Kuukkelikoiras on naarasta kookkaampi. Muita ulkoisia eroja ei ole, joten jaottelu sukupuolten välillä joudutaan perustamaan mittauksiin. Kokoero on usein niin pieni, ettei sitä silmämäärin näe. Mittaamallakaan ei läheskään aina jakoa pysty tekemään.
Kuukkelikoiras painaa yleensä 84-95 grammaa, naaras tavallisesti 74-84 grammaa. Koiraan ns. siipimitta on 141-148 millimetriä, naaraan siipi on 136-144 millimetriä.
Tiede ei ole vielä keksinyt, mihin näitä lukemia tarvitaan, mutta sitä odotellessa kannattaa kaikki kuukkelit mitata, sanovat tutkijat.
1173 mitattua kuukkelia
Virheiden vähentämiseksi otin laskelmiin mukaan kuukkelit vasta vuodesta 2009 lähtien. Kolmen vuoden harjoittelu sitä ennen takaa mittausmenetelmien vakiintumisen aina samanlaiseksi.
Punnituksiin olen käyttänyt Pesolan 100 g:n jousivaakaa, mikä on vaihdettu välillä uuteen, ettei jousi löysty. Millimetrimitta on pysynyt samana.
Vuosina 2009-2014 on vastaan tullut tasan sata kuukkelia, joiden sukupuolta en ole pystynyt mittauksilla toteamaan riittävän luotettavasti. Yleensä kyse on ollut alle vuoden ikäisistä linnuista, joilla nähdään suurta ristiriitaa painon ja siipimitan välillä. Toisen vaikean ryhmän muodostavat keskikoiset kuukkelit (esim. paino 84 g ja siipimitta 143 mm), ne jäävät usein luokittelematta. Niinpä tähän tarkasteluun hyväksyin 1073 kuukkelia, 493 koirasta ja 580 naarasta.
Siipimitta
Siipimitalla tarkoitetaan linnun siiven pisimmän käsisulan mittaa "kyynärtaipeesta" sulan kärkeen. Yleensä mitatuksi tulee 3. tai 4. käsisulka. Kuukkelilla kyseinen linja on suora eikä sulka alustaa vasten painettuna anna juuri isompaa lukemaa, joten mitatuksi tulee aina ns. maksimimitta.
Painot on otettu 1 g tarkkuudella.
Kahdesti siipimittaa ei ole voinut mitata. Kesänkitunturin Tahkokurun laavulla 3.4.2011 tavoitin vanhan kuukkelinaaraan, jolla siipien kärjistä puuttui palat. Sen lukurengasta RU3 ei ole tiettävästi sittemmin nähty.
Muonion Tiuraselässä 27.9.2013 nuorella (1kv) kuukkelilla oli samaan tapaan molemmat siivet poikki, noin 3 cm puuttui kärjistä. Lintu pystyi auttavasti lentämään. Toivottavasti tuo ilmeinen naaraskuukkeli ZH9 vielä joskus nähdään uusine siipineen. Mysteeriksi jäi, millaisen tapaturman nämä linnut olivat kohdanneet.
Koiraan koko
Koiraiksi luokittelemani kuukkelit painoivat keskimäärin 88.85 grammaa (n=493). Siipimitta oli 144.48 millimetriä (n=493). Eniten oli 90 g painavia yksilöitä (n=70) ja siipimitta oli yleisimmin 145 mm (n=110). Koiraan painon alarajaksi tekstin alussa ilmoittamani tasan 84 g saavutti 33 yksilöä, mikä riittää rajan vetämiseen juuri tähän. Sen alle jäi vain kuusi 82 grammaa painanutta ja yhdeksän 83 grammaista, silti koiraiksi luokiteltua lintua.
Painavin koiras oli 98 g. Seuraavina 97 grammaisia viisi ja 96 grammaisia vain neljä. Näin ollen painon normaali yläraja asettuu 95 grammaan, joita löytyi 10 yksilöä.
Siipimitaltaan 141 mm ja 148 mm oli kumpiakin 18 koiraskuukkelia muodostaen selvät ala- ja ylärajat. Rajoihin eivät mahtuneet 14 ääripäiden lintua:140 mm (n=7) ja 149 mm (n=7).
Naaraan koko
Naaras painoi keskimäärin 80.19 grammaa (n=580). Siipimitta oli 140.05 millimetriä (n=580). Useimmin paino oli 79 g (n=103) ja toistuvin siipimitta oli 140 mm. (n=145).
Tasan määritellylle alarajalle 74 g ylsi 13 naaraskuukkelia, sen alle 71 grammaisia neljä ja 72 grammaisia kolme.
Painavin naaraaksi arveltu oli 89 g. Melko vähän lintuja löytyi painoluokkiin 88-87-86-85 grammaa, yksilöitä vastaavasti 7-8-13-11. Selvä tavallisen naaraskuukkelin painon yläraja asettui 84 grammaan (n=50).
Siipimitaltaan 136 mm ja 144 mm oli kumpiakin 15 naaraskuukkelia, selvät raja-arvot siinä. Poikkeusyksilöitä edustavat kolme 133 mm:n siipimittaa, neljä 135 mm:n lukemaa sekä ylärajan ohi neljä 145 mm:n siipimittaista naarasta.
Kahvikeitaan kääpiö
Poikkeava luonnonoikku tarvitaan vahvistamaan normaalit raamit. Ylläksen Kahvikeitaalla 18.4.2009 rengastamani kuukkeli (A61) oli silminnähden minikokoa, painoi vain 68 g, vaikka muuten se oli vantterassa kunnossa. Linnun vartalo oli lyhyt, siipimitta sentään oli 135 mm. Kyseessä oli kevään 2008 poikanen. Sen muoto oli niin poikkeava, ettei sukupuolta kannattanut arvuutella. Kääpiötä ei ole sen koommin nähty.
Geenit määräävät kuukkelienkin kokoa. Samoissa ryhmissä tapaa helposti useampia joko tavallista pienempiä tai suurempia sukupuolensa edustajia. Yllämainitut naaraan normikoot alittaneet yksilöt olen mitannut myös Kahvikeitaalla tai sitten Muonion puolella Tiuraselässä. Muualla liian pieniä kuukkeleita ei lennä. Tietääkseni.
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
torstai 12. helmikuuta 2015
Kuukkelien renkaat
Lintujen rengastus on osa Helsingin Yliopiston Eläinmuseon tutkimustoimintaa. Rengastustoimisto huolehtii renkaiden jakelusta rengastajille ja kertyvän tiedon käsittelystä. Lintujen merkintä on alkanut yli 100 vuotta sitten, v.1913. Aktiivisia rengastusluvan haltijoita on nykyään noin 600. Lapin suojelualueilla rengastukseen tarvitaan lisäksi erillinen lupa Metsähallitukselta.
Kuukkelien rengastus Suomessa
Vuoden 2015 alussa koko maassa on rengastettu 6125 kuukkelia. Ensimmäinen kuukkeli on kihlattu vasta niinkin myöhään kuin v.1954. Mittavaa toiminta on nykyään kolmella alueella: Kuusamo, Suupohja ja Ylläs. Samoissa paikoissa on myös historiallisesti eniten merkitty kuukkeleita. Suomen kunnista Kuusamossa on ennätysmäärä rengastuksia (1221).
Kolme rengastajaa on urakoinut yhteensä 55% kaikista Suomen kuukkelirengastuksista:
Aikuisrengastuksia neljänneksi eniten on kertynyt Kuusamon tutkimusperinteiden jatkajalle, Pia Rännäselle : 411 , joista lukurenkailla merkittyjä on 57. Materolla ei ollut vielä värillisiä renkaita käytössään (tutkimusvuosina 1989-2007). Kolmanneksi eniten kuukkeleita lukurenkaisiin on laittanut Suupohjan rengastusten jatkaja Ismo Nousiainen, 111 lintua.
Metallirenkaat
Ylläksen kuukkeleilla on Eläinmuseon alumiininen metallirengas vasemmassa nilkassaan. Sen juokseva numero on niin pienikokoinen, että lukeminen onnistuu vain linnun ollessa kädessä. Numerosarjan alussa on tunnus A, mikä kertoo renkaan koon. Tutkimuksen alussa laitoin 150 kuukkelille B-koon renkaat, ne olivat turhan väljiä, A on sopivampi koko.
Pelkillä metallirenkailla merkityistä paikkalinnuista kertyy niukasti tietoja. Kuolleina kuukkeleita ei juuri löydy (kaksi lintua 1400:sta Ylläksellä). Alumiinirenkaita tapaa lähinnä vain samalla alueella kuin missä merkkaus on tehty. Käytännössä rengastaja joutuisi itse ottamaan kuukkelit kiinni vuosittain samalta paikalta, jos mielii niistä kontrolleja saada. Muuten havainnot jäävät lähes nollaan.
Lukurenkaat
Lukurengastuksen Suomessa aloitti Risto Juvaste lokeilla v. 1993. Renkaissa on kirjain-numeroyhdistelmä aina samalla väripohjalla. Osalle lintulajeja on käytössä värirenkaita, niiden lukeminen vaatii värien järjestyksen tarkkaa kirjaamista, usein molemmista jaloista. Kotkille ja muuttohaukoille laitetaan luku- ja värirenkaiden yhdistelmää, jossa kirjain-numerotunnus on yksilöllinen ja renkaan väri kertoo rengastusvuoden.
Risto Juvaste valmistaa itse Suomen (ja maailmalle myös) muoviset lukurenkaat. Niiden laatu on huippuluokkaa: yhtään renkaan irtoamista en ole tavannut ja numeroiden luettavuus ei ole yhdeksän vuoden seurannassa muuttunut.
Lukurengastuksen ansiosta kuukkelien kontrollit ovat nopeasti kymmenkertaistuneet noussen tuhansiin tapaamisiin. Rengas on helppo kiikaroida tai valokuvata 5-10 metrin etäisyydeltä. Kesyltä yksilöltä tunnukset näkyvät parin metrin päästä ilman optiikkaa.
Ylläksellä keltainen rengas on pääsääntöisesti linnun oikeassa nilkassa.
P-sarja
Kuukkelien lukurengastus Suomessa alkoi v.2006 Ylläksellä. Ensimmäiset renkaat Risto Juvaste kaiversi P-tunnuksella (P niin kuin Pekka). Rengas P01 on laitettu Äkäslompolon Niliojalla, P99 omalla mökilläni Ylläsjärvellä.
Riston tekemä värivalinta on loistava: parempaa ei voi helppolukuisuuden kannalta olla kuin musta tunnus keltaisella pohjalla!
Viime vuodesta lähtien käytössä on ollut koodeja, joissa kahden kirjaimen välistä löytyy yksi numero, esim. A2N.
Aivan ensimmäisille kuukkeleilleni ei vielä ollut lukurenkaita, mutta olen lisännyt sen niille uuden tapaamisen myötä. Kyse on tällaisesta linnusta, jos lukurengas onkin vasemmassa jalassa.
Jo varhain Suupohjan kuukkelitutkimuksessa B.-G. Lillandt on käyttänyt itse hankkimiaan väriliuskarenkaita kuukkelien tunnistusta helpottamaan. Ongelmana niissä on ollut värien irtoaminen, mikä osittaisenakin johtaa tulkinnan vaikeuteen. Näiden värirenkaiden tietoja ei ole Eläinmuseon Rengastustoimiston käytössä, mikä haittaa nykyisin kontrollien saamista. Tosin noista linnuista viimeiset ovat pian tulossa elinkaarensa päähän.
Lukurenkaiden kiinnitys
Pieni rullalle kierretty muovirengas halkeaa, jos sitä yrittää sellaisenaan avata. Renkaan saa kuumalla vedellä joustavaksi parin sekunnin ajaksi, jolloin sen ehtii sujauttaa linnun jalkaan. Rulla painetaan kiinni ja sauma liimataan erikoisliimalla. Kovalla pakkasella liima ei toimi kunnolla, silloin kannattaa rengastusta välttää. Tosin olen kontrolloinut muutamia renkaita, joissa limittäiset muovipinnat saumassa ovat olleet liikkuvia (ilman liimautumista siis), mutta renkaat eivät silti ole auenneet.
