa lienee kertynyt pidemmälti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti