lauantai 11. kesäkuuta 2016

Hiiripöllövuosi 2016

 Hiiripöllöt yllättivät tänäkin vuonna. Odotuksissa oli huipun jälkeinen hiljaiselo, ehkä vain muutamilla parhailla paikoilla pöllöt pesisivät edelleen. Mutta jo talvi näytti hiiripöllöjen jääneen Lappiin runsaslukuisina. Pesiä löysin toukokuun loppuun mennessä 20, vain hieman vähemmän kuin huippuvuonna 2015. Lisäksi soidintavia koiraita kuului ja näkyi lukuisilla reviireillä, joilta ei sittemmin muuta löytynyt.  Rengastetutuksi tuli 90 poikasta ja kuusi emoa. Yleisin poikasmäärä oli nyt 6-7,  se on kaksi vähemmän keskimäärin kuin edellisenä vuonna. Kolme pesyettä tuhoutui kokonaan tuntemattomista syistä.

Vielä lentokyvytön hiiripöllön poikanen on hyvä kiipeilemään.
Erikoinen petovuosi

Petolintujen pesinnöissä ilmeni kevään mittaan suuria alueellisia eroja Lapissa.  Myyräkannat olivat romahtaneet olemattomiin laajoilta alueilta, mutta laikuittain vielä säilyneet runsaina. Kittilässä erityisesti myyriä vielä oli pöllöjen pesintään riittävästi. Kolarissa oli jo hiljaista. Hiiripöllön pesistä 18 löytyi nyt Kittilästä ja vain kaksi Kolarista ja niistäkin toinen tuhoutui pian muninnan jälkeen. Pöntöissä oli yhdeksän pesintää, loput 11 olivat luonnonkoloissa, osa samoissa kuin viime vuonna.

Alueen kevään hyvästä myyrätilanteesta kertoo myös piekanoiden runsaus. Niiden pesiä  tuli etsimättä vastaan 12. Se on enemmän kuin mitä 30 vuoteen on näkynyt. Piekana on herkkä hylkäämään pesänsä ravinnon käydessä vähiin. Tuleva heinäkuu näyttää, miten ne onnistuvat poikastuotossaan... Puolet piekanoista rakensi pienen pesän itse, toiset omivat valmiin vanhan risupesän, yksi pari valtasi kallioseinämän muuttohaukalta.

Tuulihaukka on Lapin runsaslukuisin haukka nykyään. Niitä on pesimässä tänä kesänä enemmän kuin koskaan ennen. Pääosa kannasta pesii luonnonkoloissa, pari pesää on näkynyt risupesissä, muutama pönttö on asuttu, yksi pari on asettunut kallion hyllylle.

Kotkavuodesta piti tulla hyvä, lämpöä keväällä riitti ja jäniskanta vahvistui. Nyt näyttää siltä, että kotkilla on huonosti poikasia tai toisin paikoin enintään tavanomaisesti.

Helmipöllöjä oli keväällä vielä runsaasti reviireillään, mutta pesinnät eivät käynnistyneet kuin muutamilla pöntöillä, nekin hyvin myöhään. Renkaisiin tuli vain 15 helmipöllöä, joista neljä oli pesiviä naaraita.

Viirupöllö vahvisti kantojaan Lapissa. Rovaniemen seudulta on löytynyt  tietoni mukaan viisi pesää. Jälleen enemmän kuin koskaan ennen.Yksi löytämäni 4-munainen pesä oli kaksimetrisessä kannossa metrin korkeudella maasta.  Toisella pökkelöllä kuvan emo puolusti kahta poikastaan, sen kolmas muna jäi kuoriutumatta.

 Viirupöllö  D-282910 vartioimassa pesyettään.

Sama naaras

Hiiripöllöemoja pyydystin pesistä kahdeksan naarasta. Kahdella niistä oli rengas ennestään.
Kittilän Kallon Hautavuomassa oli pöntössä varhainen pesintä viime vuoden tapaan.
Voi helposti olettaa saman koiraspöllön pitävän reviiriä hallussaan useamman vuoden. Yllätys sensijaan oli, että hautova naaras pöntössä 27.4.2016 oli sama kuin viime vuonna: HH 05689. Pesässä oli toukokuussa rengastettavissa kahdeksan poikasta.
 Nyt on mielenkiintoista seurata, miten monta vuotta pöllöt pystyvät pesimään peräkkäin tässä samassa pöntössä? Laimeimpinakin pöllövuosina niitä aina jossakin on yrittämässä lisääntyä.


Maahanmuuttaja Ruotsista

Kolarin Ylläsjärven Ylläslompolossa pesivät hiiripöllöt palokärjenkolossa männyssä viime vuoden tapaan. Pyydystin naaraan 14.5.2016. Sillä oli outo rengas: STOCHOLM 9089368!
Se oli rengastettu Ruotsin Överkalixissa viisi vuotta aikaisemmin (31.5.2011) pesäpoikasena. Siirtymä Ylläsjärvelle oli 112 kilometriä. Nyt pariskunnalla varttui viisi poikasta lintutornilta lähtevän luontopolun varrella. Siellä sai moni utelias varoa päätään pöllöjen puolustaessa jälkikasvuaan.


Hiiripöllön pesäpaikat

Hiiripöllön mieluisin pesäpaikka on vanha palokärjenkolo, tänä vuonna yhdeksän pesää. Matala kolo on yleensä ollut suosittu, mutta nyt oli asuttuna  viisi normaalisyvyistä koloa. Kaksi pesää oli lahon koivupökkelön huipussa. Toiseen näistä ei voinut kiivetä, pökkelö oli liian huojuva. Tavoittelin poikasia maastosta rengastettavaksi toisella käynnillä, mutta paikka olikin autio: löytyi vain syötyjen poikasten siipiä pesäpuun alta. Ilmeisesti jokin petolintu tai näätä oli tyhjentänyt poikaspesän.

Hiiripöllölle voi tehdä myös "tekopesiä". Vuonna 2015 sain pöllön pesimään kahteen lahopuun nokkaan, johon itse olin työstänyt sopivan syvennyksen. Etua tästä lienee vain rengastajalle: pökkelön saa valita niin, että se kestää kiipeämisen. Hiiripöllö osaa itse kaivaa kuopan lahopuuhun.

 Pönttöpesinnät  ovat toistaiseksi olleet vähemmistönä, mutta nyt niitä oli yhdeksän, sama määrä kuin palokärjenkoloissa. Näyttää siltä, että kerran pöntössä pesittyään pöllö valitsee saman pöntön uudestaan. Ja pöntössä varttuneet uudet sukupolvet eivät välttämättä enää näe palokärjenkolon tarjoavan mitään etua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti