Kuukkelin äänet

Sävelkorvani lähentelee absoluuttista. Nollapistettä nimittäin. Se ei kuitenkaan ole ollut este oppia kuukkelien kieltä. Niiden äänimaailma on sen verran omalaatuista, ettei sitä juuri kukaan pysty sekoittamaan muihin metsän ilmavärähtelyihin. No, aivan ummikko metsässä voi kuukkelin naukaisun sekoittaa jopa kissaan. Toteama pätee myös kuukkelin matkiessa muita lintuja, mikä perustuu näiden äänien heikkoon voimaan. Mieluusti jäljitellään itseä isompia lajeja.

Kuukkelin laulu

Kuukkeli laulaa kauniisti. Vai oliko liikaa sanottu? Tietysti vähemmän kauniisti verrattuna satakieleen. Sukunsa varisten keskuudessa se vie ylivoimaisen voiton. Närhi on tosin joskus monipuolisempi lurituksissaan, mutta kauneudesta puhuttaessa...
Laulu koostuu solisevista liverryksistä, värisevistä pulinoista, huilumaisista vihellyksistä, maiskahduksista, naukaisuista ja hiljaisesta rupattelusta. Koiras esittää laulunsa yleensä hyvin näkyvällä paikalla, tavallisesti kuusen latvassa. Vilkkain laulu-aika on helmi-huhtikuussa, mutta se saattaa innostua lyhyeen säkeeseen myös kauniissa syysauringon paisteessa. Yleensä kuukkeli laulaa vain pari minuuttia kerrallaan, puuhailee välillä muuta, esiintyy jälleen tovin kuluttua. Koiras ei laula pelkästään reviirin ytimessä, pesällä, vaan aivan yleisesti muuallakin reviirillään. Laulu on hiljainen verrattuna kuukkelin moniin muihin ääniin, sitä ei kuule enää 100 metrin päästä.

Yhteys- ja kutsuäänet

Käytetyin yhteysääni on hiljainen, lyhyt yksitavuinen äännähdys. Sitä tarvitaan pitämään ryhmä koossa, kun metsässä edetään ja ollaan lähekkäin. Samaa vihellystä käytetään sitten 2-3 tavuisena, kun halutaan huomiota ja ääneen tarvitaan lisää intensiteettiä. Vanhat linnut määräävät metsässä ryhmän kulkusuunnan ja etenevät kärjessä. Koiras kulkee mielellään yksin vähän erillään muista. Silloin se saattaa antaa komentoja kaukaa: yksi kova vihellys, "tulkaa tänne". Tai sama vihellys haukkuen tiheästi  voimalla 2-5 kertaa, " tänne, tämä on käsky eikä pyyntö". Vanha lintu voi ilmaista olinpaikkansa muille vihellyksellä, jossa on pitkä värisevä loppu. Sen kummempaa merkitystä en ole keksinyt myöskään pitkälle naukuvalle äänelle. Näillä äänillä kuukkeli usein myös vastaa ihmisen viheltelyyn.

Syömään!

Hyvän ruokapaikan löytäessään-vaikkapa syksyn ensimmäisen rasva-aterian- kuukkeli ensin tutkii sen, ottaa koemaistiaiset, lennähtää pois. Takaisin tullessaan se päästää sitten lennossa riemukkaan, visertelevän, nopeatempoisen pulinan muutaman metrin etäisyydellä kohteesta. Muut ruuasta "jyvälle" päässeet kuukkelit yhtyvät kuoroon. Tämä viimeistään viestittää muille ryhmän jäsenille "nyt ei kannata lähteä pois, nyt syödään".
Saman kesän poikaset leikkivät emon vieressä avutonta, kerjäävät ruokaa sirisemällä ja värisyttävät siipiään. Harvoin ruokintapaikalla emo vastaa pyyntöön, näkyy tietävän, että "osaa tuo itsekin syödä".
Poikasella voi ruuankerjuurefleksi laueta vielä ainakin 1,5 vuotiaana, kun emolla sattuu olemaan sopiva herkkupala nokassa.

Varoitusäänet

Kuukkeli varoittaa lajitovereitaan paritavuisella kiljahtelulla. Poikaset osaavat jo syksyllä saman äänen, mutta niiltä puuttuu uskottavuus: "mitä tyhjää huutelet, nyt syödään". Tällä on iso merkitys rengastustilanteessa, palaan siihen joskus.
Ilmatilassa olevaan uhkaan kuukkeli reagoi jähmettymällä paikalleen katse taivaalle käännettynä. Kun vaara on muille ilmoitettu ja se on lähellä, siirrytään joukolla ärhentelemään kohteelle, petolinnusta on yleensä kyse. Nämä äänet ovat karheita ärähtelyjä ja rääkäisyjä. En ole näissä äänissä huomannut eroa, oli sitten kohteena maakotka, minkki tai kettu. Jopa pesäänsä puolustavalle järripeipolle ärhennellään samoin sen hyökkäillessä. Tarun mukaan kuukkelilla olisi erilainen ääni kaikille metsän vaaroille. Minun sävelkorvani ei sitä erota.

Rengastus

Kuukkeli on haavissa, katiskassa ja käteen otettuna äänetön ja rauhallinen. Toisinaan joku yksilö päästää lyhyttä yhteysääntä. Poikkeus tähän sääntöön sattuu noin yhdelle 200:sta rengastuksesta: lintu alkaakin kädessä rääkkyä pahanpäiväisesti. Ympärille kerääntyvät heti kaikki kuulolla olevat kuukkelit protestoimaan äänekkäästi. Silloin on paras luovuttaa ja palata asiaan toisena päivänä.
Saman ilmiön olen havainnut harakoilla. Pinteeseen joutunut yksilö kerää paikalle kaikki kylän harakat neuvonpitoon.
Närhi pitää herkemmin kovan metelin jouduttuaan pyydystetyksi. Kuukkeli ei ymmärrä närhen varoitusääntä. Niiden ruokailu jatkuu, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuukkeli matkijana

Kuukkeli oppii jäljittelemään samassa metsässä asuvien päiväpetolintujen ääniä. Miksi se niitä matkii? Ilmeisesti vain huvikseen. Mikä muu tarkoitus voi olla kuukkelilla, joka kiljuu kotkanpoikasen ruuankerjuuääntä pitkin päivää? Entä kana- tai varpushaukan soidinäänillä? Välittömässä läheisyydessä petolinnut eivät tilanteissa ole, ei ole kyse mitenkään varoituksista.
Kerran Kittilässä kuukkeli haki minut ennestään tuntemattomalle kotkanpesälle kilometrin päästä, kotkanpoikasen äänellä koko ajan kerjäten. Pesässä kökötti iso poikanen hiljaisena. Kyse ei ollut poikkeuksellisesta ilmiöstä, sittemmin olen kuullut kuukkelin matkivan kotkanpoikasta useammassa pesävaarassa.

Närhen matkiessa haukkoja saa olla tarkkana, ettei mene lankaan. Kuukkelin osalta tätä vaaraa ei ole, ääni on aina hennompi, hiljaisempi ja tulee läheltä, jolloin sen lähde heti paljastuu.

Varashälytin

Kittilän Aakenuksen Pyhäjärven parkkipaikalla oli lokakuussa 2009 jonkun auton varashälytin mennyt päälle. Kova yhtämittainen ääni  kantoi kauas. Auton ympärillä pyöri levoton kuukkeliparvi, kuin hädissään. Sittemmin olen huomannut minkä tahansa korkean äänen kutsuvan kuukkeleita paikalle.

Tutkimuksen alussa käytin atrappia. Kutsu- ja yhteysääniä soittamalla sain kuukkelit vastaamaan. Pian huomasin, että viheltelemällä sai saman tuloksen. Lopuksi olen päätynyt siihen, että on aivan sama mitä viheltelee, kunhan ääni on kovaa ja korkeaa.
Kunpa oppisin jonain päivänä ujeltamaan kuin varashälytin!

Muista viheltää!

Viheltelyyn reagoi herkimmin koiras. Usein se tulee yksin katsomaan äänilähdettä. Ruokaa saatuaan se kutsuu muut syömään. Jos koko seurue tulee paikalle kerralla, menee siihen yleensä enemmän aikaa, linnut saattavat ilmaantua vasta 5-10 minuutin kuluttua. Pian kuukkeli oppii, että vihellys tarkoittaa ruokaa. Silloin ne tulevat aina heti paikalle, jos ovat kuuloetäisyydellä.

Kuukkeli ilmeisesti oppii erottamaan ihmiset vihellystyylistä. Kesängin Keitaalla olen joskus seurannut turistien viheltelyä. Kuukkelit tulevat paikalle lähipuihin tarkkailemaan ja uskaltautuvat vasta sitten syömään kädestä. Kun itse vihellän, näkyy suon yli ensin kohti tuleva suureneva piste, sitten kuukkeli P73 (naaras, syntynyt v.2006) laskeutuu suoraan kämmenelle.