Renkaan tunnukset luetaan aina alhaalta ylöspäin, linnun varpaiden puolen kirjain ensin. Sitten näkyy kaksi numeroa tai uusimmissa renkaissa numero ja kirjain. Pari kertaa olen tohkeissani pujottanut renkaan väärinpäin, mutta ongelmaa tulkintaan onneksi juuri niissä tunnuksissa ei syntynyt.
Nyt jaossa olevia tunnuksia toivottavasti joku lukee vielä vuonna 2030. Renkaiden kestävyyttä ei tarvitse epäillä, kunhan joku kuukkeleista jaksaa sinne asti sinnitellä. Ja ihmiset vielä silloin ulkoilla.
Kuukkelien rengastus Suomessa
Vuoden 2015 alussa koko maassa on rengastettu 6125 kuukkelia. Ensimmäinen kuukkeli on kihlattu vasta niinkin myöhään kuin v.1954. Mittavaa toiminta on nykyään kolmella alueella: Kuusamo, Suupohja ja Ylläs. Samoissa paikoissa on myös historiallisesti eniten merkitty kuukkeleita. Suomen kunnista Kuusamossa on ennätysmäärä rengastuksia (1221).
Kolme rengastajaa on urakoinut yhteensä 55% kaikista Suomen kuukkelirengastuksista:
- Pekka Peltoniemi 1417 (Ylläs)
- Bo-Göran Lillandt 1300 (Suupohja, Kuusamo)
- Jukka Matero 680 (Kuusamo, Liperi)
Aikuisrengastuksia neljänneksi eniten on kertynyt Kuusamon tutkimusperinteiden jatkajalle, Pia Rännäselle : 411 , joista lukurenkailla merkittyjä on 57. Materolla ei ollut vielä värillisiä renkaita käytössään (tutkimusvuosina 1989-2007). Kolmanneksi eniten kuukkeleita lukurenkaisiin on laittanut Suupohjan rengastusten jatkaja Ismo Nousiainen, 111 lintua.
Metallirenkaat
Ylläksen kuukkeleilla on Eläinmuseon alumiininen metallirengas vasemmassa nilkassaan. Sen juokseva numero on niin pienikokoinen, että lukeminen onnistuu vain linnun ollessa kädessä. Numerosarjan alussa on tunnus A, mikä kertoo renkaan koon. Tutkimuksen alussa laitoin 150 kuukkelille B-koon renkaat, ne olivat turhan väljiä, A on sopivampi koko.
Pelkillä metallirenkailla merkityistä paikkalinnuista kertyy niukasti tietoja. Kuolleina kuukkeleita ei juuri löydy (kaksi lintua 1400:sta Ylläksellä). Alumiinirenkaita tapaa lähinnä vain samalla alueella kuin missä merkkaus on tehty. Käytännössä rengastaja joutuisi itse ottamaan kuukkelit kiinni vuosittain samalta paikalta, jos mielii niistä kontrolleja saada. Muuten havainnot jäävät lähes nollaan.
Lukurenkaat
Lukurengastuksen Suomessa aloitti Risto Juvaste lokeilla v. 1993. Renkaissa on kirjain-numeroyhdistelmä aina samalla väripohjalla. Osalle lintulajeja on käytössä värirenkaita, niiden lukeminen vaatii värien järjestyksen tarkkaa kirjaamista, usein molemmista jaloista. Kotkille ja muuttohaukoille laitetaan luku- ja värirenkaiden yhdistelmää, jossa kirjain-numerotunnus on yksilöllinen ja renkaan väri kertoo rengastusvuoden.
Risto Juvaste valmistaa itse Suomen (ja maailmalle myös) muoviset lukurenkaat. Niiden laatu on huippuluokkaa: yhtään renkaan irtoamista en ole tavannut ja numeroiden luettavuus ei ole yhdeksän vuoden seurannassa muuttunut.
Lukurengastuksen ansiosta kuukkelien kontrollit ovat nopeasti kymmenkertaistuneet noussen tuhansiin tapaamisiin. Rengas on helppo kiikaroida tai valokuvata 5-10 metrin etäisyydeltä. Kesyltä yksilöltä tunnukset näkyvät parin metrin päästä ilman optiikkaa.
Ylläksellä keltainen rengas on pääsääntöisesti linnun oikeassa nilkassa.
P-sarja
Kuukkelien lukurengastus Suomessa alkoi v.2006 Ylläksellä. Ensimmäiset renkaat Risto Juvaste kaiversi P-tunnuksella (P niin kuin Pekka). Rengas P01 on laitettu Äkäslompolon Niliojalla, P99 omalla mökilläni Ylläsjärvellä.
Riston tekemä värivalinta on loistava: parempaa ei voi helppolukuisuuden kannalta olla kuin musta tunnus keltaisella pohjalla!
Viime vuodesta lähtien käytössä on ollut koodeja, joissa kahden kirjaimen välistä löytyy yksi numero, esim. A2N.
 |
| Juvasteen renkaita lähdössä jakeluun syksyä 2014 varten |
Jo varhain Suupohjan kuukkelitutkimuksessa B.-G. Lillandt on käyttänyt itse hankkimiaan väriliuskarenkaita kuukkelien tunnistusta helpottamaan. Ongelmana niissä on ollut värien irtoaminen, mikä osittaisenakin johtaa tulkinnan vaikeuteen. Näiden värirenkaiden tietoja ei ole Eläinmuseon Rengastustoimiston käytössä, mikä haittaa nykyisin kontrollien saamista. Tosin noista linnuista viimeiset ovat pian tulossa elinkaarensa päähän.
Lukurenkaiden kiinnitys
Pieni rullalle kierretty muovirengas halkeaa, jos sitä yrittää sellaisenaan avata. Renkaan saa kuumalla vedellä joustavaksi parin sekunnin ajaksi, jolloin sen ehtii sujauttaa linnun jalkaan. Rulla painetaan kiinni ja sauma liimataan erikoisliimalla. Kovalla pakkasella liima ei toimi kunnolla, silloin kannattaa rengastusta välttää. Tosin olen kontrolloinut muutamia renkaita, joissa limittäiset muovipinnat saumassa ovat olleet liikkuvia (ilman liimautumista siis), mutta renkaat eivät silti ole auenneet.
Renkaan tunnukset luetaan aina alhaalta ylöspäin, linnun varpaiden puolen kirjain ensin. Sitten näkyy kaksi numeroa tai uusimmissa renkaissa numero ja kirjain. Pari kertaa olen tohkeissani pujottanut renkaan väärinpäin, mutta ongelmaa tulkintaan onneksi juuri niissä tunnuksissa ei syntynyt.
Nyt jaossa olevia tunnuksia toivottavasti joku lukee vielä vuonna 2030. Renkaiden kestävyyttä ei tarvitse epäillä, kunhan joku kuukkeleista jaksaa sinne asti sinnitellä. Ja ihmiset vielä silloin ulkoilla.
torstai 5. helmikuuta 2015
Kuukkeliryhmien kokoonpano
Tätä aihetta tarkastellessa pitää nostaa esiin mainio tieteellinen tutkimus vuodelta 2003, toistaiseksi ainoa riittävällä kuukkelimäärällä tehty analyysi ryhmien koosta vertailujani varten. Kyseessä on Bo-Göran Lillandtin Suupohjan kuukkelitutkimuksiin perustuva julkaisu Lundin yliopistosta:
FAMILY STRUCTURE IN THE SIBERIAN JAY AS REVEALED BY MICROSATELLITE ANALYSES (B-G. Lillandt, S. Bensch, T. von Schantz).
Vaikuttavat tulokset Lillandtin tutkimuksessa syntyivät järjestelmällisellä dna-näytteiden keruulla vuosina 1974-2000 Suupohjassa. Ylläksen kuukkeleista ehdin kerätä näytteet vertailevaan tutkimukseen 105:stä linnusta, mutta sitten tutkimusrahat loppuivat ja projekti lopahti siihen. Nuo näytteet toki saatiin analysoitua.
Adoptio-ilmiö
Virkistetäänpä kaikkien muistia Lillandtin tutkimuksen keskeisimmistä tuloksista: Tutkittuja perhekuntia, joissa oli mukana emojen lisäksi muita yksilöitä, oli kaikkiaan 301. Kukin ryhmä laskettiin mukaan vain kerran vuodessa. Ydinperheitä näistä oli 74%, tarkoittaen sitä, että poikaset olivat vanhempiensa jälkeläisiä. Peräti 26% ryhmistä sisälsi poikasia, jotka eivät olleet jälkeläisiä. Näistä 70% ei edes ollut sukua kummallekaan vanhoista linnuista. Adoptoiduista 82 poikasesta 91% sijoittui pariskunnille, joilla ei ollut kyseisenä vuonna lainkaan muita poikasia.
Pääsin seuraamaan mökilläni kesällä 2014 adoptio-prosessia läheltä. Juhannuksena UJ1 ja UJ7 toivat kolme poikasta katsastamaan ruokintapaikkaa. Yhtä niistä emot ajoivat toistuvasti pois, sitä ei päästetty syömään. Sinnikkäästi poikanen (A7C) roikkui päivästä toiseen mukana. Heinäkuun alussa paikalla kävi vanha pariskunta (RV4 ja XH1), jolla ei ollut jälkikasvua. A7C kävi syömässä ensin yksin, kunnes se kohtasi tämän pariskunnan. Se hyväksyttiin mukaan ja on ryhmässä edelleen helmikuussa 2015.
Ryhmän koko
Ylläksen kuukkelitutkimuksessa laskin 850 kuukkeliryhmän koot vuosilta 2006-2015. Mukana ovat myös 1 tai 2 yksilön dokumentoinnit. Kukin ryhmä on tässäkin laskettu vain kerran vuodessa Lillandtin tapaan. Suupohjan tutkimuksessa analysoituja ryhmiä oli kaikkiaan 563.
Tulos: Lapissa kuukkeliryhmässä on yksi lintu enemmän kuin Suupohjassa. Vrt. taulukko.
RYHMÄN KOKO YHT. RYHMIÄ
YKSILÖITÄ 1 2 3 4 5 6
SUUPOHJA 24 238 206 91 4 - 563
YLLÄS 4 202 307 240 68 29 850
Ylläksellä yleisin ryhmäkoko oli kolme kuukkelia (36%), toiseksi eniten tapasin neljän yksilön seurueita (28%). Suupohjassa vastaavat luvut olivat : useimmiten kaksi kuukkelia (42%), toiseksi eniten ryhmissä oli kolme lintua (36%).
Ero kuvastanee kuukkelikannan elinvoimaisuutta Ylläksen hyväksi.
Omassa aineistossani mahdollinen virhe on liian pienen ryhmäkoon suuntaan: useimmiten en pystynyt erittelemään ryhmiä tai erittely puuttui muistiinpanoista silloin, kun paikalla oli ollut samanaikaisesti 7-15 kuukkelia. Näiden laskuista pois jätettyjen mukana kulki todennäköisemmin isoja kuin pieniä ryhmiä.
Yksi kuukkeli
Kuukkelit elävät ryhmissä. Yksin ei voi perustaa ryhmää. Yksittäisiä kuukkeleita ei siis ole. Tämä kehäpäätelmä sattuu pitämään melko hyvin yhtä myös todellisuuden kanssa. Tiheän kannan alueella kuukkeli löytää seuransa helposti.
Usein näkee yksinäisen linnun ylittämässä tietä tai polkua. Kyseessä on tavallisesti muista mielellään vähän erillään liikkuva koiras, muu seurue löytyy viimeistään 500 m:n päästä, jos ehdit ja jaksat juosta metsässä etenevän linnun perässä.
Ruokintapaikoilla liikkuu toisinaan yksinäisiä saman vuoden poikasia. Ne ovat jättäytyneet tai jätetty paikalle muiden jatkettua matkaa. Seuraavan kerran ryhmän palatessa syömään nuori liittyy taas mukaan, se voi tapahtua tunnin kuluttua tai vasta seuraavana päivänä.
Hetkellisesti yksittäisiä kuukkeleita täytyy olla muulloinkin, vaikka harvoin niitä näkee. Esim. puolison kuoltua lintu joutuu etsimään uutta paria ja usein elinaluettakin. Keväällä parittomat nuoret linnut ovat samalla asialla. Hylätyt poikaset ennen adoptiota ovat vaihtelevan ajan yksin.
