Ikä näkyy pyrstösulissa
Rengastajien raamattuna pidetään ruotsalaisen Lars Svenssonin (s.1941) määritysopasta Euroopan varpuslintujen iästä ja sukupuolesta. Kuukkelin osalta informaatio on niukkaa ja valitettavasti harhaanjohtavaa. Tämä on saattanut hämätä satunnaista kuukkelirengastajaa, mutta enemmän lintuja käsittelevä huomaa pian oikeat erot kuukkelien pyrstösulissa.
Lars Svensson:kuukkelin iänmääritys |
Yksilöllinen vaihtelu
Koko totuus ei ole näin yksinkertainen. Määritys on helppoa silloin, kun sulka on kapea suippokärkinen (valokuvan 1.) tai leveä kulmikas (valokuvan 3.-4.). Ongelmallinen on nimenomaan välimuoto, pyöristynyt kärki (valokuvan 2. sulka). Niitä näkyy noin 10 prosentilla myös vanhoilla linnuilla. Silloin tosin pyrstön toisen reunan sulka saattaa olla kulmikkaampi. Vaihtelun monimuotoisuutta edustaa vanha lintu, jolla on hyvin kapea pyrstösulka poikasen tapaan, mutta kärjessä näkyy selvä terävä kulma.
Vasta kerran pyrstösulkansa vaihtaneella eli 1-2 vuoden ikäisellä kuukkelilla tavataan usein valokuvan sulka 2.-tyypin pyöreäkärkinen muoto. Ikäryhmänsä määritysperusteeksi tämä ei kuitenkaan kelpaa, koska samanlaista sulkaa nähdään sekä tätä nuoremmilla että vanhemmilla linnuilla.
Kahden alle 1v kuukkelin uloimmat pyrstösulat 1.ja 2. Vanhat linnut 3. ja 4. |
Alula ja pyrstösulan kärjen hapsotus
Siiven pienet peitinhyöhenet ( alula, vrt Svenssonin kuva) on mainittu yhdeksi kuukkelin iänmääritysperusteeksi. Itse en ole huomannut niissä ikään liittyvää eroa, yksilöllistä vaihtelua kärjen terävyydessä tai pyöreydessä toki näkyy.
Pyrstösulan kärjen hienoinen hapsotus on 1-2kv linnulla yleistä, mutta yhtä usein sitä ei ole lainkaan, kuten ei kuvassa yllä. Näin ollen se kelpaa määritysperusteeksi vain silloin, kun hapsotusta on. Tosin silloin melkein aina sulka on myös kapea ja suippo iän muutenkin paljastaen.
Iänmääritys maastossa
Poikasen viimeisetkin nuoruuspuvun löysät hyöhenet irtoavat nopeasti ensimmäisen kesän aikana, jolloin ulkonäkö vastaa jo täysin vanhaa lintua. Kuukkeliryhmän käyttäytymistä seuraamalla voi tehdä melko luotettavia päätelmiä lintujen iästä, jos jälkikasvua on mukana.
Nuoret linnut oppivat käytöstapansa vanhempia matkimalla. Samoilla reviireillä tapaa vuodesta toiseen aina joko kesyjä tai arempia kuukkeleita, ryhmän käytös ajan mittaan yhtenäistyy. Aina nuori kuukkeli ei vielä ole ehtinyt omaksua ihmisarkuutta, vaan tulee rohkeasti hakemaan ruokaa emojen pysytellessä taustalla. Hölmöily paljastaa linnun saman vuoden poikaseksi usein muutenkin: se ei aina ymmärrä, mikä on syötävää, tunnustelee ruokaa nokassaan, heittää sitten pois makkaranpalankin liian outona. Sillä on toisinaan vaikeuksia älytä, miten katiskaan pääsee sisälle, yrittää itsepintaisesti ehjästä verkkoseinästä läpi ruuan houkuttamana.
Poikanen kerjää emoiltaan ruokaa sirisemällä ja samalla värisyttämällä siipiään. Näin se voi tehdä, vaikka seisoisi ruokakeon vieressä, josta emot kantavat einestä kätköihinsä. Lopulta se joutuu aloittamaan ruokailun omin päin. Emojensa matkaan toisenakin syksynään lyöttäytynyt nuori kuukkeli saattaa edelleen kerjätä satunnaisesti ruokaa, joten tarkaksi iänmääritysperusteeksi ei tämä käytös riitä.
Kuukkelin kuvat
Aina valokuvia kuukkeleista nähdessäni katson ensimmäiseksi jalat, onko renkaita? Seuraavaksi katse kohdistuu pyrstöön, minkä ikäinen? Kuvista on helppo itse kunkin oppia erottamaan alle yksi vuotiaat vanhemmista linnuista: onko uloin pyrstösulka kapea ja kärjestä suippo vaiko leveä ja kärjestä kulmikas? Näiden tyypillisten muotojen lisäksi on joukko kuukkeleita, joiden määrittely onnistuu kokeneeltakin tutkijalta vain lintu kädessä. Tai ei onnistu sittenkään.
Iänmääritys maastossa
Poikasen viimeisetkin nuoruuspuvun löysät hyöhenet irtoavat nopeasti ensimmäisen kesän aikana, jolloin ulkonäkö vastaa jo täysin vanhaa lintua. Kuukkeliryhmän käyttäytymistä seuraamalla voi tehdä melko luotettavia päätelmiä lintujen iästä, jos jälkikasvua on mukana.
Nuoret linnut oppivat käytöstapansa vanhempia matkimalla. Samoilla reviireillä tapaa vuodesta toiseen aina joko kesyjä tai arempia kuukkeleita, ryhmän käytös ajan mittaan yhtenäistyy. Aina nuori kuukkeli ei vielä ole ehtinyt omaksua ihmisarkuutta, vaan tulee rohkeasti hakemaan ruokaa emojen pysytellessä taustalla. Hölmöily paljastaa linnun saman vuoden poikaseksi usein muutenkin: se ei aina ymmärrä, mikä on syötävää, tunnustelee ruokaa nokassaan, heittää sitten pois makkaranpalankin liian outona. Sillä on toisinaan vaikeuksia älytä, miten katiskaan pääsee sisälle, yrittää itsepintaisesti ehjästä verkkoseinästä läpi ruuan houkuttamana.
Poikanen kerjää emoiltaan ruokaa sirisemällä ja samalla värisyttämällä siipiään. Näin se voi tehdä, vaikka seisoisi ruokakeon vieressä, josta emot kantavat einestä kätköihinsä. Lopulta se joutuu aloittamaan ruokailun omin päin. Emojensa matkaan toisenakin syksynään lyöttäytynyt nuori kuukkeli saattaa edelleen kerjätä satunnaisesti ruokaa, joten tarkaksi iänmääritysperusteeksi ei tämä käytös riitä.
Kuukkelin kuvat
Aina valokuvia kuukkeleista nähdessäni katson ensimmäiseksi jalat, onko renkaita? Seuraavaksi katse kohdistuu pyrstöön, minkä ikäinen? Kuvista on helppo itse kunkin oppia erottamaan alle yksi vuotiaat vanhemmista linnuista: onko uloin pyrstösulka kapea ja kärjestä suippo vaiko leveä ja kärjestä kulmikas? Näiden tyypillisten muotojen lisäksi on joukko kuukkeleita, joiden määrittely onnistuu kokeneeltakin tutkijalta vain lintu kädessä. Tai ei onnistu sittenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti