Hiiripöllövuosi 2015

Kuukkelitutkijan vapaa-aika

Toukokuulla kuukkelien pesinnän aikaan on tutkimuksessa tauko. Keväällä 2015 ei tarvinnut korvaavaa puuhaa miettiä: hiiripöllöillä oli esiintymisen huippu jälleen! Edellisen kerran vastaavaa saatiin nähdä vuonna 2011. Hiiripöllöjen määrä nousi nyt samoihin  ennätyslukuihin. Myyrätutkijat ennustavat, että neljän vuoden myyräsykli ei ole palautunut pitkäksi aikaa, vaan häviää jälleen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että käsillä oli hiiripöllöhuippu, jollaista ehkä ei taas nähdä vuosikymmeniin.

Virheistä oppii

 Vuoden 2011 pöllöruuhka pääsi yllättämään. Huippuvuodelle on tyypillistä pöllöjen pesinnän varhainen ajankohta verrattuna tavallisiin vuosiin. Myöhästyin pahasti silloin pesintöjen tarkastuksessa.
Poikueita löytyi kolmisenkymmentä, poikasia näissä oli noin 200. Hiiripöllörengastuksia tuli v.2011 silti vain 90, koska suurempi osa poikasista osasi jo lentää löydettäessä. Vuonna 2015 osasin aloittaa pesäpaikkojen etsinnät ajoissa. Maaliskuun puolivälissä jo varhaisimmat pöllöemot lämmittivät pönttöjen pohjia.

Hiiripöllörunsautta 2015

Toukokuussa 2015 löysin Kittilästä ja Kolarista 25 hiiripöllön pesää. Pesiä oli toki tarjolla satoja näissä kunnissa, mutta yhden ihmisen aika ei riitä niiden etsimiseen. Päivä kuluu yllättävän äkkiä, kun etsit ja rengastat vaikkapa neljä pesällistä.
Hiiripöllön esiintymisen painopiste oli nyt selvästi enemmän Kittilässä (21 pesää) kuin Kolarissa (4 pesää). Vuoden 2011 innoittamana laitoin maastoon 100 uutta hiiripöllönpönttöä vuosina 2013-2014. Kolarissa oli useita soidinreviirejä, joilla pesintä ei tuntunut alkavan lainkaan. Ehkä nämä pöllöt vielä innostuvat myöhäiseen  kesäpesintään.
Lähin asuttu pesäpönttö näkyi mökkini ikkunasta Ylläsjärvellä. Tämä pari soidinti myös lähes kilometrin päässä luonnonkololla, mutta päätyi lopulta pesimään pihapiiriin.  Parilla oli pöntössä vain viisi poikasta, pienin näkemäni poikue tänä vuonna.

10 poikasen pesä

Similän Erkki Kaukosesta soitti maaliskuun puolivälissä. Hän oli huomannut pöntössäni Paukavaarassa hiiripöllön hautovan. Rengastuskäynnillä 15.5.2015 odotti pöntössä yllätys: 10 poikasta! Suomessa on vuonna 1978 todettu yhtä iso poikue hiiripöllöllä.
Hiiripöllö munii yhden munan joka toinen päivä ja näin ison pesyeen tehdessään se pitää puolivälissä neljän päivän tauon muninnassa. Teoriassa muninta kestää siis 24 vuorokautta. Haudonta alkaa heti ensimmäisestä munasta. Näin ollen poikasten välillä on kolmen viikon ikäero. Vanhin poikanen ehtii jättää pesän, kun nuorin on vasta kuoriutunut. Oli todella tuuria, että ehdin nähdä pöntössä kaikki poikaset kerralla.
Herkästi löydetyn pesän poikueen tulkitsee kokonaiseksi, vaikka osa jälkikasvusta on jo jättänyt pesän.
Eräälläkin pesällä oli kolossa seitsemän poikasta ja sitten pois lähtiessä peräti 200 metrin päässä kannon nokassa kökötti kahdeksas poikanen. Se oli kävellyt koko tuon matkan, lentämään se oppii vasta 1-2 viikkoa myöhemmin.

Normaalisti 8-9 poikasta

Vuonna 2015 yleisin poikasmäärä hiiripöllöllä oli kahdeksan tai yhdeksän. Se on keskimäärin pari poikasta enemmän, kuin v. 2011, jolloin poikasia oli yleensä 6 tai 7. Yhdellä käynnillä isoja poikueita ei pysty rengastamaan kuin sattumalta.  Aina pesyeen nuorimmat ovat liian pieniä, jotta rengas pysyisi nilkassa. Tai sitten vanhimmat niistä ovat jo karanneet maastoon piiloon. Parilla pöntöllä myöhästyin rengastuksista vain siitä syystä, että kaikki metsäautotiet eivät vielä olleet ajokelpoisia toukokuun puolivälissä.

Pesiä tiheässä

Kittilän  Otusmaassa vuonna 2011 oli kaksi hiiripöllönpesää 330 metrin välein. Pidempi 700 metrin väli  oli usealla  pesäpaikalla Kallossa. Samoihin tiheyksiin päästiin nyt Kittilän Mustavaarassa : metsäautotien varrella neljän kilometrin matkalla oli viisi pesää! Mikähän oli todellinen pesämäärä alueella? Kai laji pesii muuallakin, kuin tienvarressa?

Vaikea pönttölaji

Hiiripöllö ei mielellään pesi pöntössä. Tänä vuonna 18 pesää oli luonnonkolossa ja vain 7 pöntössä. Pönttöjen asutusprosentti jäi 5:een näin huippuvuonnakin. Välivuosina sitä ei tahdo saada pönttöön lainkaan. Lähes kaikki kolopesät olivat palokärjen tekemissä onkaloissa, vain yksi pesä oli tänä vuonna lahon koivupökkelön nokassa syvennyksessä. Yleensä palokärjen kolo on niin vanha, että se on täyttynyt matalaksi. Muutamassa normaalisyvyisessä  kolossa poikueita myös oli. Harvoin hiiripöllö asettuu syvään telkänpönttöön pesimään, kuten Kallon Raatikkavaarassa v. 2011.

Rengastuksia 154

Rengastin toukokuussa 2015 yhteensä 154 hiiripöllöä. Se on saman verran kuin koko rengastajaurallani tähän asti kaikkiaan. Emoja rengastin vain kuusi naarasta. Niiden laajamittaiseen pyyntiin ei taaskaan riittänyt aikaa: oli tehtävä valinta, pyydänkö emoja vai etsinkö saman ajan käyttäen pari uutta pesää. Päädyin jälkimmäiseen. Aikuiset linnut olivat kaikki ennestään renkaattomia. Tuhoutuneita pesiä oli vain yksi: ehkä näätä oli vieraillut kelon kolossa tuhoisin seurauksin pariviikkoisille poikasille.
Vielä on yksi myöhäinen pesintä vasta haudontavaiheessa. Toki niitä tulisi vastaan useampiakin, jos aikaa etsimiseen riittäisi.
Seuraava sesonki onkin sitten maakotkarengastukset kesäkuussa.