Kaksi kuukkelia
Kuukkeliparin koostumus on tavallisimmin vanha koiras ja naaras. Esim. Lillandtin aineistossa näin oli 200 tapausta 238:sta. Kahden kuukkelin ryhmiä Ylläksen tutkimuksessa oli 202, noin joka neljäs (24%), kun Suupohjassa niitä oli lähes puolet tutkituista (42%).
Aina ei ole kyse vanhasta heteroparista. Muutamissa pariskunnissa lintujen yhtenevä koko viittaa samaan sukupuoleen, mikä Suupohjan aineistossa on kuudessa tapauksessa dna:lla varmistettu.
Vähän yleisemmin jälkeläisten puuttuminen ryhmästä johtuu toisen emolinnun nuoruudesta. Toinen lintu on tällöin alle vuoden ikäinen. Ylläksellä osa tutkimuksesta ajoittuu kevättalveen, jolloin on jo muodostunut nuorten lintujen pareja. Myöhään keväällä tavattu vanha pari on jo ehtinyt karistaa jälkikasvunsa pois kintereiltä valmistautuessaan uuteen pesintään. Liikkeellä voi olla myös yksi emolintu poikasensa kanssa, silloin toinen vanhempi lienee kuollut. Useimmiten syy jälkikasvun puuttumiseen jää kuitenkin epäselväksi.
Kolme kuukkelia
Kolme on Lapin kuukkelien yleisin ryhmäkoko, Suupohjassa toiseksi yleisin, molemmissa 36%:n osuudella kaikista seurueista. Kokoonpanona on vanha koiras+naaras yhden poikasen kera, oma tai adoptoitu. Noin joka kymmenes kolmen ryhmä on muodostunut toisin: Kaikki linnut ovat vanhoja, useimmiten mukana on 2-3kv ikäinen oma jälkeläinen tai adoptoitu. Taas voi vanha lintu olla kuollut, jolloin yksi emo kuljettaa mukanaan kahta poikasta.
Neljä kuukkelia
Ylläksellä tapaa todennäköisemmin kuukkeli-kvartetin kuin kaksi lintua, 28% vs. 24% kaikista ryhmistä. Suupohjassa neljää kuukkelia on tavattu harvemmin, vain 16% seurueista.
Yleinen kokoonpano on jälleen vanha pari, nyt kaksine poikasineen (omia, adoptoituja tai molempia). Parilla voi olla mukana kaksi poikasta eri vuosilta, jolloin vanhoja lintuja on kolme. Yhtä usein kaikki linnut ovat vanhoja, mukana on jälkeläisiä edellisiltä vuosilta. Keväisillä ruokinnoilla näkee hetken, miten kolmen ryhmään tulee neljäs hyväksytty jäsen, nuori lintu on pariutunut.
Viisi kuukkelia
Kuukkeliparilla ei ole kolmea poikasta mukanaan. Johtopäätös on syntynyt näiden kahden tutkimuksen aineistosta, jossa tarkasteltuja kuukkeliryhmiä on yhteensä 1413, niistä viiden ryhmiä on 72. Suupohjassa tosin viiden ryhmä on harvinaisuus, vain neljä tapaamiskertaa. Ylläksen tutkimuksessa viiden linnun seurueita on 68.
Pesänsä jättänyt kuukkelipoikue supistuu enintään kahteen poikaseen kesä-heinäkuun aikana. Yli jääneet adoptoidaan muille pareille, kuten edellä on kerrottu.
Olen toki rengastanut viiden kuukkelin ryhmästä kolme saman vuoden poikasta puolenkymmentä kertaa, mutta aina yksi poikasista on ollut "hylkiö". Sitä ajetaan pois ruokintapaikalta, se livahtaa salaa syömään ja rengastettavaksi vasta, kun muut ovat poistumassa.
Viiden ryhmässä on yleisimmin vain yksi nuori lintu ja neljä vanhaa. Toiseksi yleisimmin vanhoja on kolme ja nuoria kaksi. Vanhat linnut ovat sukulaisia alenevassa polvessa.
Kuusi kuukkelia
Lapissa voi tavata sopuisan kuuden kuukkelin ryhmän eikä se edes ole aivan harvinaista, omassa aineistossani on 29 tapaamiskertaa. Yleisin kokoonpano on neljä vanhaa lintua, kaksi nuorta. Linnut ovat jälleen lähisukulaisia. Kolmea poikasta ei näihinkään ryhmiin ole sattunut.
Kuukkelikertymät
Lapissa keväisellä ruokintapaikalla voi päivän aikana lukea jopa 15-20 kuukkelin renkaat. Ne kerääntyvät eri ilmansuunnista reviireiltään, kaukaisimmat jopa 3 km päästä. Silloin voi nähdä vaikkapa 10 kuukkelia ylittämässä peräkkäin tietä tai muuta aukeaa. Ne eivät ole ryhmä, niillä on vain muuten sama kulkusuunta, päämääränä usein juuri ruokintapaikka tai haaska. Ryhmät erottuvat sitten, kun taistelu ruuasta alkaa, kilpailijat yritetään ajaa pois.
Usein 7-15 linnun ollessa yht'aikaa koolla, ryhmiä ei voi määritellä tarkasti. Toisinaan seurueet saapuvat tai poistuvat paikalta eri aikaan, jolloin erittely onnistuu. Tavallisimmin seitsemän kuukkelia muodostuu kahdesta ryhmästä, joiden koot ovat kolme ja neljä.
Suupohjassa B.-G.Lillandt ei ole koskaan tavannut kuukkelien kerääntymistä (tiedonanto s-postilla v.2008).
FAMILY STRUCTURE IN THE SIBERIAN JAY AS REVEALED BY MICROSATELLITE ANALYSES (B-G. Lillandt, S. Bensch, T. von Schantz).
Vaikuttavat tulokset Lillandtin tutkimuksessa syntyivät järjestelmällisellä dna-näytteiden keruulla vuosina 1974-2000 Suupohjassa. Ylläksen kuukkeleista ehdin kerätä näytteet vertailevaan tutkimukseen 105:stä linnusta, mutta sitten tutkimusrahat loppuivat ja projekti lopahti siihen. Nuo näytteet toki saatiin analysoitua.
Adoptio-ilmiö
Virkistetäänpä kaikkien muistia Lillandtin tutkimuksen keskeisimmistä tuloksista: Tutkittuja perhekuntia, joissa oli mukana emojen lisäksi muita yksilöitä, oli kaikkiaan 301. Kukin ryhmä laskettiin mukaan vain kerran vuodessa. Ydinperheitä näistä oli 74%, tarkoittaen sitä, että poikaset olivat vanhempiensa jälkeläisiä. Peräti 26% ryhmistä sisälsi poikasia, jotka eivät olleet jälkeläisiä. Näistä 70% ei edes ollut sukua kummallekaan vanhoista linnuista. Adoptoiduista 82 poikasesta 91% sijoittui pariskunnille, joilla ei ollut kyseisenä vuonna lainkaan muita poikasia.
Pääsin seuraamaan mökilläni kesällä 2014 adoptio-prosessia läheltä. Juhannuksena UJ1 ja UJ7 toivat kolme poikasta katsastamaan ruokintapaikkaa. Yhtä niistä emot ajoivat toistuvasti pois, sitä ei päästetty syömään. Sinnikkäästi poikanen (A7C) roikkui päivästä toiseen mukana. Heinäkuun alussa paikalla kävi vanha pariskunta (RV4 ja XH1), jolla ei ollut jälkikasvua. A7C kävi syömässä ensin yksin, kunnes se kohtasi tämän pariskunnan. Se hyväksyttiin mukaan ja on ryhmässä edelleen helmikuussa 2015.
Ryhmän koko
Ylläksen kuukkelitutkimuksessa laskin 850 kuukkeliryhmän koot vuosilta 2006-2015. Mukana ovat myös 1 tai 2 yksilön dokumentoinnit. Kukin ryhmä on tässäkin laskettu vain kerran vuodessa Lillandtin tapaan. Suupohjan tutkimuksessa analysoituja ryhmiä oli kaikkiaan 563.
Tulos: Lapissa kuukkeliryhmässä on yksi lintu enemmän kuin Suupohjassa. Vrt. taulukko.
RYHMÄN KOKO YHT. RYHMIÄ
YKSILÖITÄ 1 2 3 4 5 6
SUUPOHJA 24 238 206 91 4 - 563
YLLÄS 4 202 307 240 68 29 850
Ylläksellä yleisin ryhmäkoko oli kolme kuukkelia (36%), toiseksi eniten tapasin neljän yksilön seurueita (28%). Suupohjassa vastaavat luvut olivat : useimmiten kaksi kuukkelia (42%), toiseksi eniten ryhmissä oli kolme lintua (36%).
Ero kuvastanee kuukkelikannan elinvoimaisuutta Ylläksen hyväksi.
Omassa aineistossani mahdollinen virhe on liian pienen ryhmäkoon suuntaan: useimmiten en pystynyt erittelemään ryhmiä tai erittely puuttui muistiinpanoista silloin, kun paikalla oli ollut samanaikaisesti 7-15 kuukkelia. Näiden laskuista pois jätettyjen mukana kulki todennäköisemmin isoja kuin pieniä ryhmiä.
Yksi kuukkeli
Kuukkelit elävät ryhmissä. Yksin ei voi perustaa ryhmää. Yksittäisiä kuukkeleita ei siis ole. Tämä kehäpäätelmä sattuu pitämään melko hyvin yhtä myös todellisuuden kanssa. Tiheän kannan alueella kuukkeli löytää seuransa helposti.
Usein näkee yksinäisen linnun ylittämässä tietä tai polkua. Kyseessä on tavallisesti muista mielellään vähän erillään liikkuva koiras, muu seurue löytyy viimeistään 500 m:n päästä, jos ehdit ja jaksat juosta metsässä etenevän linnun perässä.
Ruokintapaikoilla liikkuu toisinaan yksinäisiä saman vuoden poikasia. Ne ovat jättäytyneet tai jätetty paikalle muiden jatkettua matkaa. Seuraavan kerran ryhmän palatessa syömään nuori liittyy taas mukaan, se voi tapahtua tunnin kuluttua tai vasta seuraavana päivänä.
Hetkellisesti yksittäisiä kuukkeleita täytyy olla muulloinkin, vaikka harvoin niitä näkee. Esim. puolison kuoltua lintu joutuu etsimään uutta paria ja usein elinaluettakin. Keväällä parittomat nuoret linnut ovat samalla asialla. Hylätyt poikaset ennen adoptiota ovat vaihtelevan ajan yksin.
Kaksi kuukkelia
Kuukkeliparin koostumus on tavallisimmin vanha koiras ja naaras. Esim. Lillandtin aineistossa näin oli 200 tapausta 238:sta. Kahden kuukkelin ryhmiä Ylläksen tutkimuksessa oli 202, noin joka neljäs (24%), kun Suupohjassa niitä oli lähes puolet tutkituista (42%).
Aina ei ole kyse vanhasta heteroparista. Muutamissa pariskunnissa lintujen yhtenevä koko viittaa samaan sukupuoleen, mikä Suupohjan aineistossa on kuudessa tapauksessa dna:lla varmistettu.
Vähän yleisemmin jälkeläisten puuttuminen ryhmästä johtuu toisen emolinnun nuoruudesta. Toinen lintu on tällöin alle vuoden ikäinen. Ylläksellä osa tutkimuksesta ajoittuu kevättalveen, jolloin on jo muodostunut nuorten lintujen pareja. Myöhään keväällä tavattu vanha pari on jo ehtinyt karistaa jälkikasvunsa pois kintereiltä valmistautuessaan uuteen pesintään. Liikkeellä voi olla myös yksi emolintu poikasensa kanssa, silloin toinen vanhempi lienee kuollut. Useimmiten syy jälkikasvun puuttumiseen jää kuitenkin epäselväksi.
Kolme kuukkelia
Kolme on Lapin kuukkelien yleisin ryhmäkoko, Suupohjassa toiseksi yleisin, molemmissa 36%:n osuudella kaikista seurueista. Kokoonpanona on vanha koiras+naaras yhden poikasen kera, oma tai adoptoitu. Noin joka kymmenes kolmen ryhmä on muodostunut toisin: Kaikki linnut ovat vanhoja, useimmiten mukana on 2-3kv ikäinen oma jälkeläinen tai adoptoitu. Taas voi vanha lintu olla kuollut, jolloin yksi emo kuljettaa mukanaan kahta poikasta.
Neljä kuukkelia
Ylläksellä tapaa todennäköisemmin kuukkeli-kvartetin kuin kaksi lintua, 28% vs. 24% kaikista ryhmistä. Suupohjassa neljää kuukkelia on tavattu harvemmin, vain 16% seurueista.
Yleinen kokoonpano on jälleen vanha pari, nyt kaksine poikasineen (omia, adoptoituja tai molempia). Parilla voi olla mukana kaksi poikasta eri vuosilta, jolloin vanhoja lintuja on kolme. Yhtä usein kaikki linnut ovat vanhoja, mukana on jälkeläisiä edellisiltä vuosilta. Keväisillä ruokinnoilla näkee hetken, miten kolmen ryhmään tulee neljäs hyväksytty jäsen, nuori lintu on pariutunut.
Viisi kuukkelia
Kuukkeliparilla ei ole kolmea poikasta mukanaan. Johtopäätös on syntynyt näiden kahden tutkimuksen aineistosta, jossa tarkasteltuja kuukkeliryhmiä on yhteensä 1413, niistä viiden ryhmiä on 72. Suupohjassa tosin viiden ryhmä on harvinaisuus, vain neljä tapaamiskertaa. Ylläksen tutkimuksessa viiden linnun seurueita on 68.
Pesänsä jättänyt kuukkelipoikue supistuu enintään kahteen poikaseen kesä-heinäkuun aikana. Yli jääneet adoptoidaan muille pareille, kuten edellä on kerrottu.
Olen toki rengastanut viiden kuukkelin ryhmästä kolme saman vuoden poikasta puolenkymmentä kertaa, mutta aina yksi poikasista on ollut "hylkiö". Sitä ajetaan pois ruokintapaikalta, se livahtaa salaa syömään ja rengastettavaksi vasta, kun muut ovat poistumassa.
Viiden ryhmässä on yleisimmin vain yksi nuori lintu ja neljä vanhaa. Toiseksi yleisimmin vanhoja on kolme ja nuoria kaksi. Vanhat linnut ovat sukulaisia alenevassa polvessa.
Kuusi kuukkelia
Lapissa voi tavata sopuisan kuuden kuukkelin ryhmän eikä se edes ole aivan harvinaista, omassa aineistossani on 29 tapaamiskertaa. Yleisin kokoonpano on neljä vanhaa lintua, kaksi nuorta. Linnut ovat jälleen lähisukulaisia. Kolmea poikasta ei näihinkään ryhmiin ole sattunut.
Kuukkelikertymät
Lapissa keväisellä ruokintapaikalla voi päivän aikana lukea jopa 15-20 kuukkelin renkaat. Ne kerääntyvät eri ilmansuunnista reviireiltään, kaukaisimmat jopa 3 km päästä. Silloin voi nähdä vaikkapa 10 kuukkelia ylittämässä peräkkäin tietä tai muuta aukeaa. Ne eivät ole ryhmä, niillä on vain muuten sama kulkusuunta, päämääränä usein juuri ruokintapaikka tai haaska. Ryhmät erottuvat sitten, kun taistelu ruuasta alkaa, kilpailijat yritetään ajaa pois.
Usein 7-15 linnun ollessa yht'aikaa koolla, ryhmiä ei voi määritellä tarkasti. Toisinaan seurueet saapuvat tai poistuvat paikalta eri aikaan, jolloin erittely onnistuu. Tavallisimmin seitsemän kuukkelia muodostuu kahdesta ryhmästä, joiden koot ovat kolme ja neljä.
Suupohjassa B.-G.Lillandt ei ole koskaan tavannut kuukkelien kerääntymistä (tiedonanto s-postilla v.2008).
torstai 29. tammikuuta 2015
Kuukkelien pyynti. Tekniikka ja taktiikka
Tässä tekstissä tarkastelen yksityiskohtia, joilla on merkitystä lähinnä vain lintujen rengastajille. Ehkä joku muukin on kiinnostunut siitä, miten kuukkelit on saatu merkittyä. Satunnaiselle kuukkelirengastajalle ei myöskään ole väliä millä ja miten linnut ottaa kiinni. Tilanne on toinen, kun pyydettävää on paljon ja aikaa on rajoitetusti, silloin kysytään tehokkuutta.
Verkkopyynti
Lintuverkolla pyynnin hylkäsin jo ensimmäisen kevään 2006 kokeilujen jälkeen monestakin syystä. Ensinnäkin verkkojen viritys ja pois keräily vie liiaksi aikaa. Toiseksi pyyntitapa on ristiriidassa lukurengastuksen idean kanssa: sen tavoite on, että lintu pyydystetään vain kerran elämässään, muuten se tunnistetaan etälukuna. Verkko ei valikoi kiinni jääviä yksilöitä, mikä muissa pyyntitavoissa on mahdollista. Pieni riski linnun loukkaantumiseen verkossa on olemassa, muulla tavoin kiinni otettuna sitä vaaraa ei ole.
Pyynti käsin
Kirjaimellisesti pelkin käsin pyydystettyjä yksilöitä on vain kymmenkunta. Kämmenelle syömään jääneen linnun jalkoihin tartutaan kevyellä sormiotteella. Käsin pyydetyiksi luetaan myös haavilla poimitut kuukkelit. Menetelmä toimii näin: Maahan jätetään niin iso makkaranpala, ettei lintu pysty viemään sitä mukanaan, vaan joutuu jäämään nokkimaan. Viiden metrin päästä kiikarilla on helppo lukea renkaiden tunnukset. Kun kaikki merkit on nähty ja kirjattu, alkaa renkaattomien pyynti. Kyykistyen asetetaan metrin vartinen haavi pystyyn makkaran viereen. Vanhat linnut usein uskaltavat syödä verkon vieressä, vaikka ovat kerran jääneet kiinni. Poikaslinnut lennähtävät jopa haavin varrelle istumaan, kunnes hyppäävät syömään. Haavi käännetään nopealla liikkeellä linnun päälle, jos se on renkaaton.
Nuorena (1-2kv) pyydetty kuukkeli ei pahastu rengastuksesta, vaan on heti valmis tulemaan haavin alle uudestaan syömään. Pidin pitkään lyömättömänä ennätyksenä Hangaskurun laavulla syksyllä 2008 rengastamaani lintua: se tuli takaisin syömään kädestä 20 minuutin kuluttua vapautuksesta. Paremmaksi laittoi kuitenkin kuukkeli A2N (kevään 2014 poikanen) Tunturijärven laavulla 17.1.2015. Se söi haavin katveessa vain 10 minuutin kuluttua!
Vanhana rengastettu kuukkeli närkästyy enemmän. Se komentaa joukkonsa pois paikalta usein ainakin kahden tunnin ajaksi. Myöhemmin seuraavina vuosinakin se suhtautuu vähän epäillen pyydykseen, haaviin tai katiskaan.
Katiska
Katiska on toinen nopea tapa pyytää kuukkelit rengastusta varten. Sen nielua on muutettu siten, että alareunassa on vain yksi holvimainen sisäänmenoaukko, josta lintu mahtuu kävelemään. Kuukkeli ei löydä tietä takaisin. Aukon suulle laitetaan ruokaa maahan, syödessään lintu näkee käytävän päässä keskellä katiskaa olevan lisää ruokaa.
Jälleen liikennettä pystyy valvomaan: Renkaat ehtii lukea kuukkelien pyöriessä katiskan ympärillä. Jos luettu merkitty lintu pyrkii sisään, voi sille heittää ison makaranpalan, jolloin se pysyy poissa pitkään eikä häiritse renkaattomien pyyntiä. Arempien yksilöiden kohdalla riittää, kun astuu lähemmäksi katiskaa, jolloin väärä yksilö ei uskalla mennä sisään, renkaattoman tullessa väistytään taas kauemmaksi.
Pieni osa kuukkeleista on niin varovaisia, että pyynti onnistuu vain autosta tai muusta piilosta tarkkaillen. Katiskaa ei saa jättää hetkeksikään ilman valvontaa. Lintu saattaa nokkia metallisia verkonsilmiä ulos pyrkiessään, mikä voi vaurioittaa nokan tyveä.
Muutenkin parhaaksi taktiikaksi on muotoutunut tapa poistaa katiskaan mennyt lintu välittömästi. Sen rengastamisen aikana sitten seuraava menee sisään jne. Katiska kyllä pyytäisi useamman linnun kerralla uumeniinsa, mutta ei läheskään aina kaikkia. Vanhat linnut ovat älykkäämpiä löytämään katiskasta aukon pujahtaa sisään, usein nuoret seuraavat mallia. Jos kuitenkin poikaset ovat katiskassa ensin, saattavat vanhat linnut alkaa varovaisiksi. Tyhjä katiska pyytää vanhat yksilöt herkemmin.
Linnun poisto katiskasta kannattaa tehdä silloin, kun muut ovat kätkemässä ruokaa. Usein kuitenkin riittää, kun asettuu itse näköesteeksi, selkä lähipuussa odottavaan kuukkeliin päin.
Taktikointia
Kuten edellä jo kävi ilmi, kannattaa nuoret linnut pyydystää ensin. Kiinni otettu vanha lintu osaa vapauduttuaan viedä seurueensa pois, jolloin poikasia voi jäädä renkaitta. Se ei pysty kommunikoimaan muille paikalla oleville ryhmille, niiden pyynti voi jatkua normaalisti. Noin joka toinen kuukkeli päästää rengastuksen jälkeen lentoon päästessään varoitusäänen, mikä saattaa vaikeuttaa toimintaa. Jos hälytyksen tekee poikaslintu, ei sillä ole suurta merkitystä, siltä puuttuu uskottavuus. Tavakseni on tullut siirtää valmis yksilö sadan metrin päähän, varmuuden vuoksi. Jos vanha kuukkeli pääsee varoittamaan pyyntipaikalla, saa rengastukset siltä päivältä unohtaa. Vapautus 200 metrin päässä auttaa usein, antaa ainakin vähän lisäaikaa.
Nuoruus ja tyhmyys
Rohkean kuukkelinuorukaisen pyynti on helppoa haavilla. Katiskaan saman kesän poikanen voi mennä parin päivän aikana 10 kertaa. Näin kävi kesällä 2014 mökilläni, kun jatkoin katiskapyyntiä myös närhien rengastamiseksi. Vaikeaa oli, sama kuukkeli oli koko ajan katiskassa. Aivan kuin se olisi oppinut, että kiinni jäänti ei haittaa, vapautus tulee pian, syödään ensin. Toisinaan tapaa heikkolahjaisia poikasia, jotka tunninkin ajan pyrkivät katiskaan aukkoa löytämättä.
Kädestä syömään tulevat poikaset oppivat tavan vanhemmilta, käyttäytymisen malli siirtyy seuraaviin sukupolviin. Rohkeus on usein silkkaa tyhmyyttä: kerran helmikuun pakkasilla Kittilän Sumupuljussa viheltelyn kutsumina tuli neljä kuukkelia syömään; emot lensivät varovaisina puihin parinkymmen metrin päähän, toinen poikanen laskeutui suksisauvani päähän kädelle, toinen jäi roikkumaan takin rinnuksiin.
Metsässä etenevän kuukkeliparven saa pysähtymään syömään vain, jos tavoittaa ensin kärjessä kulkevat vanhat linnut. Peräpään nuori lintu ei ymmärrä, että heitetty ruokapala on syötävää. Jos lintu vahingossa ruokaa osaa ottaa mukaansa, se ei osaa löydöstään viestittää muille. Tai sitä ei uskota.
Nuori kuukkeli hahmottaa rengastuksen kuuluvan elämään, se ei kiinnitä renkaisiinsa juuri mitään huomiota. Vanha lintu saattaa tutkia jalkojaan lähipuussa tunninkin ajan, vasta sitten palaa syömään.
Vanhalle kuukkelille jää helposti epäluulo pyyntilaitteisiin, nuorena kiinni otettu ei samaa varovaisuutta opi.
Verkkopyynti
Lintuverkolla pyynnin hylkäsin jo ensimmäisen kevään 2006 kokeilujen jälkeen monestakin syystä. Ensinnäkin verkkojen viritys ja pois keräily vie liiaksi aikaa. Toiseksi pyyntitapa on ristiriidassa lukurengastuksen idean kanssa: sen tavoite on, että lintu pyydystetään vain kerran elämässään, muuten se tunnistetaan etälukuna. Verkko ei valikoi kiinni jääviä yksilöitä, mikä muissa pyyntitavoissa on mahdollista. Pieni riski linnun loukkaantumiseen verkossa on olemassa, muulla tavoin kiinni otettuna sitä vaaraa ei ole.
Pyynti käsin
Kirjaimellisesti pelkin käsin pyydystettyjä yksilöitä on vain kymmenkunta. Kämmenelle syömään jääneen linnun jalkoihin tartutaan kevyellä sormiotteella. Käsin pyydetyiksi luetaan myös haavilla poimitut kuukkelit. Menetelmä toimii näin: Maahan jätetään niin iso makkaranpala, ettei lintu pysty viemään sitä mukanaan, vaan joutuu jäämään nokkimaan. Viiden metrin päästä kiikarilla on helppo lukea renkaiden tunnukset. Kun kaikki merkit on nähty ja kirjattu, alkaa renkaattomien pyynti. Kyykistyen asetetaan metrin vartinen haavi pystyyn makkaran viereen. Vanhat linnut usein uskaltavat syödä verkon vieressä, vaikka ovat kerran jääneet kiinni. Poikaslinnut lennähtävät jopa haavin varrelle istumaan, kunnes hyppäävät syömään. Haavi käännetään nopealla liikkeellä linnun päälle, jos se on renkaaton.
Nuorena (1-2kv) pyydetty kuukkeli ei pahastu rengastuksesta, vaan on heti valmis tulemaan haavin alle uudestaan syömään. Pidin pitkään lyömättömänä ennätyksenä Hangaskurun laavulla syksyllä 2008 rengastamaani lintua: se tuli takaisin syömään kädestä 20 minuutin kuluttua vapautuksesta. Paremmaksi laittoi kuitenkin kuukkeli A2N (kevään 2014 poikanen) Tunturijärven laavulla 17.1.2015. Se söi haavin katveessa vain 10 minuutin kuluttua!
Vanhana rengastettu kuukkeli närkästyy enemmän. Se komentaa joukkonsa pois paikalta usein ainakin kahden tunnin ajaksi. Myöhemmin seuraavina vuosinakin se suhtautuu vähän epäillen pyydykseen, haaviin tai katiskaan.
Katiska
Katiska on toinen nopea tapa pyytää kuukkelit rengastusta varten. Sen nielua on muutettu siten, että alareunassa on vain yksi holvimainen sisäänmenoaukko, josta lintu mahtuu kävelemään. Kuukkeli ei löydä tietä takaisin. Aukon suulle laitetaan ruokaa maahan, syödessään lintu näkee käytävän päässä keskellä katiskaa olevan lisää ruokaa.
Jälleen liikennettä pystyy valvomaan: Renkaat ehtii lukea kuukkelien pyöriessä katiskan ympärillä. Jos luettu merkitty lintu pyrkii sisään, voi sille heittää ison makaranpalan, jolloin se pysyy poissa pitkään eikä häiritse renkaattomien pyyntiä. Arempien yksilöiden kohdalla riittää, kun astuu lähemmäksi katiskaa, jolloin väärä yksilö ei uskalla mennä sisään, renkaattoman tullessa väistytään taas kauemmaksi.
Pieni osa kuukkeleista on niin varovaisia, että pyynti onnistuu vain autosta tai muusta piilosta tarkkaillen. Katiskaa ei saa jättää hetkeksikään ilman valvontaa. Lintu saattaa nokkia metallisia verkonsilmiä ulos pyrkiessään, mikä voi vaurioittaa nokan tyveä.
Muutenkin parhaaksi taktiikaksi on muotoutunut tapa poistaa katiskaan mennyt lintu välittömästi. Sen rengastamisen aikana sitten seuraava menee sisään jne. Katiska kyllä pyytäisi useamman linnun kerralla uumeniinsa, mutta ei läheskään aina kaikkia. Vanhat linnut ovat älykkäämpiä löytämään katiskasta aukon pujahtaa sisään, usein nuoret seuraavat mallia. Jos kuitenkin poikaset ovat katiskassa ensin, saattavat vanhat linnut alkaa varovaisiksi. Tyhjä katiska pyytää vanhat yksilöt herkemmin.
Linnun poisto katiskasta kannattaa tehdä silloin, kun muut ovat kätkemässä ruokaa. Usein kuitenkin riittää, kun asettuu itse näköesteeksi, selkä lähipuussa odottavaan kuukkeliin päin.
Taktikointia
Kuten edellä jo kävi ilmi, kannattaa nuoret linnut pyydystää ensin. Kiinni otettu vanha lintu osaa vapauduttuaan viedä seurueensa pois, jolloin poikasia voi jäädä renkaitta. Se ei pysty kommunikoimaan muille paikalla oleville ryhmille, niiden pyynti voi jatkua normaalisti. Noin joka toinen kuukkeli päästää rengastuksen jälkeen lentoon päästessään varoitusäänen, mikä saattaa vaikeuttaa toimintaa. Jos hälytyksen tekee poikaslintu, ei sillä ole suurta merkitystä, siltä puuttuu uskottavuus. Tavakseni on tullut siirtää valmis yksilö sadan metrin päähän, varmuuden vuoksi. Jos vanha kuukkeli pääsee varoittamaan pyyntipaikalla, saa rengastukset siltä päivältä unohtaa. Vapautus 200 metrin päässä auttaa usein, antaa ainakin vähän lisäaikaa.
Nuoruus ja tyhmyys
Rohkean kuukkelinuorukaisen pyynti on helppoa haavilla. Katiskaan saman kesän poikanen voi mennä parin päivän aikana 10 kertaa. Näin kävi kesällä 2014 mökilläni, kun jatkoin katiskapyyntiä myös närhien rengastamiseksi. Vaikeaa oli, sama kuukkeli oli koko ajan katiskassa. Aivan kuin se olisi oppinut, että kiinni jäänti ei haittaa, vapautus tulee pian, syödään ensin. Toisinaan tapaa heikkolahjaisia poikasia, jotka tunninkin ajan pyrkivät katiskaan aukkoa löytämättä.
Kädestä syömään tulevat poikaset oppivat tavan vanhemmilta, käyttäytymisen malli siirtyy seuraaviin sukupolviin. Rohkeus on usein silkkaa tyhmyyttä: kerran helmikuun pakkasilla Kittilän Sumupuljussa viheltelyn kutsumina tuli neljä kuukkelia syömään; emot lensivät varovaisina puihin parinkymmen metrin päähän, toinen poikanen laskeutui suksisauvani päähän kädelle, toinen jäi roikkumaan takin rinnuksiin.
Metsässä etenevän kuukkeliparven saa pysähtymään syömään vain, jos tavoittaa ensin kärjessä kulkevat vanhat linnut. Peräpään nuori lintu ei ymmärrä, että heitetty ruokapala on syötävää. Jos lintu vahingossa ruokaa osaa ottaa mukaansa, se ei osaa löydöstään viestittää muille. Tai sitä ei uskota.
Nuori kuukkeli hahmottaa rengastuksen kuuluvan elämään, se ei kiinnitä renkaisiinsa juuri mitään huomiota. Vanha lintu saattaa tutkia jalkojaan lähipuussa tunninkin ajan, vasta sitten palaa syömään.
Vanhalle kuukkelille jää helposti epäluulo pyyntilaitteisiin, nuorena kiinni otettu ei samaa varovaisuutta opi.
torstai 22. tammikuuta 2015
Parhaat kuukkelipaikat
Top-10-lista Ylläksen seudun vilkkaimmista kuukkelikohteista olisi voinut muotoutua erilaiseksi, kuin mitä nyt on esittää. Sattumalla on iso osuus listalle pääsyssä. Lähes mikä vain muukin paikka olisi voinut tulla mukaan, jos ruokintaa ja seurantaa olisi ollut saman veroisesti.
Puolet kohteista (5) on sellaisia, joissa turistit olivat ruokkineet kuukkeleita jo ennen tutkimuksen alkua. Neljä paikkaa on metsään perustamillani ruokinnoilla, lisäksi oma mökki on listalla korkealla, koska siellä kuukkeli-liikenteen seuranta on jatkuvaa ja ruokinta on ympärivuotista (kesällä ruuantähteet).
1. KESÄNGIN KEIDAS. Kolari Äkäslompolo. Koordinaatit 7503888 / 3383496.
Paikalla olen rengastanut 49 kuukkelia. Lisäksi eri suunnista (Kesänginlehto, Latvamaja) kahden kilometrin päästä on vierailijoina käynyt 8 muuta lintua. Sijainti Ylläs- ja Kesänkitunturien välisessä solassa tekee paikasta vilkasliikenteisen linnustollisesti. Lisäksi Kesänkijärvi ohjaa molemmilta rannoiltaan vaeltajia järven itäpäähän, keitaalle. Paikalla on pitkät perinteet kuukkelien ruokinnassa latukahvilan pihassa ja läheisellä laavulla. Alkuperäisen laavun paikka on vähän muuttunut tutkimuksen aikana. Alussa latukahvilan pihan nuotiopaikka oli suositumpi ja kuukkelit hakivat ruokaa terassien pöydistä. Uuden laavun myötä kuukkeleita liikkuu nyt enemmän sen ympärillä metsän laidassa. Välimatka näillä tulisijoilla on vain 120 metriä näköetäisyydellä, joten linnut vaihtavat paikkaa ruokatarjoilua vertaillen.
Ensimmäiset neljä kuukkelia rengastin Keitaalla 18.3.2006. Viimeksi olen merkinnyt kesän 2014 poikasen laavulla 4.10.2014. Parhaina kevätpäivinä paikalla voi lukea yli 15 kuukkelin renkaat. Missä muut ovat? Viittaan kuukkelin keskimääräisesti lyhyeen elinikään, palataan siihen joskus.
Lähimmältä autotieltä (Kesänkijärven länsipää) on paikalle matkaa 2 km kävellen tai hiihtäen.
2. HYYVEROVA. Kolari Luosu. 7496000 / 3378550. Ylläsjärvi-Hannukainen maantie.
Paikalla olen rengastanut 46 kuukkelia. Ruokintaa kohteessa ei ole muuten, kuin syksyisin hetken lintujen kontrolloinnin ajan. Ympäristö on mäntykankainen vaaranrinne talousmetsässä. Lähin kuukkelien ruokintapaikka on Luosujärven rannan latukahvilan pihassa, mutta siellä asioivat linnut eivät ole samoja paria poikkeusta lukuunottamatta. Luosun kylän ympäristö on erinomaista kuukkeliseutua: järven rannassa ja Niesakeron tien varressa alle 2 km:n etäisyydellä olen rengastanut 33 muuta kuukkelia.
Vanhimmat rengaslinnut Hyyverovassa on merkitty 30.9.2006, uusimmat viisi yksilöä 8.8.2014.
3. KAHVIKEIDAS. Kolari Yllästunturi. 7499750 / 3384199. Laavu Iso-Ylläksen laskettelukeskuksesta (2km) lähtevän ladun/retkeilyreitin varrella.
Paikalla olen rengastanut 43 kuukkelia. Retkeilijöiden tarjoamaa ruokaa lienee ympärivuotisesti, mutta varmimmin kuukkelit ovat laavulla maalis-huhtikuussa. Puuraja tunturissa on lähellä, linnut tulevat ilmeisesti keväisin melko kaukaa laaksosta. Moni kuukkeli tulee syömään kädestä. Kaikki 43 yksilöä olen poiminut käsin rengastettavaksi.
Koko tutkimuksen kuukkeli nro 2:n otin kiinni Kahvikeitaalla 11.2.2006. Keväällä 2014 paikalla näkyi vain rengastettuja kuukkeleita (5).
4. TUNTURIJÄRVI. Kolari Yllästunturi. 7499135 / 3379000. Laavu ladun varressa, Ylläs-Äkäslompolo laskettelukeskuksesta on matkaa noin 4 km.
Paikalla olen rengastanut 42 kuukkelia, eniten tutkimuksen alkuvuosina. Sitten Uuttu-Kallen myyntikioski lopetettiin ja kuukkeli-liikenne alkoi hiipua, ruuan tarjonta väheni. Nyt laavun vieressä on uusi myyntipiste, mikä hyödyttänee jatkossa lintujakin. Syksyllä 2014 en tavoittanut alueen kuukkeleita lainkaan, mutta nyt alkuvuoden 2015 tulilla on käynyt viisi kuukkelia.
5. LUOSUPIRTTI. Kolari Luosujänkäntie. 7490106 / 3381893. Oma mökki Ylläsjärvi-Kurtakko tieltä 1km oikealle Luosujänkänsaajoon.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Lisäksi muita vierailee satunnaisesti, ne on merkitty maantien varrella alle 2 km päässä. Luettuja lukurenkaita (kontrolleja) kertyy luonnollisesti eniten täällä ympärivuotisen tarkkailun myötä. Kaikki havainnointi käy ikkunalasin läpi, joten mökkini kuukkelit eivät ole päässeet kesyyntymään, lentävät kauemmaksi ruuan lisäyksen ajaksi.
Kuukkelit ovat poissa vain pesimisajan. Juhannuksen tienoilla emot tuovat yöllä poikasensa opiskelemaan ruokintapaikalla asiointia.
Ensimmäinen rengastus mökillä oli 24.3.2007, jolloin kuukkelikoiras P24 maantien varrelta Palokannontievasta toi uuden parinsa ruokinnalle. Naaras sai lukurenkaan P65. Tuoreimmat renkaat ovat kesältä 2014, jolloin mökille tuotiin kolme poikasta.
Vuoden 2015 alussa syömässä kulkee seitsemän kuukkelia kahdessa eri seurueessa. Mukana ovat nuo kolme sisarusta, mutta eri vanhempien mukana. Kuukkelipari ei kesän jälkeen kuljeta mukanaan kuin enintään kahta poikasta. Palaan aiheeseen tarkemmin joskus.
6. TIURASELKÄ. Muonio. 7512100 / 3379300 . Äkäslompolosta Tiurajärvelle kulkeva tie.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Satunnaisesti tien varrelle perustetulla rasvaruokinnalla on yllättävän paljon kuukkeleita. Syynä lienee vanha poroerotusaita, jonka teurasjätteiden houkuttamina kuukkelit ovat alunperin tottuneet tulemaan kankaalle.
Muualla rengastettuja en ole tässä tavannut, mutta Tiuraselässä rengastettuja kuukkeleita voi nähdä läheisessä Elämanluukun latukahvilassa.
Vanhin rengastus on 26.11.2006 ja uusimmat 4.10.2014, jolloin paikalle tuli viisi kuukkelia viheltämällä eikä ruokintaa tarvinnut laittaa.
7. PEURAKALTIO. Muonio. 7516446 / 3380017. Tiurajärveltä kohti Kittilää johtava tie Aakenustunturin pohjoispuolella.
Paikalla olen rengastanut 36 kuukkelia. Latukahvilan pihassa on toisinaan ruokintaa linnuille, mutta varmemmin kuukkeleita tulee paikalle vasta, kun rasvaa on ollut tarjolla muutaman päivän. Keväisin lintuja tapaa helpoimmin, 30.3.2014 oli 10 kuukkelia paikalla. Viimeisin rengastus on 30.8.2014, jolloin kämpällä oli neljä lintua.
8. NIESAKERONTIE. Kolari. 7494880 / 3376852. Luosujärveltä kohti etelää lähtevä metsäautotie.
Paikalla olen rengastanut 27 kuukkelia. Luosun kylän itäpuolelta Hyyverovasta (vrt.edellä) ei yksikään kuukkeli ole tähän osunut. Luoteen suunnassa Luosuvaarassa (1,5 km) rengastetuista on kaksi lintua käynyt tässä. Alue on hakattuja tai nuoria männiköitä. Kuukkelien ruokintaa ei paikalla ole kuin pyyntitilanteessa.
Tuorein rengastus on 17.8.2014, kuukkeleita oli seitsemän kahdessa eri ryhmässä. Mukana oli vanha koiras P16, silloin +9kv (yli 9 kalenterivuotta vanha , 15.10.2006 rengastettu).
9. ÄKÄSMYLLY. Muonio. 7519920 / 3377139. Tiurajärveltä pohjoiseen johtava tie. Paikalla olen rengastanut 24 kuukkelia. Laavu ja latukahvila. Turistien suosima tutustumiskohde. Autotie kulkee lähes perille asti. Pysyvämmin ei lintujen ruokintaa ole, mutta kuukkelit tulevat herkästi katsastamaan retkeilijöiden eväät. Lähialueilla en ole muualla kuukkeleita rengastanut, joten vain samalla paikalla merkattuja tapaa.
Ensimmäinen rengastus oli 28.3.2006, naaras NF7, joka lienee elossa vieläkin. Viimeisin havaintoni on 8.3.2014, jolloin neljän vanhan kuukkelin mukana oli kolme kesän 2013 poikasta.
10. LATVAMAJA. Kittilä. 7503828 / 3385294. Kesänkitunturin itälaita. Kesänkijärven länsipäästä tulee hiihtomatkaa 5 km. Latukahvila.
Paikalla olen rengastanut 21 kuukkelia. Alkuaikoina pihassa oli myös laavu, jonka tulilta kuukkelit hakivat evästä hiihtäjiltä. Laavu ja tulipaikka on sittemmin hävitetty, kuukkelia ei enää yhtä helposti kohtaa turistien ruokailun siirryttyä täysin sisätiloihin.
Vanhin rengastus oli 12.3.2006, viimeisin 4.10.2014, jolloin kolme kuukkelia tuli viheltäessä pihaan.
Muut kuukkelipaikat
Tutkimusalueella näillä 10 parhaalla paikalla olen rengastanut 26% kuukkeleistani. Kaikkiaan listalla on 125 eri pyyntipistettä, hyviä ovat ne muutkin. Satsaus tutkimukseen on ollut vähäistä reviireillä, joilla on kertynyt vain pari rengastusta. Seuraavina listalla ovat kohteet, joissa olen merkinnyt 20 kuukkelia. Niitä näyttää olevan kuusi. Mutta Top-10 riittäköön esittelyksi.
Puolet kohteista (5) on sellaisia, joissa turistit olivat ruokkineet kuukkeleita jo ennen tutkimuksen alkua. Neljä paikkaa on metsään perustamillani ruokinnoilla, lisäksi oma mökki on listalla korkealla, koska siellä kuukkeli-liikenteen seuranta on jatkuvaa ja ruokinta on ympärivuotista (kesällä ruuantähteet).
1. KESÄNGIN KEIDAS. Kolari Äkäslompolo. Koordinaatit 7503888 / 3383496.
Paikalla olen rengastanut 49 kuukkelia. Lisäksi eri suunnista (Kesänginlehto, Latvamaja) kahden kilometrin päästä on vierailijoina käynyt 8 muuta lintua. Sijainti Ylläs- ja Kesänkitunturien välisessä solassa tekee paikasta vilkasliikenteisen linnustollisesti. Lisäksi Kesänkijärvi ohjaa molemmilta rannoiltaan vaeltajia järven itäpäähän, keitaalle. Paikalla on pitkät perinteet kuukkelien ruokinnassa latukahvilan pihassa ja läheisellä laavulla. Alkuperäisen laavun paikka on vähän muuttunut tutkimuksen aikana. Alussa latukahvilan pihan nuotiopaikka oli suositumpi ja kuukkelit hakivat ruokaa terassien pöydistä. Uuden laavun myötä kuukkeleita liikkuu nyt enemmän sen ympärillä metsän laidassa. Välimatka näillä tulisijoilla on vain 120 metriä näköetäisyydellä, joten linnut vaihtavat paikkaa ruokatarjoilua vertaillen.
Ensimmäiset neljä kuukkelia rengastin Keitaalla 18.3.2006. Viimeksi olen merkinnyt kesän 2014 poikasen laavulla 4.10.2014. Parhaina kevätpäivinä paikalla voi lukea yli 15 kuukkelin renkaat. Missä muut ovat? Viittaan kuukkelin keskimääräisesti lyhyeen elinikään, palataan siihen joskus.
Lähimmältä autotieltä (Kesänkijärven länsipää) on paikalle matkaa 2 km kävellen tai hiihtäen.
2. HYYVEROVA. Kolari Luosu. 7496000 / 3378550. Ylläsjärvi-Hannukainen maantie.
Paikalla olen rengastanut 46 kuukkelia. Ruokintaa kohteessa ei ole muuten, kuin syksyisin hetken lintujen kontrolloinnin ajan. Ympäristö on mäntykankainen vaaranrinne talousmetsässä. Lähin kuukkelien ruokintapaikka on Luosujärven rannan latukahvilan pihassa, mutta siellä asioivat linnut eivät ole samoja paria poikkeusta lukuunottamatta. Luosun kylän ympäristö on erinomaista kuukkeliseutua: järven rannassa ja Niesakeron tien varressa alle 2 km:n etäisyydellä olen rengastanut 33 muuta kuukkelia.
Vanhimmat rengaslinnut Hyyverovassa on merkitty 30.9.2006, uusimmat viisi yksilöä 8.8.2014.
3. KAHVIKEIDAS. Kolari Yllästunturi. 7499750 / 3384199. Laavu Iso-Ylläksen laskettelukeskuksesta (2km) lähtevän ladun/retkeilyreitin varrella.
Paikalla olen rengastanut 43 kuukkelia. Retkeilijöiden tarjoamaa ruokaa lienee ympärivuotisesti, mutta varmimmin kuukkelit ovat laavulla maalis-huhtikuussa. Puuraja tunturissa on lähellä, linnut tulevat ilmeisesti keväisin melko kaukaa laaksosta. Moni kuukkeli tulee syömään kädestä. Kaikki 43 yksilöä olen poiminut käsin rengastettavaksi.
Koko tutkimuksen kuukkeli nro 2:n otin kiinni Kahvikeitaalla 11.2.2006. Keväällä 2014 paikalla näkyi vain rengastettuja kuukkeleita (5).
4. TUNTURIJÄRVI. Kolari Yllästunturi. 7499135 / 3379000. Laavu ladun varressa, Ylläs-Äkäslompolo laskettelukeskuksesta on matkaa noin 4 km.
Paikalla olen rengastanut 42 kuukkelia, eniten tutkimuksen alkuvuosina. Sitten Uuttu-Kallen myyntikioski lopetettiin ja kuukkeli-liikenne alkoi hiipua, ruuan tarjonta väheni. Nyt laavun vieressä on uusi myyntipiste, mikä hyödyttänee jatkossa lintujakin. Syksyllä 2014 en tavoittanut alueen kuukkeleita lainkaan, mutta nyt alkuvuoden 2015 tulilla on käynyt viisi kuukkelia.
5. LUOSUPIRTTI. Kolari Luosujänkäntie. 7490106 / 3381893. Oma mökki Ylläsjärvi-Kurtakko tieltä 1km oikealle Luosujänkänsaajoon.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Lisäksi muita vierailee satunnaisesti, ne on merkitty maantien varrella alle 2 km päässä. Luettuja lukurenkaita (kontrolleja) kertyy luonnollisesti eniten täällä ympärivuotisen tarkkailun myötä. Kaikki havainnointi käy ikkunalasin läpi, joten mökkini kuukkelit eivät ole päässeet kesyyntymään, lentävät kauemmaksi ruuan lisäyksen ajaksi.
Kuukkelit ovat poissa vain pesimisajan. Juhannuksen tienoilla emot tuovat yöllä poikasensa opiskelemaan ruokintapaikalla asiointia.
Ensimmäinen rengastus mökillä oli 24.3.2007, jolloin kuukkelikoiras P24 maantien varrelta Palokannontievasta toi uuden parinsa ruokinnalle. Naaras sai lukurenkaan P65. Tuoreimmat renkaat ovat kesältä 2014, jolloin mökille tuotiin kolme poikasta.
Vuoden 2015 alussa syömässä kulkee seitsemän kuukkelia kahdessa eri seurueessa. Mukana ovat nuo kolme sisarusta, mutta eri vanhempien mukana. Kuukkelipari ei kesän jälkeen kuljeta mukanaan kuin enintään kahta poikasta. Palaan aiheeseen tarkemmin joskus.
6. TIURASELKÄ. Muonio. 7512100 / 3379300 . Äkäslompolosta Tiurajärvelle kulkeva tie.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Satunnaisesti tien varrelle perustetulla rasvaruokinnalla on yllättävän paljon kuukkeleita. Syynä lienee vanha poroerotusaita, jonka teurasjätteiden houkuttamina kuukkelit ovat alunperin tottuneet tulemaan kankaalle.
Muualla rengastettuja en ole tässä tavannut, mutta Tiuraselässä rengastettuja kuukkeleita voi nähdä läheisessä Elämanluukun latukahvilassa.
Vanhin rengastus on 26.11.2006 ja uusimmat 4.10.2014, jolloin paikalle tuli viisi kuukkelia viheltämällä eikä ruokintaa tarvinnut laittaa.
7. PEURAKALTIO. Muonio. 7516446 / 3380017. Tiurajärveltä kohti Kittilää johtava tie Aakenustunturin pohjoispuolella.
Paikalla olen rengastanut 36 kuukkelia. Latukahvilan pihassa on toisinaan ruokintaa linnuille, mutta varmemmin kuukkeleita tulee paikalle vasta, kun rasvaa on ollut tarjolla muutaman päivän. Keväisin lintuja tapaa helpoimmin, 30.3.2014 oli 10 kuukkelia paikalla. Viimeisin rengastus on 30.8.2014, jolloin kämpällä oli neljä lintua.
8. NIESAKERONTIE. Kolari. 7494880 / 3376852. Luosujärveltä kohti etelää lähtevä metsäautotie.
Paikalla olen rengastanut 27 kuukkelia. Luosun kylän itäpuolelta Hyyverovasta (vrt.edellä) ei yksikään kuukkeli ole tähän osunut. Luoteen suunnassa Luosuvaarassa (1,5 km) rengastetuista on kaksi lintua käynyt tässä. Alue on hakattuja tai nuoria männiköitä. Kuukkelien ruokintaa ei paikalla ole kuin pyyntitilanteessa.
Tuorein rengastus on 17.8.2014, kuukkeleita oli seitsemän kahdessa eri ryhmässä. Mukana oli vanha koiras P16, silloin +9kv (yli 9 kalenterivuotta vanha , 15.10.2006 rengastettu).
9. ÄKÄSMYLLY. Muonio. 7519920 / 3377139. Tiurajärveltä pohjoiseen johtava tie. Paikalla olen rengastanut 24 kuukkelia. Laavu ja latukahvila. Turistien suosima tutustumiskohde. Autotie kulkee lähes perille asti. Pysyvämmin ei lintujen ruokintaa ole, mutta kuukkelit tulevat herkästi katsastamaan retkeilijöiden eväät. Lähialueilla en ole muualla kuukkeleita rengastanut, joten vain samalla paikalla merkattuja tapaa.
Ensimmäinen rengastus oli 28.3.2006, naaras NF7, joka lienee elossa vieläkin. Viimeisin havaintoni on 8.3.2014, jolloin neljän vanhan kuukkelin mukana oli kolme kesän 2013 poikasta.
10. LATVAMAJA. Kittilä. 7503828 / 3385294. Kesänkitunturin itälaita. Kesänkijärven länsipäästä tulee hiihtomatkaa 5 km. Latukahvila.
Paikalla olen rengastanut 21 kuukkelia. Alkuaikoina pihassa oli myös laavu, jonka tulilta kuukkelit hakivat evästä hiihtäjiltä. Laavu ja tulipaikka on sittemmin hävitetty, kuukkelia ei enää yhtä helposti kohtaa turistien ruokailun siirryttyä täysin sisätiloihin.
Vanhin rengastus oli 12.3.2006, viimeisin 4.10.2014, jolloin kolme kuukkelia tuli viheltäessä pihaan.
Muut kuukkelipaikat
Tutkimusalueella näillä 10 parhaalla paikalla olen rengastanut 26% kuukkeleistani. Kaikkiaan listalla on 125 eri pyyntipistettä, hyviä ovat ne muutkin. Satsaus tutkimukseen on ollut vähäistä reviireillä, joilla on kertynyt vain pari rengastusta. Seuraavina listalla ovat kohteet, joissa olen merkinnyt 20 kuukkelia. Niitä näyttää olevan kuusi. Mutta Top-10 riittäköön esittelyksi.
torstai 15. tammikuuta 2015
Närhi ei ole kuukkelin kilpailija
Toistuvasti saa eri lähteistä lukea, miten närhi kilpailee kuukkelin kanssa. Jopa spekuloidaan närhen syrjäyttävän kuukkeleita elinpiiriltään. Näissä heitoissa ei esitetä mitään faktoja. Olenkin omien havaintojeni pohjalta tullut siihen tulokseen, että kyse on vilkkaasta mielikuvituksesta.
Närhi ja kuukkeli eivät ekologisessa mielessä ole toistensa kilpailijoita. Eivät varis ja harakkakaan ole, vaikka mielellään nappaavat ruokapalan toistensa nokan edestä. Varislintujen keskinäiset suhteet ovat kaikki varsin neutraaleja eikä närhi/kuukkeli-pari tee tässä poikkeusta.
Etelä-Suomessa närhet ovat asuttaneet kuukkelireviireitä vuosisatojen ajan, kuukkelit hävisivät vasta, kun metsät pirstottiin pieniksi saarekkeiksi.
Närhi kuukkelin oppipoikana
Närhet kulkevat syksyisin ja talvisin mielellään kuukkelien matkassa. Lapissa närhi on nopeasti yleistynyt ruokintapaikoilla viimeisen 10 vuoden aikana. Usein lajit saapuvat ruokinnalle samanaikaisesti, mikä kertoo yhdessä liikkumisesta. Närhet tosin arempina jäävät usein taustalle tarkkailemaan tilannetta kuukkelien ruokaillessa, jos ihminen on paikalla. Metsämaastossa rasvaruokinnoilla kuukkeleita rengastettaessa närhet tyytyvät rääkkymään näkymättömissä kauempana.
Kuukkeli tuntee reviirinsä ruokapaikat perinpohjaisesti, närhi näyttää tietävän tämän ja siksi seuraa mukana. Osa närhistä on syksyisiä vaeltajia, joilla ei ole minkäänlaista paikallistuntemusta.
Närhet ruokavarastoilla
Molemmat lajit keräävät varastoja ruokintapaikoilta ja haaskoilta. Närhi kätkee ruokaa puiden alaosaan, rungon koloihin, oksien hankaan ja usein maahan puun tyvelle. Kuukkeli pyörittelee sylkensä avulla ruuasta pallon, minkä se kiinnittää korkealle puuhun, oksan viimeisen vuosikasvun kärkeen, usein sen alapinnalle. Närhi painaa 100 g kuukkelia enemmän. Hento oksankärki taipuu liikaa sen alla eikä närhi pysty tasapainoilemaan siinä niin kauaa, että saisi herkkupalan ryövättyä. Kaikki näkemäni yritykset ovat olleet toivottomia.
Usein kuukkeli lähtee kuljettamaan liian suurta annosta kerralla. Silloin närhi syöksyy perään. Se odottaa palan putoavaksi, kuten usein käykin, jolloin se nopeasti ehtii napata saaliin itselleen. Närhi ei häiritse kuljetusta enempää, se ei lennä päin kuukkelia eikä väkivalloin yritä ryöstöä.
Närhen agressiivista käytöstä kuukkelia kohtaan en ole koskaan nähnyt. Toisinaan närhi änkeää pyyntitilanteessa ahtaaseen katiskaan kuukkelin kanssa. Edes silloin ahdistuneena närhi ei koske kuukkeliin. Isoa kokoaan hyödyntäen närhi toki hätistelee kuukkelit pois ruokapalan päältä. Kuukkeli väistää vain vähän osoittaen, ettei sinänsä pelkää närheä.
Alistuva närhi
Mökkini ruokinnalla alkuaikoina kuukkeli väistyi sivuun rasvapötköltä närhen lentäessä kohti. Kovana pakkastalvena kuukkelit oppivat säästämään energiaa. Närhen syöksyessä päin, ne painautuivat tiukasti kiinni rasvapalaan, närhi joutui viime hetkessä kiepsauttamaan itsensä maahan. Kuukkelit söivät sitten ensin kyllästymiseen asti, vasta sitten sai närhi vuoron. Kerran opittuaan närhen väistämisen olevan turhaa, kuukkelit eivät enää ole päästäneet närhiä etuilemaan. Joskus ne mahtuvat ruokailemaan yht´aikaa rasvapalan molemmin puolin.
Närhi ja kuukkelin poikastuotto
Vertailin tutkimusaineistostani närhien matkassa ja ilman niitä liikkuvien kuukkelien poikastuottoa. Mukaan otin ne ruokintapaikat, joilta olen rengastanut 130 närheä. Vertailuryhmän kuukkelireviireillä en ole kuullut edes närhien ääniä. Syksyinen kuukkelien poikasmäärä (1kv) oli ryhmillä keskimäärin sama.
Närhi ei hävitä kuukkelin pesiä. Kuten ei variskaan harakanpesiä.
Närhi ja kuukkeli eivät ekologisessa mielessä ole toistensa kilpailijoita. Eivät varis ja harakkakaan ole, vaikka mielellään nappaavat ruokapalan toistensa nokan edestä. Varislintujen keskinäiset suhteet ovat kaikki varsin neutraaleja eikä närhi/kuukkeli-pari tee tässä poikkeusta.
Etelä-Suomessa närhet ovat asuttaneet kuukkelireviireitä vuosisatojen ajan, kuukkelit hävisivät vasta, kun metsät pirstottiin pieniksi saarekkeiksi.
Närhi kuukkelin oppipoikana
Närhet kulkevat syksyisin ja talvisin mielellään kuukkelien matkassa. Lapissa närhi on nopeasti yleistynyt ruokintapaikoilla viimeisen 10 vuoden aikana. Usein lajit saapuvat ruokinnalle samanaikaisesti, mikä kertoo yhdessä liikkumisesta. Närhet tosin arempina jäävät usein taustalle tarkkailemaan tilannetta kuukkelien ruokaillessa, jos ihminen on paikalla. Metsämaastossa rasvaruokinnoilla kuukkeleita rengastettaessa närhet tyytyvät rääkkymään näkymättömissä kauempana.
Kuukkeli tuntee reviirinsä ruokapaikat perinpohjaisesti, närhi näyttää tietävän tämän ja siksi seuraa mukana. Osa närhistä on syksyisiä vaeltajia, joilla ei ole minkäänlaista paikallistuntemusta.
Närhet ruokavarastoilla
Molemmat lajit keräävät varastoja ruokintapaikoilta ja haaskoilta. Närhi kätkee ruokaa puiden alaosaan, rungon koloihin, oksien hankaan ja usein maahan puun tyvelle. Kuukkeli pyörittelee sylkensä avulla ruuasta pallon, minkä se kiinnittää korkealle puuhun, oksan viimeisen vuosikasvun kärkeen, usein sen alapinnalle. Närhi painaa 100 g kuukkelia enemmän. Hento oksankärki taipuu liikaa sen alla eikä närhi pysty tasapainoilemaan siinä niin kauaa, että saisi herkkupalan ryövättyä. Kaikki näkemäni yritykset ovat olleet toivottomia.
Usein kuukkeli lähtee kuljettamaan liian suurta annosta kerralla. Silloin närhi syöksyy perään. Se odottaa palan putoavaksi, kuten usein käykin, jolloin se nopeasti ehtii napata saaliin itselleen. Närhi ei häiritse kuljetusta enempää, se ei lennä päin kuukkelia eikä väkivalloin yritä ryöstöä.
Närhen agressiivista käytöstä kuukkelia kohtaan en ole koskaan nähnyt. Toisinaan närhi änkeää pyyntitilanteessa ahtaaseen katiskaan kuukkelin kanssa. Edes silloin ahdistuneena närhi ei koske kuukkeliin. Isoa kokoaan hyödyntäen närhi toki hätistelee kuukkelit pois ruokapalan päältä. Kuukkeli väistää vain vähän osoittaen, ettei sinänsä pelkää närheä.
Alistuva närhi
Mökkini ruokinnalla alkuaikoina kuukkeli väistyi sivuun rasvapötköltä närhen lentäessä kohti. Kovana pakkastalvena kuukkelit oppivat säästämään energiaa. Närhen syöksyessä päin, ne painautuivat tiukasti kiinni rasvapalaan, närhi joutui viime hetkessä kiepsauttamaan itsensä maahan. Kuukkelit söivät sitten ensin kyllästymiseen asti, vasta sitten sai närhi vuoron. Kerran opittuaan närhen väistämisen olevan turhaa, kuukkelit eivät enää ole päästäneet närhiä etuilemaan. Joskus ne mahtuvat ruokailemaan yht´aikaa rasvapalan molemmin puolin.
Närhi ja kuukkelin poikastuotto
Vertailin tutkimusaineistostani närhien matkassa ja ilman niitä liikkuvien kuukkelien poikastuottoa. Mukaan otin ne ruokintapaikat, joilta olen rengastanut 130 närheä. Vertailuryhmän kuukkelireviireillä en ole kuullut edes närhien ääniä. Syksyinen kuukkelien poikasmäärä (1kv) oli ryhmillä keskimäärin sama.
Närhi ei hävitä kuukkelin pesiä. Kuten ei variskaan harakanpesiä.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Kuukkeli ja hiiripöllö
Lapin kuukkelit pitävät päävihollisenaan hiiripöllöä. Yleisenä ja päivällä aktiivisena pöllönä lajien kohtaamisia on useimmin. Muutkin pöllöt voivat iskeä kuukkeliin, toisinaan kuulee kuvauksia piskuisen varpuspöllön saalistuksesta pihapiirissä. Harvoin pääsee todistamaan hiiripöllön hyökkäystä. Yleensä näiden lajien kohdatessa kuukkelit hätistelevät joukkovoimalla pöllöä kauemmaksi.
Hiiripöllövuosi 2011
Lapissa koettiin ennätysmäinen hiiripöllöjen esiintyminen neljä vuotta sitten. Vuodesta 2015 odotetaan samankaltaista pöllövuotta. Myyriä, hiiriä ja sopuleita hyvinä vuosina riittää. Silloin pöllöt eivät lintuja pyydystä. Kävin v.2011 tutkimusalueella 30:lla hiiripöllön pesäpaikalla, missään ei näkynyt jäänteitä saalistetuista linnuista.
Tiheäksi noussut myyräkanta aina myös romahtaa alas. Näin kävi talvella 2011-2012. Ravinnon huvetessa suurin osa pöllöistä vaelsi muualle. Osa jäi nälkätalveksi sinnittelemään. Nyt kelpasi vaikkapa kuukkeli hengenpitimeksi.
Itse olen päässyt vain kerran näkemään hiiripöllön pyydystävän kuukkelia kevättalvella 2012 Kesängin laidassa. Sen syöksy kuukkeliparveen käy salamannopeasti. Tiira-havaintojärjestelmässä näkee usein merkintöjä hiiripöllöstä kuukkelia jahtaamassa.
Kuukkelikato
Hangaskurun laavu Muonion puolella oli tutkimuksen alussa parhaita kuukkelipaikkoja. Siellä saattoi keväisin lukea jopa 12 kuukkelia päivässä. Hiiripöllöpari asettui paikalle pesimään v.2009 ja kasvatti poikasensa poikkeuksellisesti kolme vuotta peräkkäin samalla reviirillä. Seurauksena oli kuukkelien täydellinen häviäminen lähes kilometrin säteeltä. Muualtakaan näitä lintuja (20 rengastettua) en ole tavoittanut, lienevät tulleet syödyiksi. Joko v.2015 kuukkeli pystyy palaamaan laavulle turistien iloksi?
Yleensä hiiripöllö pesii vain kerran samalla paikalla. Silti niiden vaikutus näkyi heti keväällä 2012 monin paikoin, eniten kuukkeleita katosi seurannasta juuri silloin.
Hiiripöllö ruokinnalla
Kuukkeli ei pysty ruokailemaan, jos hiiripöllö istuu lähellä. Se on ensin ajettava pois. Varoituskiljaisut ja rähisevät karheat äänet paljastavat syyn ruokailun keskeytymiseen. Toisin kuin haukat, pöllö päästää ihmisen aivan viereen katsomaan esitystä. Kuukkelit syöksyilevät ärhennellen aivan pöllön pään vierestä tai istuvat viereisellä oksalla rääkkymässä.
Toisinaan soisi käräjien jo päättyvän, jotta kuukkelit pääsevät syömään ja näyttämään renkaansa. Silloin hätistelen itsekin pöllöä loitommaksi. Lopulta hiiripöllö vaihtaa paikkaa yli 200 metrin päähän, jolloin kuukkelit rauhoittuvat ja palaavat ruokinnalle.
Muut petolinnut
Kotkille kuukkeli on liian pieni ja vaikeasti kiinni otettava kohde. Sitä ei koskaan näy saalistähteissä.
Kanahaukalle teoriassa sopisi, mutta käytännössä ei. Kanahaukkakanta on tutkimusalueelta romahtanut lähes olemattomiin 2000-luvulle tultaessa. Talvella muutamat jäljelle jääneet yksilöt hakeutuvat asutuskeskuksiin helpomman ravinnon houkuttamina. Kesällä haukoille riittää muuta evästä. Myöskään kanahaukan pesällä (379 rengastusta) en ole koskaan kuukkelia saaliina nähnyt. Ilmeisesti lajit ovat hyvin sopeutuneet rinnakkaiseloon samoissa metsiköissä.
Varpushaukan kanta on luontaisesti hyvin harva. Syksyisin niitä satunnaisesti näkee kuukkelien härnättävänä.
Piekana on puuttunut tutkimusaikana alueelta kokonaan, vasta viime vuonna tuli muutamia pesintäyrityksiä. Sinisuohaukka on myös ollut vähitellen häviävä laji. Ampuhaukka saalistaa lintuja avomailla, mutta ei näy itsensä kokoisesta kuukkelista kiinnostuvan. Tuulihaukka runsastuu koko ajan, mutta on taitava löytämään pikkujyrsijöitä huonoinakin myyrävuosina.
Muuttohaukka (456 rengastusta) ei ole koskaan kuukkelia pesälleen kiikuttanut, vaikka niitä monin paikoin suon reunassa muutaman sadan metrin päässä asustaa.
Hiiripöllövuosi 2015
Hiiripöllöjen joukot ovat palanneet takaisin Lappiin kesästä 2014 lähtien nousevien myyräkantojen myötä. Keväällä 2015 on odotettavissa runsaasti pesiviä pöllöjä. Niistä ei silloin, eikä liene vielä syksylläkään vaaraa kuukkeleille. Seuraavat tosi taistelut henkiin jäämisestä nähdään vasta myyräkantojen romahtaessa talvella 2016.
Hiiripöllövuosi 2011
Lapissa koettiin ennätysmäinen hiiripöllöjen esiintyminen neljä vuotta sitten. Vuodesta 2015 odotetaan samankaltaista pöllövuotta. Myyriä, hiiriä ja sopuleita hyvinä vuosina riittää. Silloin pöllöt eivät lintuja pyydystä. Kävin v.2011 tutkimusalueella 30:lla hiiripöllön pesäpaikalla, missään ei näkynyt jäänteitä saalistetuista linnuista.
Tiheäksi noussut myyräkanta aina myös romahtaa alas. Näin kävi talvella 2011-2012. Ravinnon huvetessa suurin osa pöllöistä vaelsi muualle. Osa jäi nälkätalveksi sinnittelemään. Nyt kelpasi vaikkapa kuukkeli hengenpitimeksi.
Itse olen päässyt vain kerran näkemään hiiripöllön pyydystävän kuukkelia kevättalvella 2012 Kesängin laidassa. Sen syöksy kuukkeliparveen käy salamannopeasti. Tiira-havaintojärjestelmässä näkee usein merkintöjä hiiripöllöstä kuukkelia jahtaamassa.
Kuukkelikato
Hangaskurun laavu Muonion puolella oli tutkimuksen alussa parhaita kuukkelipaikkoja. Siellä saattoi keväisin lukea jopa 12 kuukkelia päivässä. Hiiripöllöpari asettui paikalle pesimään v.2009 ja kasvatti poikasensa poikkeuksellisesti kolme vuotta peräkkäin samalla reviirillä. Seurauksena oli kuukkelien täydellinen häviäminen lähes kilometrin säteeltä. Muualtakaan näitä lintuja (20 rengastettua) en ole tavoittanut, lienevät tulleet syödyiksi. Joko v.2015 kuukkeli pystyy palaamaan laavulle turistien iloksi?
Yleensä hiiripöllö pesii vain kerran samalla paikalla. Silti niiden vaikutus näkyi heti keväällä 2012 monin paikoin, eniten kuukkeleita katosi seurannasta juuri silloin.
Hiiripöllö ruokinnalla
Kuukkeli ei pysty ruokailemaan, jos hiiripöllö istuu lähellä. Se on ensin ajettava pois. Varoituskiljaisut ja rähisevät karheat äänet paljastavat syyn ruokailun keskeytymiseen. Toisin kuin haukat, pöllö päästää ihmisen aivan viereen katsomaan esitystä. Kuukkelit syöksyilevät ärhennellen aivan pöllön pään vierestä tai istuvat viereisellä oksalla rääkkymässä.
Toisinaan soisi käräjien jo päättyvän, jotta kuukkelit pääsevät syömään ja näyttämään renkaansa. Silloin hätistelen itsekin pöllöä loitommaksi. Lopulta hiiripöllö vaihtaa paikkaa yli 200 metrin päähän, jolloin kuukkelit rauhoittuvat ja palaavat ruokinnalle.
Muut petolinnut
Kotkille kuukkeli on liian pieni ja vaikeasti kiinni otettava kohde. Sitä ei koskaan näy saalistähteissä.
Kanahaukalle teoriassa sopisi, mutta käytännössä ei. Kanahaukkakanta on tutkimusalueelta romahtanut lähes olemattomiin 2000-luvulle tultaessa. Talvella muutamat jäljelle jääneet yksilöt hakeutuvat asutuskeskuksiin helpomman ravinnon houkuttamina. Kesällä haukoille riittää muuta evästä. Myöskään kanahaukan pesällä (379 rengastusta) en ole koskaan kuukkelia saaliina nähnyt. Ilmeisesti lajit ovat hyvin sopeutuneet rinnakkaiseloon samoissa metsiköissä.
Varpushaukan kanta on luontaisesti hyvin harva. Syksyisin niitä satunnaisesti näkee kuukkelien härnättävänä.
Piekana on puuttunut tutkimusaikana alueelta kokonaan, vasta viime vuonna tuli muutamia pesintäyrityksiä. Sinisuohaukka on myös ollut vähitellen häviävä laji. Ampuhaukka saalistaa lintuja avomailla, mutta ei näy itsensä kokoisesta kuukkelista kiinnostuvan. Tuulihaukka runsastuu koko ajan, mutta on taitava löytämään pikkujyrsijöitä huonoinakin myyrävuosina.
Muuttohaukka (456 rengastusta) ei ole koskaan kuukkelia pesälleen kiikuttanut, vaikka niitä monin paikoin suon reunassa muutaman sadan metrin päässä asustaa.
Hiiripöllövuosi 2015
Hiiripöllöjen joukot ovat palanneet takaisin Lappiin kesästä 2014 lähtien nousevien myyräkantojen myötä. Keväällä 2015 on odotettavissa runsaasti pesiviä pöllöjä. Niistä ei silloin, eikä liene vielä syksylläkään vaaraa kuukkeleille. Seuraavat tosi taistelut henkiin jäämisestä nähdään vasta myyräkantojen romahtaessa talvella 2016.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)