Kuukkelin elinympäristö

Tunturi-Lapissa kuukkelin elinpiiri on melko erilainen verrattuna eteläisempään Suomeen. Karkeasti jakaen kuusimetsät vaihtuvat mäntymetsiin. Pallas-Yllästunturin puiston vanhat metsät ovat pääosin valoisia mäntykankaita, talousmetsät kansallispuiston ulkopuolella kasvavat nuorta mäntyä.

Mäntykankailla kuukkeli ei toki pesi, vaikka siellä paljon liikkuvat. Kuivien kankaiden reunoilta ja soistuneilta painalteilta löytyy aina sekametsää reviirin ytimeksi, pesäpaikaksi. Usein läheltä löytyy aukea suo. Tunturien välisissä laaksoissa matalakasvuinen kuusi-koivu sekametsä on mieluisinta kuukkelin maastoa.

Tunturista alas valuvat purot kuruineen muodostavat reheviä lehtoja alarinteeseen. Kuusikoiden ja lehtojen osuus koko maa-alasta on niin pieni, ettei niiden varaan tutkimusalueen vahva kuukkelikanta nojaa. Ei myöskään suojeltuihin vanhoihin metsiin. Talousmetsissä löytyy  kuukkeliparin tarvitsemalta parilta neliökilometriltä aina se sopiva suonreunan sekametsä pesäpaikaksi.

Kuukkeli avoimessa maastossa

Lapissa kuukkeli on sopeutunut liikkumaan myös avoimessa maastossa.  Vaihtoehtoa ei ole ollut. Laji on myös oppinut, ettei siitä ole merkittävää vaaraa. Etelä-Suomessa tilanne on toinen. Petolintujen paine on siellä aivan eri luokkaa. Tämä ero korostuu talvella, jolloin tutkimusalueella ei ole juuri lainkaan kuukkeleita pyydystäviä petoja.
Avomaastossa suoja ilmasta tulevalle uhalle on pienempi, mutta pedot myös havaitaan jo kaukaa, yllätyksiä ei helposti tule.
Elokuussa tunturien rinteiden kuukkelit käyvät mustikoita syömässä tunturissa, puurajan yläpuolella. Mustikat ovat siellä isompia ja makeampia runsaasta valosta johtuen.

Avosoilta kuukkelit keräävät säännöllisesti talveksi varastoravintoa. Suon reunaosassa liikehdintä tapahtuu, sieltä on lyhyt matka lennellä edestakaisin suon ja varastona toimivan puun väliä. Koskaan en ole päässyt käsitykseen, mitä ne suon pinnasta nyppivät, karpaloista tai hilloista ei ole kyse. Jonkin sortin pieneläimiä.
Soistuneilla kohdin Kesänkijärven rantaa näkee toisinaan samanlaista aktiviteettia.

Avohakkuut

Paljaaksi hakatut aukeat 30-40 vuoden takaa kasvavat jo sankkaa nuorta männikköä. Niissä kuukkeli viihtyy hyvin pesintää lukuunottamatta.  Siemenpuuasentoiset  ja säästettyjä puuryhmiä sisältävät pienemmät aukiot ovat nykyaikaa. Näitä metsän aukkopaikkoja kuukkelit eivät väistele reiteillään, vaan usein myös keräävät ruokaa niiltä. Ne on silloin helppo havaita autosta, pysähtyä, rengastaa, jättää vähän ruokaa. Sitten seuraavana syksynä vien rasvaa samaan kohtaan ja linnut ovat heti syömässä. Tämä selittää sen, miksi tutkimuspisteistä iso osa on hakatuilla aukeilla.

Havainnointiani  aukeilla ruokailevista kuukkeleista  ei mitata tunneissa koko tutkimusaika huomioiden, vaan kuukausissa. Silti en ole koskaan nähnyt yhdenkään pedon hätyyttelevän niitä.  Toisinaan kuukkelit  käyvät kuittailemassa lähimpänä istuvalle pedolle parinsadan metrin päässä , mutta jatkavat sitten taas ruokailua.

Hakattu kuukkelimetsä

Puolenkymmentä tutkimuskohteeksi valikoitunutta vanhan metsän pilkkaa on hakattu pois seuranta-aikana. Kahdessa paikassa linnut käyvät syntyneellä aukiolla samassa pisteessä syömässä, kuten ennenkin. Pari hakattua metsää on ilmeisesti sisältänyt myös reviirin ytimen, pesäpaikan. Näiden lintuja en ole sittemmin mistään löytänyt. Muutto 2-3 km päähän jo vie linnut piiloon, kun kaikki ilmansuunnat ovat mahdollisia.

Kuukkeli taajamassa

Lapissakaan kuukkeli ei tule kaupunkiin. Rovaniemellä kuukkelia ei tavata koskaan asutusalueilla, vaikka se ruokailee säännöllisesti eri puolilla kaupungin laitoja metsässä 1-2 km päässä.  Lähes sama pätee kirkonkyliin Kittilässä ja Kolarissa sekä Ylläsjärven ja Äkäslompolon kylien keskustoihin.  Näiden kylien reunamilla talojen ruokinnoille jo kuukkeli uskaltautuu.

Tunturien mökkikylissä tilanne on toinen. Siellä kuukkelit saa lintulautavieraiksi helposti. Talojen rakentaminen on aloitettu metsään ja puustoa on paljon säästetty, mikä eroa selittää. Syystalvella mökkikylät ovat autioita turisteista, jatkuvaa ruokintaa läpi talven ei juuri ole. Satunnaisten kävijöiden laittamille ruokinnoille kuukkeli  silti löytää nopeasti, kun se kerran on paikan oppinut.

Ruoka houkuttaa

Ylläsjärven Luosupirtin mökin hankimme v.1997. Meni kaksi vuotta ensimmäisen kuukkelin tuloon ruokinnalle. Ei siis mikään kuukkelipaikka. Säännöllinen ruuan tarjonta on kuitenkin muuttanut asetelman. Tutkimusaikana paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia ja kaksi muualla rengastettua on käynyt. Ajallisesti tietysti havainnointia mökillä on eniten, mikä tekee paikasta "yhden parhaista ". Tosiasiallisesti mikä tahansa paikka lähes missä vain olisi samalla satsauksella tuonut esiin yhtä monta kuukkelia. Todennäköisesti paljon enemmän, jos paikan olisi valinnut laajasta vanhasta metsästä.