Ontuva Eriksson

Vamman tai sairauden seurauksena kuukkeli voi menettää toisen jalkansa. Ilmiö näkyy luonnonlain tapaan läpi koko eläinkunnan. Myös yksijalkaisia ihmisiä on samassa suhteessa. Varislinnuilla (joihin kuukkeli kuuluu) raajan puuttuminen ehtii herättää huomiota useammin verrattuna moneen muuhun lintulajiin. Syynä siihen on kyky selvitä hengissä pidempään raajarikkona ja liikkuminen ihmisten elinpiirillä. Todennäköisesti tällaisen linnun elämä lyhynee, mutta näyttöä siitä ei tässä tutkimuksessa ole. Tapauksia on nimittäin tiedossani vain kaksi.

B-131987 (V54)

Kesängin laidassa Kittilän Latvamajalla  rengastin 29.3.2006 koiraskuukkelin, sai pelkän B-koon alumiinirenkaan oikeaan jalkaansa. Löysin linnun samasta paikasta 21.10.2007, jolloin lisäsin sille keltaisen värirenkaan V54 vasempaan jalkaan. Vuotta myöhemmin 4.10.2008 Latvamajan pihan laavulle tuli yhdellä jalalla pomppien kuukkeli ruokaa noutamaan. Sen oikea jalka oli kuivunut liikkumattomaksi mahan alustaa vasten. Terveessä jalassa oli lukurengas V54.
Samasta linnusta oli syksyn aikana tehty valitus Rengastustoimistoon. "Kuka on laittanut linnulle renkaan niin tiukkaan, että jalka on mennyt kuolioon?" Itse asiassa B-koon rengas on turhan väljä kuukkelille eikä voi nilkkaa puristaa.
Rengastustoimiston ohjeet kieltävät viallisen tai sairaan linnun merkitsemisen. Syynä on juuri tämä väärinkäsityksen mahdollisuus: vamma tai sairaus tulkitaan renkaan aiheuttamaksi.
V54:n elinikä jäi tuntemattomaksi. Viimeisen kerran näin sen 30.12.2008.

Ontuva Eriksson

Kalervo Niskakoski Äkäslompolossa on vuosien mittaan lukenut onnistuneesti useita rengastamiani kuukkeleita ruokinnallaan. Helmikuussa 2013 hän raportoi jalkaviallisesta kuukkelista. Se oli renkaaton. Nimenkin lintu oli saanut: Ontuva Eriksson. Jo keväällä 2012 sen vasen jalka oli ollut vioittunut, siihen kertyi jäämöykky merkkinä verenkierron loppumisesta.

Ontuva Eriksson. Vasen jalka on kuivunut. Kuva: Kalervo Niskakoski

Eriksson hyppi yhdellä jalalla ja ruokaillessaan asettui mielellään mahalleen. Sillä oli etuoikeus ruokailla muita ennen. Ehkä siihen oli syynä vain vanhan linnun auktoriteetti, ainakaan lintu ei syrjintää kokenut vammansa vuoksi.

Sulkavauriot

Aikaisemmin kuukkelin kokoa käsittelevässä blogissa kuvasin kaksi tapausta, joissa linnuilla molempien siipien kärjet olivat poikki. Linnun liitäminen ei silloin onnistu, vaan se joutuu koko ajan räpistelemään pysyäkseen ilmassa. Vasta seuraavana kesänä sulat vaihtuvat uusiin. Sitä ennen riski joutua pedon saaliiksi on  suurempi kuin lajitovereillaan.
Toisinaan kuukkeli on menettänyt pyrstösulkia, joskus puoletkin pyrstöstä. Ilman pyrstöäkin lento onnistuu. Ehkä lintu on ollut saalistuksen kohteena, mutta päässyt karkuun ja vain sulkia on jäänyt pyytäjän käpäliin tai kynsiin. Toinen mahdollisuus on pyrstön jäätyminen kiinni johonkin yöpymispaikassa.
Kokonaisen sulan irrotessa lintu on paremmassa asemassa kuin sen katketessa. Uusi sulka tulee heti tilalle eikä sen kasvatus kestä kuin kuukauden verran.

Terve laji

Kuukkelin terveydentila on erinomainen verrattuna moniin muihin lintulajeihin. Koskaan en ole tavannut sairasta tai edes nälän heikentämää yksilöä. Kuukkelin kyky selvitä kovista jopa 50 pakkasasteen kausista lienee lintumaailmamme paras. Pintaloisia hyöhenpuvusta ei löydä, ehkä pitkä talvi pakkasineen estää sen. Epämuodostumia jaloissa  tai nokassa ei myöskään koskaan näe.  Edes poikkeavaa väritystä en ole tavannut. Albiino olisi hieno tuttavuus.

Kuukkelin iänmääritys

Kuukkelin ikä selviää nopeimmin lähettämällä sen keltaisen lukurenkaan tunnukset netissä Rengastustoimistoon. Jos lintu on merkitty ensimmäisenä elinvuotenaan, saa palautteena tarkan syntymäajan. Aikuisena rengastetusta yksilöstä saa tiedon vain minimi-iästä, esim. yli 5 kalenterivuotta (kv) vanha. Silloin ei oikeaa ikää tiedetä. Kuukkeli vaihtaa kesän mittaan kaikki sulkansa uusiin, joten vuosia ei voi laskea vaihtuneiden sulkien määristä, kuten monilla muilla lajeilla. Näin ollen  rengastajakaan ei pysty erottelemaan kuin  kaksi ikäluokkaa: alle vuoden vanhat (1kv syksyllä, 2kv keväällä) ja sitä vanhemmat kuukkelit (+1kv syksyllä, +2kv keväällä).

Ikä näkyy pyrstösulissa

Rengastajien raamattuna pidetään ruotsalaisen Lars Svenssonin (s.1941) määritysopasta Euroopan varpuslintujen iästä ja sukupuolesta. Kuukkelin osalta informaatio on niukkaa ja valitettavasti harhaanjohtavaa. Tämä on saattanut hämätä satunnaista kuukkelirengastajaa, mutta enemmän lintuja käsittelevä huomaa pian oikeat erot kuukkelien pyrstösulissa.

Lars Svensson:kuukkelin iänmääritys

Svenssonin piirros aikuisen (ad.) linnun uloimmasta pyrstösulasta sopii paremmin alle yksi vuotiaalle kuukkelille. Se on vedetty liian pyöreäksi kärjen muodoltaan, tyypillinen vanhan linnun pyrstösulka on selvästi kulmikas. Oppaan piirroskuva johtaa harhaan sikäli, että alle yksivuotiaalla esiintyy tasapuolisesti kahta eri päätyyppiä pyrstösulan muodossa: kapea suippokärkinen ja leveämpi sulka pyörein muodoin (Svenssonin piirroksen ad ja 1kv tai alla valokuvassa sulat 1. ja 2.).

Yksilöllinen vaihtelu

Koko totuus ei ole näin yksinkertainen. Määritys on helppoa silloin, kun sulka on kapea suippokärkinen (valokuvan 1.) tai leveä kulmikas (valokuvan 3.-4.). Ongelmallinen on nimenomaan välimuoto, pyöristynyt kärki (valokuvan 2. sulka). Niitä näkyy noin 10 prosentilla myös vanhoilla linnuilla. Silloin tosin pyrstön toisen reunan sulka saattaa olla kulmikkaampi. Vaihtelun monimuotoisuutta edustaa vanha lintu, jolla on hyvin kapea pyrstösulka poikasen tapaan, mutta kärjessä näkyy selvä terävä kulma.
Vasta kerran pyrstösulkansa vaihtaneella eli 1-2 vuoden ikäisellä kuukkelilla tavataan usein valokuvan sulka 2.-tyypin pyöreäkärkinen muoto. Ikäryhmänsä määritysperusteeksi tämä ei kuitenkaan kelpaa, koska samanlaista sulkaa nähdään sekä tätä nuoremmilla että vanhemmilla linnuilla.

Kahden alle 1v kuukkelin uloimmat pyrstösulat 1.ja 2. Vanhat linnut 3. ja 4.

 Alula ja pyrstösulan kärjen hapsotus

Siiven pienet peitinhyöhenet ( alula, vrt Svenssonin kuva) on mainittu yhdeksi kuukkelin iänmääritysperusteeksi. Itse en ole huomannut niissä ikään liittyvää eroa, yksilöllistä vaihtelua kärjen terävyydessä tai pyöreydessä toki näkyy. 

Pyrstösulan kärjen hienoinen hapsotus on 1-2kv linnulla yleistä, mutta yhtä usein sitä ei ole lainkaan, kuten ei kuvassa yllä. Näin ollen se kelpaa määritysperusteeksi vain silloin, kun hapsotusta on. Tosin silloin melkein aina sulka on myös kapea ja suippo iän muutenkin paljastaen.

 Iänmääritys maastossa

Poikasen viimeisetkin nuoruuspuvun löysät hyöhenet irtoavat nopeasti ensimmäisen kesän aikana, jolloin ulkonäkö vastaa jo täysin vanhaa lintua. Kuukkeliryhmän käyttäytymistä seuraamalla voi tehdä melko luotettavia päätelmiä lintujen iästä, jos jälkikasvua on mukana.
Nuoret linnut oppivat käytöstapansa vanhempia matkimalla. Samoilla reviireillä tapaa vuodesta toiseen aina joko kesyjä tai arempia kuukkeleita, ryhmän käytös ajan mittaan yhtenäistyy. Aina nuori kuukkeli ei vielä ole ehtinyt omaksua ihmisarkuutta, vaan tulee rohkeasti hakemaan ruokaa emojen pysytellessä taustalla. Hölmöily paljastaa linnun saman vuoden poikaseksi usein muutenkin: se ei aina ymmärrä, mikä on syötävää, tunnustelee ruokaa nokassaan, heittää sitten pois makkaranpalankin liian outona. Sillä on toisinaan vaikeuksia  älytä, miten katiskaan pääsee sisälle, yrittää itsepintaisesti ehjästä verkkoseinästä läpi ruuan houkuttamana.
Poikanen kerjää emoiltaan ruokaa sirisemällä ja samalla värisyttämällä siipiään. Näin se voi tehdä, vaikka seisoisi ruokakeon vieressä, josta emot kantavat  einestä kätköihinsä. Lopulta se joutuu aloittamaan ruokailun omin päin. Emojensa matkaan toisenakin syksynään lyöttäytynyt nuori kuukkeli saattaa edelleen kerjätä satunnaisesti ruokaa, joten tarkaksi iänmääritysperusteeksi ei tämä käytös riitä.

Kuukkelin kuvat

Aina valokuvia kuukkeleista nähdessäni katson ensimmäiseksi jalat, onko renkaita? Seuraavaksi katse kohdistuu pyrstöön, minkä ikäinen? Kuvista on helppo itse kunkin oppia erottamaan alle yksi vuotiaat vanhemmista linnuista: onko uloin pyrstösulka kapea ja kärjestä suippo vaiko leveä ja kärjestä kulmikas? Näiden tyypillisten muotojen lisäksi on joukko kuukkeleita, joiden määrittely onnistuu kokeneeltakin tutkijalta vain lintu kädessä. Tai ei onnistu sittenkään.