Kotkat maassa

 Salomo- myrsky

Suomessa riehui 8.-9.6. kesämyrsky. Se laittoi metsiä matalaksi varsinkin Kittilässä ja Kolarissa. Paikoin isoja siemenpuuasentoisia männiköitä on kokonaan nurin. Torstaina 9.6. Lapissa oli lumipeite. Saman illan Ylen uutiset tiesi epäillä myrskyn heittäneen kotkanpesiä alas. Vahvistus tulikin jo seuraavana päivänä. Kotkarengastaja Kari Ketola soitti. Tuttu pesä oli maassa eikä poikasta löytynyt ensin mistään. Lopulta se löytyi kuusen alta piilosta ja sadetta pitämästä. Se oli jo täysin mustaselkäinen eli hyvin vanha poikanen. Ikä auttoi selviämään hengissä ilmalennosta, isompi poikanen osaa räpiköidä pudotusvauhtia hidastaen.

Kallo Otusmaantie

Näillä uutisilla saattoi epäillä kotkia putoilleen muuallakin.
Pari viikkoa sitten löysin Otusmaantien varren kotkien uuden vaihtopesän. Vaatimattomassa risukasassa 20 metrin korkeudella petäjässä  näkyi kaksi poikasta. Kotkat olivat muuttaneet reviirillään paikkaa kolmisen kilometriä. Niinpä pesän etsimiseen hupeni kokonainen päivä (= kotkarengastajien sisäpiirivitsi, yleensä uuden pesän hakemiseen menee vuosia).

Levottomin mielin lähdin 12.6.2016 tarkistamaan tilannetta...

Kuva: Pirjo Peltoniemi

Maassahan tämäkin poikanen oli, vaikka pesä oli hyvin  pysynyt puussa.  Toista poikasta ei tavoitettu mistään. Ehkä se oli kokenut luonnollisen poistuman jo ennen tuulen voimannäyttöä. On myös mahdollista, että toinen kotkanpoika oli maastoon kätkeytynyt, koska tämä löydettykin oli kävellyt 80 metrin päähän pesäpuulta.
Poikanen oli hyvässä kunnossa. Selvästi emot olivat ruokkineet sitä maassa. Emoja ei paikalla näkynyt, kuten ei yleensä näy isojen poikasten aikana. Tällä kotkanuorukaisella on ikää 40 päivää.
Se on siis kuoriutunut noin 4. toukokuuta ja muninta on tapahtunut noin 20.3.2016.

Rengastus

Harvoin jos koskaan on kotkapoikasen rengastus ollut näin leppoisaa. Normaalisti saa puussa pesän reunalla tasapainoilla lihakset kireänä. Kourat meillä oli yhtä isot, mutta voima vielä puuttuu tämän ikäiseltä kotkalta. Pari viikkoa myöhemmin olisi jo saatu kunnon ottelu. Tänä vuonna maakotkan värirenkaat ovat vihreitä väriltään.

Kuvat: Pirjo Peltoniemi

Kotkavuosi 2016

Maakotkilla oli odotuksissa hyvä pesintävuosi. Maaliskuu ja huhtikuu olivat lämpimiä ja ravintotilanne on ollut koko ajan paraneva: jäniskannat vahvistuivat selvästi ja kanalintukannat ovat jatkaneet nousuaan. Nyt alustavat kierrokset kotkamailla viittaavat huonoon poikasvuoteen eri puolilla Lappia. Vain paikoin tulos näyttää normaalilta. Salomo-myrsky verotti valmiiksi niukkaa poikasmäärää lisää.
Lopullinen tulos selviää ensi viikolla, kun Karin kanssa kierretään kaikki reviirit. Yhdessä olemme kulkeneet Kittilän ja Kolarin kotkanpesillä pitkään, 19. kesä nyt. Renkaisiin olemme saaneet 200 poikasta. Ainakin 20. kesä pitää jaksaa vielä ensi vuonna puuhun nousta.

Kallon maakotka

Kotkanpojalla on hyvät mahdollisuudet selvitä putoamisestaan huolimatta. Emot ovat alkaneet ruokkia sitä. Kävelyretkien päätteeksi se voi päätyä piiloon, mutta kerjää ruokaa varsinkin emot taivaalla nähdessään. Näin vanhemmilla on helppo paikallistaa maapoikanen.
Evääksi jätin takatalveen kuolleen rastaanpoikasen. Takaisin pesään ei tämän kokoista poikasta kannattanut viedä. Maassa juoksemaan tottuneena se saattaisi helposti hypätä itse pesästä alas. Eikä välttämättä yhtä hyvällä tuurilla kuin edellisessä ilmalennossa.

Selviää... tai sitten ei...

Alle kilometrin päässä oli maakuopassa viisi nälkäistä suuta ruokittavana....