Tätä aihetta tarkastellessa pitää nostaa esiin mainio tieteellinen tutkimus vuodelta 2003, toistaiseksi ainoa riittävällä kuukkelimäärällä tehty analyysi ryhmien koosta vertailujani varten. Kyseessä on Bo-Göran Lillandtin Suupohjan kuukkelitutkimuksiin perustuva julkaisu Lundin yliopistosta:
FAMILY STRUCTURE IN THE SIBERIAN JAY AS REVEALED BY MICROSATELLITE ANALYSES (B-G. Lillandt, S. Bensch, T. von Schantz).
Vaikuttavat tulokset Lillandtin tutkimuksessa syntyivät järjestelmällisellä dna-näytteiden keruulla vuosina 1974-2000 Suupohjassa. Ylläksen kuukkeleista ehdin kerätä näytteet vertailevaan tutkimukseen 105:stä linnusta, mutta sitten tutkimusrahat loppuivat ja projekti lopahti siihen. Nuo näytteet toki saatiin analysoitua.
Adoptio-ilmiö
Virkistetäänpä kaikkien muistia Lillandtin tutkimuksen keskeisimmistä tuloksista: Tutkittuja perhekuntia, joissa oli mukana emojen lisäksi muita yksilöitä, oli kaikkiaan 301. Kukin ryhmä laskettiin mukaan vain kerran vuodessa. Ydinperheitä näistä oli 74%, tarkoittaen sitä, että poikaset olivat vanhempiensa jälkeläisiä. Peräti 26% ryhmistä sisälsi poikasia, jotka eivät olleet jälkeläisiä. Näistä 70% ei edes ollut sukua kummallekaan vanhoista linnuista. Adoptoiduista 82 poikasesta 91% sijoittui pariskunnille, joilla ei ollut kyseisenä vuonna lainkaan muita poikasia.
Pääsin seuraamaan mökilläni kesällä 2014 adoptio-prosessia läheltä. Juhannuksena UJ1 ja UJ7 toivat kolme poikasta katsastamaan ruokintapaikkaa. Yhtä niistä emot ajoivat toistuvasti pois, sitä ei päästetty syömään. Sinnikkäästi poikanen (A7C) roikkui päivästä toiseen mukana. Heinäkuun alussa paikalla kävi vanha pariskunta (RV4 ja XH1), jolla ei ollut jälkikasvua. A7C kävi syömässä ensin yksin, kunnes se kohtasi tämän pariskunnan. Se hyväksyttiin mukaan ja on ryhmässä edelleen helmikuussa 2015.
Ryhmän koko
Ylläksen kuukkelitutkimuksessa laskin 850 kuukkeliryhmän koot vuosilta 2006-2015. Mukana ovat myös 1 tai 2 yksilön dokumentoinnit. Kukin ryhmä on tässäkin laskettu vain kerran vuodessa Lillandtin tapaan. Suupohjan tutkimuksessa analysoituja ryhmiä oli kaikkiaan 563.
Tulos: Lapissa kuukkeliryhmässä on yksi lintu enemmän kuin Suupohjassa. Vrt. taulukko.
RYHMÄN KOKO YHT. RYHMIÄ
YKSILÖITÄ 1 2 3 4 5 6
SUUPOHJA 24 238 206 91 4 - 563
YLLÄS 4 202 307 240 68 29 850
Ylläksellä yleisin ryhmäkoko oli kolme kuukkelia (36%), toiseksi eniten tapasin neljän yksilön seurueita (28%). Suupohjassa vastaavat luvut olivat : useimmiten kaksi kuukkelia (42%), toiseksi eniten ryhmissä oli kolme lintua (36%).
Ero kuvastanee kuukkelikannan elinvoimaisuutta Ylläksen hyväksi.
Omassa aineistossani mahdollinen virhe on liian pienen ryhmäkoon suuntaan: useimmiten en pystynyt erittelemään ryhmiä tai erittely puuttui muistiinpanoista silloin, kun paikalla oli ollut samanaikaisesti 7-15 kuukkelia. Näiden laskuista pois jätettyjen mukana kulki todennäköisemmin isoja kuin pieniä ryhmiä.
Yksi kuukkeli
Kuukkelit elävät ryhmissä. Yksin ei voi perustaa ryhmää. Yksittäisiä kuukkeleita ei siis ole. Tämä kehäpäätelmä sattuu pitämään melko hyvin yhtä myös todellisuuden kanssa. Tiheän kannan alueella kuukkeli löytää seuransa helposti.
Usein näkee yksinäisen linnun ylittämässä tietä tai polkua. Kyseessä on tavallisesti muista mielellään vähän erillään liikkuva koiras, muu seurue löytyy viimeistään 500 m:n päästä, jos ehdit ja jaksat juosta metsässä etenevän linnun perässä.
Ruokintapaikoilla liikkuu toisinaan yksinäisiä saman vuoden poikasia. Ne ovat jättäytyneet tai jätetty paikalle muiden jatkettua matkaa. Seuraavan kerran ryhmän palatessa syömään nuori liittyy taas mukaan, se voi tapahtua tunnin kuluttua tai vasta seuraavana päivänä.
Hetkellisesti yksittäisiä kuukkeleita täytyy olla muulloinkin, vaikka harvoin niitä näkee. Esim. puolison kuoltua lintu joutuu etsimään uutta paria ja usein elinaluettakin. Keväällä parittomat nuoret linnut ovat samalla asialla. Hylätyt poikaset ennen adoptiota ovat vaihtelevan ajan yksin.
Kaksi kuukkelia
Kuukkeliparin koostumus on tavallisimmin vanha koiras ja naaras. Esim. Lillandtin aineistossa näin oli 200 tapausta 238:sta. Kahden kuukkelin ryhmiä Ylläksen tutkimuksessa oli 202, noin joka neljäs (24%), kun Suupohjassa niitä oli lähes puolet tutkituista (42%).
Aina ei ole kyse vanhasta heteroparista. Muutamissa pariskunnissa lintujen yhtenevä koko viittaa samaan sukupuoleen, mikä Suupohjan aineistossa on kuudessa tapauksessa dna:lla varmistettu.
Vähän yleisemmin jälkeläisten puuttuminen ryhmästä johtuu toisen emolinnun nuoruudesta. Toinen lintu on tällöin alle vuoden ikäinen. Ylläksellä osa tutkimuksesta ajoittuu kevättalveen, jolloin on jo muodostunut nuorten lintujen pareja. Myöhään keväällä tavattu vanha pari on jo ehtinyt karistaa jälkikasvunsa pois kintereiltä valmistautuessaan uuteen pesintään. Liikkeellä voi olla myös yksi emolintu poikasensa kanssa, silloin toinen vanhempi lienee kuollut. Useimmiten syy jälkikasvun puuttumiseen jää kuitenkin epäselväksi.
Kolme kuukkelia
Kolme on Lapin kuukkelien yleisin ryhmäkoko, Suupohjassa toiseksi yleisin, molemmissa 36%:n osuudella kaikista seurueista. Kokoonpanona on vanha koiras+naaras yhden poikasen kera, oma tai adoptoitu. Noin joka kymmenes kolmen ryhmä on muodostunut toisin: Kaikki linnut ovat vanhoja, useimmiten mukana on 2-3kv ikäinen oma jälkeläinen tai adoptoitu. Taas voi vanha lintu olla kuollut, jolloin yksi emo kuljettaa mukanaan kahta poikasta.
Neljä kuukkelia
Ylläksellä tapaa todennäköisemmin kuukkeli-kvartetin kuin kaksi lintua, 28% vs. 24% kaikista ryhmistä. Suupohjassa neljää kuukkelia on tavattu harvemmin, vain 16% seurueista.
Yleinen kokoonpano on jälleen vanha pari, nyt kaksine poikasineen (omia, adoptoituja tai molempia). Parilla voi olla mukana kaksi poikasta eri vuosilta, jolloin vanhoja lintuja on kolme. Yhtä usein kaikki linnut ovat vanhoja, mukana on jälkeläisiä edellisiltä vuosilta. Keväisillä ruokinnoilla näkee hetken, miten kolmen ryhmään tulee neljäs hyväksytty jäsen, nuori lintu on pariutunut.
Viisi kuukkelia
Kuukkeliparilla ei ole kolmea poikasta mukanaan. Johtopäätös on syntynyt näiden kahden tutkimuksen aineistosta, jossa tarkasteltuja kuukkeliryhmiä on yhteensä 1413, niistä viiden ryhmiä on 72. Suupohjassa tosin viiden ryhmä on harvinaisuus, vain neljä tapaamiskertaa. Ylläksen tutkimuksessa viiden linnun seurueita on 68.
Pesänsä jättänyt kuukkelipoikue supistuu enintään kahteen poikaseen kesä-heinäkuun aikana. Yli jääneet adoptoidaan muille pareille, kuten edellä on kerrottu.
Olen toki rengastanut viiden kuukkelin ryhmästä kolme saman vuoden poikasta puolenkymmentä kertaa, mutta aina yksi poikasista on ollut "hylkiö". Sitä ajetaan pois ruokintapaikalta, se livahtaa salaa syömään ja rengastettavaksi vasta, kun muut ovat poistumassa.
Viiden ryhmässä on yleisimmin vain yksi nuori lintu ja neljä vanhaa. Toiseksi yleisimmin vanhoja on kolme ja nuoria kaksi. Vanhat linnut ovat sukulaisia alenevassa polvessa.
Kuusi kuukkelia
Lapissa voi tavata sopuisan kuuden kuukkelin ryhmän eikä se edes ole aivan harvinaista, omassa aineistossani on 29 tapaamiskertaa. Yleisin kokoonpano on neljä vanhaa lintua, kaksi nuorta. Linnut ovat jälleen lähisukulaisia. Kolmea poikasta ei näihinkään ryhmiin ole sattunut.
Kuukkelikertymät
Lapissa keväisellä ruokintapaikalla voi päivän aikana lukea jopa 15-20 kuukkelin renkaat. Ne kerääntyvät eri ilmansuunnista reviireiltään, kaukaisimmat jopa 3 km päästä. Silloin voi nähdä vaikkapa 10 kuukkelia ylittämässä peräkkäin tietä tai muuta aukeaa. Ne eivät ole ryhmä, niillä on vain muuten sama kulkusuunta, päämääränä usein juuri ruokintapaikka tai haaska. Ryhmät erottuvat sitten, kun taistelu ruuasta alkaa, kilpailijat yritetään ajaa pois.
Usein 7-15 linnun ollessa yht'aikaa koolla, ryhmiä ei voi määritellä tarkasti. Toisinaan seurueet saapuvat tai poistuvat paikalta eri aikaan, jolloin erittely onnistuu. Tavallisimmin seitsemän kuukkelia muodostuu kahdesta ryhmästä, joiden koot ovat kolme ja neljä.
Suupohjassa B.-G.Lillandt ei ole koskaan tavannut kuukkelien kerääntymistä (tiedonanto s-postilla v.2008).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti