torstai 19. maaliskuuta 2015

Ontuva Eriksson



Vamman tai sairauden seurauksena kuukkeli voi menettää toisen jalkansa. Ilmiö näkyy luonnonlain tapaan läpi koko eläinkunnan. Myös yksijalkaisia ihmisiä on samassa suhteessa. Varislinnuilla (joihin kuukkeli kuuluu) raajan puuttuminen ehtii herättää huomiota useammin verrattuna moneen muuhun lintulajiin. Syynä siihen on kyky selvitä hengissä pidempään raajarikkona ja liikkuminen ihmisten elinpiirillä. Todennäköisesti tällaisen linnun elämä lyhynee, mutta näyttöä siitä ei tässä tutkimuksessa ole. Tapauksia on nimittäin tiedossani vain kaksi.

B-131987 (V54)

Kesängin laidassa Kittilän Latvamajalla  rengastin 29.3.2006 koiraskuukkelin, sai pelkän B-koon alumiinirenkaan oikeaan jalkaansa. Löysin linnun samasta paikasta 21.10.2007, jolloin lisäsin sille keltaisen värirenkaan V54 vasempaan jalkaan. Vuotta myöhemmin 4.10.2008 Latvamajan pihan laavulle tuli yhdellä jalalla pomppien kuukkeli ruokaa noutamaan. Sen oikea jalka oli kuivunut liikkumattomaksi mahan alustaa vasten. Terveessä jalassa oli lukurengas V54.
Samasta linnusta oli syksyn aikana tehty valitus Rengastustoimistoon. "Kuka on laittanut linnulle renkaan niin tiukkaan, että jalka on mennyt kuolioon?" Itse asiassa B-koon rengas on turhan väljä kuukkelille eikä voi nilkkaa puristaa.
Rengastustoimiston ohjeet kieltävät viallisen tai sairaan linnun merkitsemisen. Syynä on juuri tämä väärinkäsityksen mahdollisuus: vamma tai sairaus tulkitaan renkaan aiheuttamaksi.
V54:n elinikä jäi tuntemattomaksi. Viimeisen kerran näin sen 30.12.2008.

Ontuva Eriksson

Kalervo Niskakoski Äkäslompolossa on vuosien mittaan lukenut onnistuneesti useita rengastamiani kuukkeleita ruokinnallaan. Helmikuussa 2013 hän raportoi jalkaviallisesta kuukkelista. Se oli renkaaton. Nimenkin lintu oli saanut: Ontuva Eriksson. Jo keväällä 2012 sen vasen jalka oli ollut vioittunut, siihen kertyi jäämöykky merkkinä verenkierron loppumisesta.

Ontuva Eriksson. Vasen jalka on kuivunut. Kuva: Kalervo Niskakoski

Eriksson hyppi yhdellä jalalla ja ruokaillessaan asettui mielellään mahalleen. Sillä oli etuoikeus ruokailla muita ennen. Ehkä siihen oli syynä vain vanhan linnun auktoriteetti, ainakaan lintu ei syrjintää kokenut vammansa vuoksi.

Sulkavauriot

Aikaisemmin kuukkelin kokoa käsittelevässä blogissa kuvasin kaksi tapausta, joissa linnuilla molempien siipien kärjet olivat poikki. Linnun liitäminen ei silloin onnistu, vaan se joutuu koko ajan räpistelemään pysyäkseen ilmassa. Vasta seuraavana kesänä sulat vaihtuvat uusiin. Sitä ennen riski joutua pedon saaliiksi on  suurempi kuin lajitovereillaan.
Toisinaan kuukkeli on menettänyt pyrstösulkia, joskus puoletkin pyrstöstä. Ilman pyrstöäkin lento onnistuu. Ehkä lintu on ollut saalistuksen kohteena, mutta päässyt karkuun ja vain sulkia on jäänyt pyytäjän käpäliin tai kynsiin. Toinen mahdollisuus on pyrstön jäätyminen kiinni johonkin yöpymispaikassa.
Kokonaisen sulan irrotessa lintu on paremmassa asemassa kuin sen katketessa. Uusi sulka tulee heti tilalle eikä sen kasvatus kestä kuin kuukauden verran.

Terve laji

Kuukkelin terveydentila on erinomainen verrattuna moniin muihin lintulajeihin. Koskaan en ole tavannut sairasta tai edes nälän heikentämää yksilöä. Kuukkelin kyky selvitä kovista jopa 50 pakkasasteen kausista lienee lintumaailmamme paras. Pintaloisia hyöhenpuvusta ei löydä, ehkä pitkä talvi pakkasineen estää sen. Epämuodostumia jaloissa  tai nokassa ei myöskään koskaan näe.  Edes poikkeavaa väritystä en ole tavannut. Albiino olisi hieno tuttavuus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti